Kävin palkkapäivän kunniaksi työpaikkakuntani apteekissa ostamassa uuden silmänympärysvoiteen, kun kaapissa odottanut Gatineau olikin muuttunut akkuhapoksi.
Yllätyin lievästi, kun apteekkikosmetiikan seassa nököttivät nämä ständit:
Olen tottunut näkemään Mavalan tuotteita lähinnä paikallisen Tokmannin hyllyllä, joten merkin saatavuuden laajeneminen apteekkituotteiksi on ilahduttavaa. Toivottavasti tämä saa vakiintuneet apteekkikosmetiikan käyttäjätkin nauttimaan väreistä. Värikosmetikka on jäänyt apteekkimerkeissä lapsipuolen asemaan ihonhoitotuotteiden jyrätessä. Sitten jos vielä saisi Idunin tänne, kiitos.
Se tosin taitaa jäädä toiveajatteluksi, työskentelen nimittäin keskikokoisen kaupungin esikaupungin kyläalueella, jossa pankkiautomaattikin on luksusta...
Silmänympärysvoidetta valitessa sain taas muistutuksen ulkomuodostani. Vertailin käsissäni kahta Vichyn tuubia kun parikymppinen farmaseutti tarjosi apuaan
-Hei, voinko auttaa?
-Joo kiitos, yritän selvittää kumpi sopisi mulle paremmin, merkki ei ole kovin tuttu.
-Mie suosittelen sulle suoraan tuota (vaaleanpunainen tuubi), tuo toinen (hopeinen tuubi) on sopivampi lähempänä neljääkymmentä oleville.
-Okei, mie otan sitten tämän
hopeisen.
Ja olen muuten melkein neljäkymmentä.
Taakse jäi hämmentynyt henkilökunnan jäsen.
Ihan siitä ilosta, etten vielä näytä Freddie Grugerilta ostin ärrältä mansikkasuklaata.
Aurinko paistaa.
Ja töissä oli tuoretta kahvia.
♥