Paketteja ja pippaloita

Tolkuttoman hektisen työviikon aikana oli kotiimme päässyt kerääntymään useampikin paketti, joita ei ehtinyt avata illan aikana. Lopulta perjantai-iltana päätin ottaa sakset kauniiseen käteen, ja katsoa mitä meille oli kotiutunut.

Ensimmäinen paketti oli arpajaisvoitto Päämies-kaupasta.

 

Pöljä kuva kellahti kyljelleen, eikä suostu kääntymään. Mutta paketissa oli siis hirveän turkoosin silkkipaperikuohun seassa purkit tosivahvaa muotoilunestettä, joka todella saa tukan pysymään vaikka 90 asteen kulmassa. Testattu meinaan on. Lisäksi tuli ihastuksekseni iso purkki suihkutettavaa hiuspuuteria. Voiton ajankohta ei olisi parempi voinut olla, koska samaisen hiuspuuterin minikokoinen purkki päästi samana aamuna viimeisen pihauksensa. 

Toinen ilontuojapaketti oli syyskuun SNY-lahja. Pakkauksesta en huomannut ottaa kuvaa, mutta tässä teille sisältöä. Valitettavasti vain taas kumollaan oleva kuva...

Suloinen koirakortti, ihana puukissa jonka tytär risti samantien isomman samanlaisen pennuksi. Kaksi kerää oranssia Siljaa, kaksi kerää sinapinkeltaista Siljaa ja kaksi kerää tummanruskeaa Maijaa. Sukkia sukkia sukkia.... Nippu suloisia kukka-aiheisia silmukkamerkkejä ja iso pussi sirkusaakkosia, jotka menivät tasajakoon muun perheen kanssa. AIvan täydellinen paketti niin väreiltään kuin tarpeellisuudeltaankin. Äläkä Sny huoli väreistä, menivät aivan nappiin :)

Keskiviikkona tuli koko päivän vettä kuin sen paljonpuhutun Esterin... sieltä. Koko päivä käppäilty kumppareissa, joista pohjalliset unohtuivat jotiin, joten jalat hikosivat ja päkiät olivat rakoilla. Töissä mikään ei mennyt putkeen ensimmäisellä kerralla, ja tuleva työhaastattelukin painoi. Eli kauppaan. Kun jotkut ratkeavat ryyppäämään ja toiset tuhlaamaan, mie ostan lankoja. Ja kengät. Mutta ne mie oikeasti tarvitsin, en nimittäin ilkeä mennä työhaastatteluun runttusissa lenkkareissa, vaan matalakorkoisille, siisteille kävelykengille oli täyttöä kipeästi kaipaava kolo. Tosin popot menevät ensi viikolla suutarille, onnettoman liukkaat korkolaput näet on riskitekijä, vaikka vetelin niihin mattopuukolla koloja. Pelkäsin koko perjantain, että korot hajoavat juuri ennen haastattelua... Eli paikallisen Robin Hoodin tyhjennykseen. Tässä saalis.

 

Mustat nilkkurit, kosteusvoidetta (jota en olisi välttämättä tarvinnut, mutta kun sai eurolla purkki...), kolme kerää Sukkalankaa ja neljä kerää /veikkaa tarjouksesta. Vaalea turkoosi ei ole ihan mun värini, mutta siitä tuleekin vaaleahiuksiselle äidilleni jouluksi sukat.

Eilinen haastattelu meni hyvin, ja valinnasta tai sen puutteesta saan ilmoituksen ensi viikon alussa. Nyt keskityn taiteilemaan kynsiini elämäni ensimmäistä liukuvärjäystä ja valmistautumaan illan bileisiin.  Kaikki lukijat tervetulleita, minut löytää lipunmyynnistä. Saapi tulla moikkaamaan, vaikkei uskaltaisi sisään tullakaan.

Työpaikkapostaus

Kotona ei iltaisin yksinkertaisesti vain jaksa enää istua koneen ääressä, kun on tehnyt sitä samaa 7 tuntia työharjoitteluassa.
Eli aloitin maanantaina 17.9 kahdeksan viikon työharjoittelun Kouvola Innovation Oy´ssä, eikä tylsää päivää ole näkynyt. Talon jokainen ihminen tuntuu tekevän eri projektia, ja mulle osuvat hommat ovat olleet kaikkea mahdollista omenoiden metsästyksestä laminoinnin kautta tietokantojen päivitykseen ja kahvitusten järjestämiseen.
Hommassa on vain yksi huono puoli. Täällä on koko ajan kylmä. Ilmanvaihto puhaltaa täydellä höngällä herkeämättä, ja villatakkia on kroonisesti ikävä. Harmi ettei valmiina ole yhtään toimistokelpoista vermettä.
Tänään olisi neljältä työhaastattelu paikalliseen kiinteistönvälitysfirmaan. Ala kiinnostaisi kovasti, mutta provikkapalkkaisuus pelottaa kovasti. Tietty hommaan koulutetaan, mutta elääkö ihminen sillä ensimmäiset kuukaudet, ennenkuin taito karttuu ja myyntiä alkaa tulla? Omasta taidostahan siinä on pitkälti kyse, mutta kun sitä taitoa ei alkuvaiheessa ole. Saas kattoa, kuin käy.

Ja huomennahan ovat Setan Sadonkorjuubileet Kouvolan Coffee Housessa, ja allekirjoittaneen voi bongata sieltä iltakahdeksan jälkeen myymässä lippuja sateenkaariperuukki päässä.
Meikistä ja muusta habituksesta saatte kuvia näkyville myöhemmin, ellen taas unohda kameraa.
Jokainen on tervetullut ikään, sukupuoleen tai suuntaumukseen katsomatta. Sateenkaari-ihmiset ovat tervetulleita etsimään sitä mahdollista (elämän)kumppania, muut hilpeitä ja ihania ihmisiä, joiden kanssa on mukava jutella ja kumota tuoppi tai pari. Voisin muuten samassa mainostaa paikan oivallisia kahvi- ja kaakaovalikoimia. Slurps.
Liput 5€ Setan jäsenkortilla, 8€ muilta. Ja löytyy sekä DJ että live-esiintyjä. Tai parhaassa tapauksessa kaksi.
Lisäksi arvontaa (meikä ostaa miljoona arpaa, tahdon ehdottomasti Thuleian tekemän kaulakorun.) Eivätkä kampaamojen palkinnotkaan hullumpia ole.

Mistä tietää olevansa turvallisessa parisuhteessa?

Siitä, että kumpikaan ei muista 5-vuotishääpäivän menneen jo pari päivää sitten. Me ollaan oltu yhdessä niin pitkään, ettei noita muista.... Kuka noita vuosia laskemaan, elämänmittaisessa taipaleessa?

Minä <3 Sinua, ukkoseni.

Kassikaaos

Olen eri blogeissa nähnyt taas syksyn myötä enenevästi "kassini sisältö"-postauksia, ja kun rupesin omaa olkalaukkuani siivoamaan ja kamera sattui olemaan hollilla, ei asiaa tarvinnut kauheasti miettiä.
Paitsi siinä vaiheessa, kun koko kamaläjä oli levitettynä lattialle, ja aloin miettiä, kehtaako tällaista romuläjää kenellekään jakaa.

Lähtöasetelma. Ainoa omistamani merkkituote, Marimekon Olkalaukku. Kirppikseltä 15€...

 Läpän vetoketjussa YR´n lahjus-laukkukoru ja alareunassa Novitan pinssi. Lisäkoristeena muutamia valkeita tahroja muistona Jos metsään haluat mennä nyt...-postauksen maskeeraussessiosta.

Kansiläpän sisältö. Suurinpiirtein myötäpäivään vasemmalta: purkkaa, vitalista, shiseidon puuteripapereita, joku tyttären miniörvelö, kyniä söpön pinkissä kotelossa, silmälasien puhdistusliina, dösäaikataulu, yskänlääkepastilleja, nenäliinoja, kuusankosken kartta, meripihkakantinen taskupeili, dösäkuitteja ja kolme huulituotetta: Labellon huulirasva, Loreal´in kestomaali ja Maybellinen lipstain.

Etutaskujen sisältä löytyi keskeneräinen sukkaneule, äidiltä saatu vanha puhelin, joka toivottavasti toimii paremmin kuin nykyiseni, auton avaimet(myös äidin...) ja kotiavaimet.

Ison taskun sisältö onkin sen verran sekalaista, että luettelon seuraaminen lie hankalaa. Mutta jos jotakuta kiinnostaa, vasemmalla on työharjoittelupaikkasopimus ja työharj.päiväkirja, ruttaantunut suklaapatukka, joka meni parempiin suihin tätä kirjoittaessa, mustavalkea nuottikuvioinen sateenvarjo, vajaa vesipullo, tupakat(hyihyi), ylitäytetty lompsa (kuiteista, ei rahasta, valitettavasti) ja lila kalenteri, joiden päällä poseeraa Turrikka-niminen pehmokilpikonna joka toimii maskottina, stressileluna ja tyttären viihdykkeenä odotushuoneissa, aurinkolasit kotelossa, morsiussaunan vihdan vannas, joka kulkee aina kassin pohjalla talismaanina, paniikkilääkkeet, linkkuveitsi, viuhka, astmapiippu, taskulamppu, käsivoide, suihkutettava hoitoaine (pelastaa kuin jeesusteippi, eri tilanteissa vain), lisää purkkaa, pokkari, body shopin pahasti osumaa ottanut puinen kampa, meikkipussi, joka tosin sisältää tällä hetkellä vain silmätippoja leikkauksen jäljiltä sekä viimeisenä varakassi, jonka pieni pakkauspussi on hukkunut.

Kassinpohjalle sotkeentuneiden kurkkupastillien vuoksi Olkalaukku päätyi pyykkikoneeseen hienopesuohjelmalla, ja päädyin laukkuvarastosta ottamaan korvaajaksi syksyisen tummankeltaisen, citymarketin tarjouskopasta sosialisoimani olkalaukun. Kuten huomaatte, sisätilat eivät ole lähellekään Olkalaukun luokkaa.

Hieman uudelleenjärjestelyä, ja vetskarikin meni kiinni. Todistuskansio pysyy toivon mukaan menossa mukana, vaikkei se kassiin mahtunutkaan. Minulla on nimittäin huomenna haastattelu VMP-Groupílle, joka on rekrytointifirma, ja ensi viikon perjantaina Habitalle, josta olisi tiedossa vakipaikka.
Pidetään tassut kyynärpäitä myöten ristissä, että napsahtaa duuni.

Kynsiä ja hamsteroinnin huonoja puolia

Kaverit ainakin tietävät, että olen täysi harakka, mitä kynsilakkoihin tulee. Niitä pitää olla monta, ja joka väriä/sävyä/koostumusta, ja jos lakasta vielä löytyy holoa tai glitteriä, olen myyty. Tai siis ostaja. En muuten suosi koristeellisuutta, kirjavuutta saati tilpehööriä, mutta kynsissä sitä saa ja pitää olla. Koristeluja en juurikaan harrasta, vaan kaipaan näyttävyyttä nimenomaan lakalta itseltään. Ja kun huuto.netistä sattui löytymään myyjä, jolla oli satsi laatulakkoja myynnissä sopuhintaan, jäi terve järki taa.

Kas tässä uudet vauvani vasemmalta alkaen: Orlyn Meet Me Under The Misteltoe, Orlyn Rock The World, Orlyn Winter Wonderland, China Glazen Lasso My Heart ja ihana Zoyan Irene.

Asuntomme onnettomat valaistusolosuhteet tulivat taas tunkemaan kapuloita rattaisiin, mutta keittiön ikkunan avustuksella sain yhden aika näköisen kuvan. Lakat samassa järjestyksessä kuin yllä, vain Orlyn Winter Wonderland ja Orlyn MMUTM vaihtoivat vahingossa paikkaa. Kuva näyttää varsin hyvin Rock the Worldin voimakkaan keltakultaisen hohteen, jote Lasso My Heart imitoi huomattavasti kesymmin. MMUTM on voimakkaan hohteleva sinivihreä, joka on glitterisyydestään huolimatta helppo poistaa. Zoyan Irene näyttää kimaltelevien kumppaniensa rinnalla kamalan kesyltä, mikä ei kerro todellakaan kaikkea tästä upean sävyisestä oliivinvihreästä. Mii laik!

Tässä vielä Winter Wonderland, allaan OPIn Dating a Royal. Salamalla...

