Sain työvoimatoimistosta työtarjouksen. Vanhusten avustajaksi ja seuralaiseksi. Ehkä sinänsä ihan kivaa hommaa, vaikkei työn tarvitse välttämättä kivaa olla, kunhan siitä saa rahaa. Mutta vuosien mittaan on todettu moneen kertaan, ettei kukaan ole niin inhottava, että ansaitsisi minut hoitajakseen. Omaan vinksahtaneen huumorintajun, alikehittyneen hoivavietin ja olemattoman sietokyvyn kaikenlaiseen oikutteluun. Pystyn pitämään ominaispiirteeni kurissa tasan Typykän suhteen, mutta ajatuskin siitä, että viettäisin päivän jotakuta hoitaen ja avustaen on ... Kamala. En tiedä kummalle osapuolelle kamalampi, mutta olen onnellinen, että paikkaan oli jo ehditty palkata joku toinen.
Omituista kyllä, minua harmittaa.
Sain tarjouksen paikkaan, johon en halunnut, en päässyt, ja nyt harmittaa etten päässyt. Epäloogista.
Ja pisteenä i´n päälle bloggeri ei taaskaan liitä kuvia.
Tämä vaatii suklaata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti