Harmaahapsesta My Little Ponyksi...

...Ei mitä kaikkea kivaa voi tapahtua, kun tuotekuvaus ei pidä paikkaansa ja punapigmentti tekee ylläreitä.

Pohjustuksena kerrottakoon niille, jotka päätyvät paikalle linkin tai googlen kautta:
Polkkamittaiset neitsythiukseni riehaantuivat loppukesästä harmaantumaan urakalla, joten päätin oikaista ja värjätä tukkani kauttaaltaan harmaaksi. Eipähän tarvitse kasvatella väriä pois myöhemmin.

Ystäväporukallamme on tapana kokoontua eräiden joukon jäsenien lapsuudenkotiin, jossa kaverini kotikampaamotilat sijaitsevat. Kuukauden-parin välein akkalaumamme kokoontuu kälkättämään, kikattamaan ja kaunistautumaan metsän keskelle nauttien ei-niin-vakavasta seurasta ja hyvästä syötävästä. Koska en omaa tukkaani ole värjänny tai leikkauttanut liki kahteen vuoteen, olen jäänyt pois tilaisuuksista, ja tällä kertaa kavereiden tapaamisen hurma kostautui sillä, etten muistanut kameran olemassaoloa tarpeeksi aloissa ottaakseni alkuvaiheista kuvatodisteita.

Vanhoja kuvia penkoessani löysin kuitenkin otoksen, jossa näkyy luonnollinen värini, vaikka pituus onkin eri:

 Lähtötilanne oli siis tämä. Pronssinvärinen polkka kullansävyisillä, auringon vaalentamilla raidoilla ja tujauksella värittömiä jääkarhunkarvoja.

 Ase 1. Tuju mutta hellävaraiseksi tunnettu vaalennusaine, jossa sekä voide, että jauhepussi. Ei räjäytä kuivaa tukkaani atomeiksi, kuten esim. L´oreal Preferancen platinum-sarja. Se setti on aivan jahvesta, jos omaa hiukankaan kuivemman hiuslaadun.

Vaalennuksen lopputuloksesta en muistanut kuvaa ottaa, mutta sellainen tipunkeltainen, tiedättehän te.

Sitten seuraava vaihe. Taitetaan tipua pois. Aseina Color Maskin Silver ja Plum. Kaikkihan tietävät violetin olevan keltaisen vastaväri, mistä syystä mm.hopeashampoot ruukaavat olla violetteja väriltään.

Näitä sekoitettiin suhteessa 1/4 tl lilaa + 1 dl hopeaa. Mittakupin sisältö oli  väriltään hämmentävän voimakkaan magentanpunaista, mikä aiheutti lieviä epäilyjä taiton voimakkuudesta.

Pöperö vaikutti päässäni vajaan tunnin samalla kun muita värjättiin ja leikattiin.

Pesupaikalla aloin epäillä onnettomuutta. Kampaajani vaikeni haudanhiljaiseksi, mitä pidemmälle huuhtelu eteni.
 "Ööö... mä pesen tän vielä syväpuhdistavalla..."
Okei....

Peilin edessä näky oli tämä:

 Karkkipinkki tyvi ja söpön persikansävyiset pituus ja latva.

"Eikös tuohon tullut vielä yksi tökötti?", hihkaisi kaveri nurkasta cosmopolitanin takaa.

Ainiin, olihan meillä vielä tämä:

 Eli purkillinen Silveriä päähän, ja sitten odotellaan. Mielessä kävi jo epäilys tiskipöydän värisestä pehkosta.
Vaikutusajan lopullisesta määrästä ei oltu yksimielisiä, mutta koska ohjeen mukaan pöperön voi antaa vaikuttaa jopa 4 tuntia, päätettiin jättää pääni huuhtelu illan viimeiseksi toimenpiteeksi.

 Pikaselfie silver päässä. Sanoin näyttäväni amerikkalaiselta kotirouvalta uimalakki päässä...

Arviolta kolmen tunnin vaikutusajan jälkeen pääni pestiin, ja lopputulos näkyy alla.

Heh, Saara Sarvas tykkäisi varmaan näistä hiuksista kuin hullu puurosta, mutta mulle tämä on turhankin söpö.
Elelen kuitenkin onnellisena pastellipäänä viikon verran, kunnes saan uudet silverit postissa ja paapottuani hiukseni siihen kuntoon, että sitä uskaltaa uudestaan vaalentaa.
Ja jos harmaa alkaa kyllästyttää, voin sekoittaa tipan plumia hoitoaineeseen ja elää hetken hattarapäänä.

Mutta sitä en siltikään ymmärrä, miten violetista väristä voi tulla pinkki.

Tätä kirjoittaessani istun desin verran kookosöljyä tukassani, pää paketoituna suihkumyssyn, idealsiteen (estää valumisen myssyn reunojen alta) ja villapipon alle. Normaalistikin kuiva päänahkani tykkäsi hapanta vaalentamisesta, ja öljyhaude tunnetusti liuottaa väriä.

Kahtotaan, kahtotaan mitä tästä vielä tullee.

Vuosirenkaat lisääntyy

Tänään klo 13 tipahtaa mittariin taas yksi lukema lisää.
Kiitos flunssan olo tuntuu vuosikymmenen vanhemmalta.
Harmaat hiukset lisääntyvät.
Houkutus koko pehkon värjäämisestä hopeiseksi lisäänty sekin.
Puikoilla miljoona työtä, mikään ei valmistu.
Mies antoi lahjaksi mustikkasuklaata <3

Vuosisata ihmisikää

Äidinäiti täytti pyöreitä. Kuvasta on 80 vuotta, mutta väliäkö hällä?

Shokkiväripohdintaa

Viime kirjoituksessa pohdin harmaantumista, ja sen vaikutusta omaan identiteettiini.

Olen saanut hiuksiani kasvatettua oman väriseksi hyvin, eripituiset suortuvat ovat pisimmillään solisluihin osuvia.

Nyt kerrottuani aikuistumisen kiistämättömistä merkeistä, olen saanut, hienovaraisia ja vähemmän hienovaraisia, ehdotuksia hiustenvärjäämisen aloittamisesta uudelleen.

En onneksi välittömältä lähipiiriltä, sentään.

Äänetön kapinallisuus alkaa nostaa päätään......

Jos en saa olla oma itseni, mitä minun sitten pitäisi olla?
Ja jos minun halutaan värjäävän hiukseni, niin saanko itse päättää edes värin?

Kapinallisuus kasvaa....

 Miten olisi tällainen?

  Tämä tummempi tosin miellyttäisi omaa silmää enemmän.....

 Rihannalla on minulle sopiva sävy. Tumma oliivi on lempparini vaatteissa, joten miksei myös päässä?

Kate Perry näyttää upealta tummassa myrkynvihreässä. Tahtoo.....

 Houkuttelevin vaihtoehto on kuitenkin harmaa.

 

 Sillä kun aikansa värjää tällaiseksi....

 

...on lopputulos kuin huomaamatta tällainen, eikä päätään tarvitse vaivata värjäyksen ulos kasvattamisella.

Saatan lähestyä keski-ikää, mutten silti aio näyttää elähtäneeltä.

Sopivatko shokkivärit muille kuin alle 25-vuotiaille?

Ja onko tämä kapinaa vai kitinää?

Ensi keskiviikkona menen paikalliseen ekokampaamoon syntymäpäivärestaurointiin. Äitini kustansi minulle leikkaus-hoitopaketin, ja ajattelin kysäistä samalla kampaajalta mielipidettä omista pohdinnoistani.

Kiinnostaisiko teitä kertomus käynnistäni?

Ikä ja sen oireet

Parin päivää sitten huomasin iltapesulla mielenkiintoisen jutun. Olin luullut saaneeni omanvärisiin hiuksiini aurinkoraitoja kesän paahteessa, mutta loisteputken valossa päälaella hohti kirkkaanhopeinen suortuva. Piti oikein mennä mieheltä hakemaan vertailevaa mielipidettä.

Totta se on, alan harmaantua. Haituvia on toistaiseksi vain 5-10, kerääntyneenä yhteen päälaella keskijakauksen molemmin puolin, mutta epäilen ohimoilla piilevän lisää, sekoittuneena vaaleanruskeisiin hiuksiini.

Ennenkuin jatkatte tätä pidemmälle, haluan varoittaa herkempiä. Edessä tulee kuvia meikittömästä minusta, mikä saattaa aiheuttaa vatsanväänteitä vaikutuksille alttiille katsojille.

Oikeastaan olen onnellinen. Menin jo 14-vuotiaana kevyesti täysikasvuisesta, ja jouduin Helsingissä asuessani kuljettamaan henkkareita mukanani, jotta saatoin todistaa lipuntarkastajille olevani alaikäinen. Sittemmin peilikuva jämähti paikoilleen, ja kalenteri jatkoi kulkuaan.

Minä joulukuussa 2002. Yökerho-olosuhteissä salama poltti naaman, mutta puuterin liikakäytölläkin oli osansa.

Parikymppisen minän kuva ei eroa nykyisestä kuin hiusten ja meikin osalta. Silmät ovat ehkä hiukan tummentuneet, sillä huonossa valossa kysyjä vastaa väriksi useammin ruskean kuin vihreän.
Poskien linjassa on ehkä aavistus pehmeyttä, mitä alipainoisella nuoremmalla minällä ei ollut.

Läppärillä otettu meikitön kuva vuodelta 2009

Mutta uurteita ei ole. Ei ryppyjä, poimuja, edes aavistuksia.

Kroppa on solakka, vaikkakin vatsalihasliikkeiden tarpeessa.

Hymy on yhä herkässä, ja silmät hymyilevät mukana. Silloinkaan ei juuri uurteita näy.

Aivan uudenuutta kuvaa en voi antaa, koska se paljonpuhuttu kameran piuha on taas kerran kerännyt kierteensä ja pinkonut piiloon. Harkitsen vakavasti avaimiin ja lompakoihin myytävän paikantimen kiinnittämistä mokomaan.
Korvikkeena saatte kuvat sarjasta, jonka otin Minnan meikkivoidevertailua varten.

Mustat silmänaluset ja pieni poskipäiden laskeutuminen pistää silmään, sillä kuvat on on otettu meikittömällä naamalla ja ilman hymyä, toisin kuin edelliset.

Aika hyvin naiselta, jonka kolmikymppiset ovat kaukana takana. Kuten Minnan sivuille vievän likin takaa huomaatte, ainoat kurttuni löytyvät toistaiseksi silmäluomista.

Mutta mitä minä ajan takaa tällä?

Kehuja nuorekkaasta ulkonäöstä?

Niitä on kiitos vain tullut jo tarpeeksi, etenkin valittaessani jouduttuani taas kaivamaan paperit kaupan kassalla.

Halua toimia auringon välttelyn tuoman nuorekkuuden puolestapuhujana?

Kilin kellit.

Mitä siis?

Kun tietäisi.

Nyky-yhteiskunnassa peräänkuulutetaan nuorekkuutta, vaikka mitä maksaisi.

Pitäisikö minun siis värjätä tukkani, ostaa ryppyvoiteita ja kaivaa korsetti kaapin perältä pitääkseni kynsin hampain kiinni nuoruuteni rippeitä ja estääkseni julkisivua näyttämästä elämänkokemustani.

En ole kertaakaan kärsinyt ikäkriisistä, murrosiän normaalia ikäkausitoimintaa lukuunottamatta.
Mutta nyt se  on iskenyt.

Onko minulla lupa näyttää ikäiseltäni, ja nauttia siitä?

Vai pitääkö minun sopeutua yhteiskunnan normeihin ja yrittää näyttää parikymppiseltä vielä seuraavat 10 vuotta?

Siinä vaiheessa kukaan ei kyllä usko tytärtäni omakseni.....
Tosin olen jo saanut oman osuuteni teiniäitihalveksunnasta. Vaikka olin vanhempi kuin keskimääräinen suomalainen esikoisensa synnyttäjä.

Vai näytänkö pitkää nenää kaikille, värjään loputkin hiukseni harmaiksi, meikkaan just niinkuin itse mieli tekee ja lähden kaupungille korsetissa ja korkkareissa jos siltä tuntuu?

Nih.

Villahäiden kuvia

Katsoin uteliaisuudesta, mitä googlen kuvahaku löytää villahäistä.

 Tällaisen voisin huolia itsellenikin :)

7 vuotta ilman kutinaa. :)

Hääpäivä

Tällä kertaa muistin hääpäivämme ajoissa.

Kätemme liitettiin yhteen Korian ns-talolla tasan seitsemän vuotta sitten. Tarkka kellonaika on aikojen saatossa unohtunut, mutta mitä väliä.

Lahjoja emme yleensä hanki. Kädestä suuhun elävillä ei rahaa isompiin juttuihin ole. Viime vuonna taidettiin tilata pitsat juhlan kunniaksi.

 

Mutta mitä väliä sillä on, elämän mittaisessa kumppanuudessa,

 7-vuotishääpäivää kutsutaan muuten villahääpäiväksi.

Taidan sen kunniaksi pistää taas yhdet sukat puikoille.

Laiskuudesta rankaistaan

Kävin eilen illalla ensimmäisellä lenkillä sitten juhannuksen jälkeisen viikon.
Tuntuu, kuin olisin laskenut liukumäkeä kerrostaloni portaat.

*au*

Menee vielä tovi, ennen kuin voin haastaa Jukka Viljasen.

Elämä voittaa

Niin meni muutto, laatikot tyhjenivät ja saapui syyskuu. Tuntuu, kuin koko elokuu olisi tipahtanut elämästä pois, mutta koska osoite on uusi, isäntä tehnyt uuden levyn ja typykkäkin käynyt ensimmäistä luokkaa jo tovin, on meikäläisenkin myönnettävä jotain tapahtuneen.

Uusi osoitteemme on pikkukaupunkimme keskustan kupeessa, sata metriä koulusta ja vanhempieni liki naapurissa. Mistä ei tosin ole pyykkikonetta suurempaa hyötyä toistaiseksi ollut, vanhukset elävät mökillä oloneuvoksen elämää eivätkä ole juuri nenäänsä Kouvolan rajojen sisällä näyttäneet.

Pyykkikone-edusta mainitsen sen verran, että heinäkuussa helteistä pimahtanut pyykinpesijämme odottaa yhä uutta muistikorttia Italian suunnasta. Taloyhtiössä on pesutupa, mutta parinsadan metrin päässä on pesukone, jota ei tarvitse jakaa 72 muun talouden kanssa. Täysi ikeakassillinen märkää pyykkiä painaa kuin synti, mutta on pienempi paha kun kopan sisältö vyöryy lattialle. Onneksi kuivausrumpumme toimii.

Meikki-ja kynsikuvilta olette säästyneet viime aikoina, ja tulette säästymään lähitulevaisuudessakin. Kynnet ovat yhä niin liuskottuneet, että joudun viilaamaan ne ihoon kiinni ja hölväämään öljyllä, Lemony Flutterilla ja Duri Rejuvacotella .

Mutta paistaa se päivä meikkikasaankin. Makuuhuoneemme on sen verran tilava, että rahavarojen saaliessa kotiutan Ikeasta pari laatikostoa ja pöytälevyn, ja kasaan itselleni ihan oman meikki/kynsi/läppäripöydän. Ei enää meikkipussia eteisen kenkäkaapin päällä tai kynsilakkoja kirjahyllyssä. Eikä sylimikroa sanan täydessä merkityksessä. Kaikki kamat somasti laatikoihin, siveltimet purkkeihin pöydälle ja kaulaketjut koukkuihin peilin viereen.

Saas kattoa sitten, mikä on todellisuus. Kuvatodisteita tulossa, kunhan sinne asti päästään ja kameran piuha taas löytyy. Tiedän sen olevan täällä, koska purin sen laatikosta, mutta älkää kysykö, mihin sen laitoin.

Neulepuolella kärsin vakavasta startiitista ja pyöröpuikkokokoelmani mystisestä katoamisesta. Lahjoin itseäni jokunen vuosi takaperin KnitPron ihanalla setillä. Tiedän pakanneeni pussukan johonkin, mutta koska ainoat purkamattomat lootat ovat 28 kirjoilla täytettyä banaanilaatikkoa, epäilen puisten silmän(ja käden)ilojeni hukkumeen muutossa totaalistesti. Onneksi isäni piipahti Tallinnassa ja toi Karnaluksista Addin Lace-setin. Aikaisena synttärilahjana, kahta sukkaparia vastaan. Halvalla sain, vaikka pakko sanoa numeron 46 sukkia tikuttaessani huumorintajun olevan koetuksella.

Työn alla on aikaisemmassa postauksessa kuvaamani twinsetin lisäksi useammat sukat, isoäidinneliöpeitto (ikuisuusprojekti, jota on ihana virkata uuden asunnon pihakeinussa), typykälle sinikeltakirjavat lapaset, ohuenohut villanpusero tummanvihreästä malabrigo lacesta ja saumaton ylhäältä-alasneule Dropsin Delightistä. Minulla on selkeästi jokin fiksaatio ohuista langoista, mistä syystä valmista ei kannata odottaa aikoihin. Jos joululahjasukat saisi valmiiksi, ja typykän lapaset. Muut valmistukoot sit kun kerkiää.

Sellaista tänne.

Miten teillä?

Ihonvärianarkiaa

 Nyt on elokuu, ja minä olen....... hattivatti?

Merkintä mentaalipäiväkirjaan. Karoteenitabletit ovat huuhaata, mitä ruskettumiseen tulee.

Nih.

Kesähaaste

Kaikki punaisen sävyt-blogista löytyi kesähaaste kauneusbloggaajan makuun, ja koska helle tuntuu sulattaneen ne harvat aivosoluni joita ei välttämättä tarvita laatikoiden täyttöön, kopioin idean röyhkeästi.

1. Rakastamasi kesähuulipuna?
(Summer lipstick you're loving?)

Lumenen huulipunakynä sävyssä 10. Kuin huuleni, mutta parempi.

2. Rakastamasi kesäkynsilakka?
(Summer nail polish you're loving?)

Nude. Tällä hetkellä OPIn Privacy Please.

3. Rakastamasi tämän kesän bikinit?
(Bikini you're loving this summer?)

Jonkun toisen päällä. En rusketu, vaan palan, ja olen törkeillä raskausarvilla polvista palleaan. Eli ei mun vaatekappale.

4. Suosikkijuomasi kesällä?
(Favourite summer Frappuccino from Starbucks?

 

Starbucksia nähnytkään.... Olvi Kevytolo omena-päärynä.

5. Suosikki-itseruskettava?

(Favourite fake tan?)

Varjo. Saan allergiaa itseruskettavista.

6. Lempparikesäbiisi?

(Favourite summer song?)

Linnunlaulu.

7. Lempikesäasusteesi?

(Favourite summer accessory?)

Olkistetson.

8. Suosikkikesätuoksu/-hajuvesi?
(Favourite summer fragrance/perfume?)

Tuoreet mansikat. Hajuvedet eivät toimi helteellä.

9. Rakastamasi kesäkirja?
(Summer book you're loving?)

Mitään tiettyä kesäkirjaa minulla ei ole. Sanotaan vaikka Anne Ricen Tales of the Body Thief, joka on nyt luvun alla.

10. Minkä tekemistä odotat innolla tänä kesänä?
(What are you most excited to do this summer?)

Kun sais tän saa*arin muuton tehtyä.....

Muuttaminen ja sen (v)ihanuus.

Tylsä ilta googlen kuvahaun parissa. Typykkä nukkuu jo, eikä enää voi koluta.

Ja miksei missään muutto-oppaassa kerrota, mihin ne täydet laatikot saa mahtumaan?

Sataa sataa lotisee....

Väliaikakuulumisia sadepäivän ratoksi.

Jotkut varmaan huomasivat, että Minnan blogissa ilmestyi Lancômen meikkivoidepostaus, jossa allekirjoittanut patsasteli apunaamana. Hyvin oli Minna saanut kalmankalpeista kuvista ihmisen näköisiä, kiitos vain kovasti <3

Vierailevana testaajana on mukavaa, koska omalla budjetilla ei etenkään selektiivisiä tuotteita hankita. Olen harkinnut yhteistyökumppanin hankkimista, mutta lopulta ihan puhdas viitsiminen on tullut vastaan. En jaksa ottaa stressiä siitä, että olisi "pakko" postata, vaikka neule houkuttelisi enemmän, tai jos ei vain synny julkaisukelpoista tekstiä. Ja sitten ne tilanteet, kun ei vain pidä tuotteesta pätkääkään. Olen ihminen, joka on mieluumin hiljaa, jos ei keksi mitään kaunista sanottavaa. Ei loppupeleissä kovin reilua tuotteet lahjoittanutta tahoa kohtaan.

Mutta mitä hankintoihin tulee, postissa odottaa herkullinen paketti. Odotin The Finnish Blogger Collection´in julkaisua cesarshopin sivuilla liki sekuntikellon kanssa, ja klikkasin välittömästi kellon lyödessä kuutta ostoskoriini kokoelman koristettuna I'm The Ultimate Fangirl- lakalla. Koko setin tilaaminen tuli liki kolmekymppiä halvemmaksi, enkä osannut päättää mistä lakasta pidin eniten.  Söpöjähän nuo ovat kaikki, niin söpöjä, että tällainen pikkutyttötyylistä pahasti ylikasvanut ihminen saattaa saada sokeriyliannoksen jo pakettia avatessaan. Mutta ainutlaatuisuudessaan ehdottomia, enkä ole aikeissa tunkea noita joka kynnelle yhtäaikaa. Voin jo kuvitella mielessäni Unicornificationin yhdistettynä a-englandin Guinevereen, tai Drooling over your Polish´in paritettuna O.P.I.n Honey Ryderin ja jonkin mattavalkean kanssa....



Kynsistä puheenollen, sattuko kukaan tietämään täydellisyyttä hipovaa täsmätuotetta liuskottuville kynsille?
Joulun alla testasin Eri-keeperiä aluslakkana, ja jokainen postauksen lukenut tietää, miten siinä kävi. Ei hyvin. Jostain syystä en ole saanut kynsiäni kuntoon sen jälkeen.
Opin nail envyt ovat kovassa käytössä, sekä tavallinen, että liuskottuville kynsille tarkoitettu. Samoin kynsiöljyt ovat päivittäisessä käytössä, eivätkä kynteni ole ilman lakkaa kuin enintään tunnin verran kerrallaan. Tietysti kärjet "umpi" lakattuina. Siitä huolimatta voin pahimpina päivinä sormella selata kynnen kerroksia kuin paperipinoa ikään. Kynnet on pakko pitää sormenpäähän asti viilattuna, koska pitempinä kerrokset kuoriutuvat kuin sipuli.

Byääh.

Mutta ei auta parku markkinoilla. Pääsette vain näkemästä kynsikuviani :P

Lakkojen lisäksi posti toi reilu viikko sitten kaksi ihastuttavaa neulekirjaa.

Molemmat ovat täpösen täynnä ihan oikeasti haasteellisia malleja. Tai haasteellisia ihmiselle, joka ei ole neulonut 80% elämästään kuten allekirjoittanut. Olen päälakeani myöten kyllästynyt  "neulo kahdella puikolla illassa valmiiksi"- malleja, eikä aina jaksaisi neuloa Cookie A´n sukkiakaan, niin kauniita kuin ne ovatkin. Tahtoo haastetta, ja näistä kirjoista sitä pitkästä aikaa löytyy.
Vintagekirjasta puikoille hyppäsi twinset nimeltä Celia

Ohjeen mukaan setissä olisi kuulunut käyttää Fyberspates Scrumptious Lace-lankaa (aivan nevöhööd...), mutta muutaman laskutoimituksen, koetilkun ja kiukkuisen purkamisen jälkeen päädyin käyttämään Dropsin Lace-lankaa luonnonvalkoisena. Hiukan harvalta näyttää, mutta ei pahalta. Kakkosen puikoilla ja pitsivahvuisella langalla hommassa menee hetki jos toinenkin, joten valmiita kuvia on turha odotella henkeään pidättäen.

Vakavaa startiittia pitäisi suitsia muutenkin, sillä saimme tiedon, että pääsemme muuttamaan. Olemme asuneet nykyisessä asunnossamme neljä vuotta, josta kolme ja puoli vuotta olemme etsineet uutta kämppää. Putkiremonttia karatessa piti ottaa se, mitä saatiin kolmen viikon varoitusajalla, eikä valinnanvaraa moisella aikataululla ollut kuin tämä ja vielä kehnompi.
Nyt onneksi vapautui typykän tulevan koulun kupeesta pari neliötä pienempi kolmio, jonne alamme kantaa kamojamme elokuun ensimmäisentä päivästä alkaen. Katsomaan kämppää emme ole vielä päässeet, mutta eiköhän sekin asia korjaannu viikon sisällä. Kaupungin vuokralaisena olossa on omat huonot puolensa, mutta yksityisellä vuokrat hyppäävät helposti toistasataa kuukaudessa, jos haluaa vähääkään parempikuntoisen asunnon. Ei sillä, että meillä huikeat vaatimukset olisi, ilman väliovea on pärjätty hyvin, eivätkä umpeen paklatut nyrkinreiät kylppärin ovessa ole elämää haitanneet. Typykän piirustus päälle ja avot.

Keskusta-alueelle muutossa on muitakin hyviä puolia. Kauppoihin on lyhyempi matka, vaikkei niitä näin pikkupikkukaupungissa montaa muutenkaan ole. Bussipysäkille menoa varten ei tarvitse polkupyörää, vaan Kouvolaan pääsee melkein oven edestä. Jee...
Matka postiin puolittuu, ja vanhempani asuvat naapuritalossa. Typykälle tulee koulumatkaa huikeat 30 metriä. Entisestä kodista matkaa olisi tullut pari kilometriä autotien viertä kulkien. Ei hyvä.
Isännän työmatka tosin triplaantui. Aina ei voi voittaa.

En odota muuttoa lainkaan. Uudessa kodissa asumista kylläkin.

Viime muutossa laskin kirjoja hyllyttäessäni niitä olevan melkein 1400. Neljän vuoden aika lisää on tullut ainakin 100. Yhdestäkään en luovu.

Lisäksi langat, kynsilakat, vaatteet yms. Onneksi myin about kuukausi sitten neljä jätesäkillistä vaatteitani facebookissa. Crosstrainer vaihtui viime viikolla kuntopyörään. Puolet kevyempi ja vie puolet vähemmän lattiatilaa. Kaksi Natuzzin sohvaa lähtee myös, kunhan ostaja löytyy.

Onko lukijoissa kiinnostuneita? Kahden istuttava ja kolmen istuttava, kahdet konepestävät päälliset. Vanha malli, en löytänyt netistä kuvia, mutta voin laittaa halukkaille. Vain nouto.

Tilalle ajattelin hankkia Ikeasta Ektorpin kangassohvan.

Nätti, kestäväksi tunnettu, konepestäviä irtopäällisiä riittää monessa värissä eikä hintakaan ole paha.

Mutta lopetan tämän maratonkirjoituksen tähän, ja siirryn vertaileman muuttolaatikoiden vuokraushintoja.

Bye.

 

Sairaanhoitajan valmistujaishuivi

Rakas pikkusiskoni valmistui ammattikorkeasta sairaanhoitajaksi, ja melkein samaan syssyyn täytti 25 vuotta, joten mitä antaa lahjaksi neulova sisar? Tietenkin kauniin laatulangasta neulotun huivin, johon on mukava kääriytyä vaikka yövuoron pitkinä, viileinä tunteina.

Idyllistä tähän asti, vai?

Lopputulos oli toivottu, mutta tie siihen oli pitkä ja tahmea.

Kirjaimellisesti.

Musta BC Garnin Silkbloom Fino on untuvanpehmeä silkkimerinolanka, joka tuntuu vauvakissan masukarvoilta ja hehkuu syvissä väreissä. Hintakaan ei ole hirveä, 9.50€ Titityyssä.

Mutta se helle. Ja metallipuikot. Hiivatti, kun puupuikkoja ei saa alle 3.00mm kokoisina.

Neuletuntuma oli kuin täi tervassa. Kun ei liiku, niin ei liiku. Musta neule paahtoi kuumuutta sylissä, ja kädet hikosivat niin, ettei lanka liikkunut puikoilla kuin kiskoen.

Viileällä säällä lanka on ihana neulottava, joten säästän neljästä kerästä jääneen puolikkaan syksylle, ja neulaisen siitä itselleni pitsipipan. Tai ehkä siskolle joululahjan, kuka tietää.

Mutta kesällä en tätä enää neulo.

Mutta lopussa kiitos seisoo.

Saanko esitellä...

*rummunpäristystä*

Ascalon

Ainoa muutos ohjeeseen, on reunan nypyt reikäkerroksen sijaan. Sisko toivoi pitsitöntä huivia, joten saamansa pitää.

Nyt allekirjoittaja poistuu eetteristä aloeveran ja vesitonkan hellään huomaan.
Eilinen aamupäivävierailu Typykän kummitädin luona poiki perusteellisesti palaneen yläselän ja auringonpistoksen.
Aika hyvin ennen yhtätoista aamulla......