...Ja ilman. 

 

 

 

 

 

Hyi kamala, miten paljon hileitä oli levinnyt kynsilauhoille siivouksesta huolimatta. Jos muuten hankitte tämän lakan, saatte varautua siihen, että poiston jälkeen hileitä löytyy ympäri käsiä ja asuinympäristöä. Tai sitten minun lakanpoistotoimissani on jotain vakavasti vialla.

Mutta sitten hamsteroinnin haittapuoliin. Kuten taisin joskus mainita, lempishoppailupaikkani on huuto.net. Huokeat hinnat, kun tietää mistä maksaa minkäkin verran, myyjien luotettavuus on helppo tarkastaa ja tavaran saa omalle ovelleen.
Haittapuolena on sortuminen vaatepaketteihin, joita myydään monesti aivan tolkuttomilla alehinnoilla, kun halutaan pistää garderobia uusiksi. Ja tälläisistä paketeista jää monesti käyttöön vain ne 2-5 vaatekappaletta, ja loput pyörivät vaatehuoneessa viemässä tärkeää tilaa (johon säilöä lankoja...).
Päätin syksyn kunniaksi siivota vaatehuoneen oman puoliskoni (okei, 2/3), siirtää kesämekot takariviin ja kaivaa villapuserot käden ulottuville. Ja samalla hankkiutua eroon kaikista hutiostoksista.
Tämä oli lopputulos:

Kuusi normikokoista ja yksi jättikokoinen muovisäkki täyttämään paikallisen Robin Hoodin pihan UFFin laatikoita. Tämän vuoden osuus hyväntekeväisyystyöstä hoidettu, kyllä näiden myyntihinnalla muutaman vuohen ostaa. Hutiostoskengät jätin odottamaan kaverin vierailua. Olemme molemmat heikkona korkeakorkoisiin kenkiin, sillä erolla, että Janni osaa kulkea koroilla, minä en.

 

 Tosin tämä murheenkryyni jäi vielä kotio odottamaan purkoosia.  Tätä tehtiin kuin Iisakin kirkkoa, mutta vaikka lanka on ihana ja väri ihan minua, eivät paksut vaakapalmikot pue ketään, ainakaan näin napakasti tehtynä. Näytän aivan laatikolta tämä päälläni, joten menköön purkuun ja kokekoot ylösnousemuksen paremmin naisen ruumiinmuotoja myötäilevänä. Minulla on vielä toistaiseksi vyötärö, enkä aio sitä vapaaehtoisesti hävittää.

Tämänhetkisistä neuleista voisin sanoa sen verran, että paha siksak-kuume iski minuunkin, etenkin kun huomasin että kynsilleni päätynyt CGn Lasso My Heart sopii täydellisesti lankavarastossa odottaviin Puro Luumupuihin. Joten pakkohan se oli...

Elämää studioleskenä

Isäntä muutti sitten sunnuntaina asumaan studiolle. Tarkoituksena tahkota 2wolves´in uusin levy julkaisukuntoon.
Ilman sekalaisia kämmejä ei tietenkään homma ole toiminut, ainakaan näin sivuhenkilön näkökulmasta. Herran piti kotiutua kamojenkasaamissession päätteeksi su-ma-yöksi kotiin, mutta ilmoitti alkuyöstä jäävänsä sille tielleen. Maanantaina saattiin typykän kanssa kuskata piuha/ständikassia kuusaalta kouvolaan ja sammutella kotoa valoja miehen kiireisen yöpymis/soittotarvekamojen kasausreissun jäljiltä, ja viime yönä herra kotiutui kymmenen aikoihin illalla suoraan sairaalan päivystyksestä. Jo aiemmin vaivannut hammas oli päättänyt haljeta.
Et silleen.
Muun bändin tekemisistä en postaa. Tulee vielä kunnianloukkaussyyte.
Mutta taattua laatua on tiedossa, ja uskallan näin ennakolta jo levyä suositella.

Ps. bändi ei allekirjoita mielipidettäni ylläolevasta kuvasta...

Kotioloissa on mennyt vähemmin vaurioin. Typykkä puhuu kovasti isän ikävästään, eikä halimisesta meinannut tulla loppua eilen kouvolan robbarin pihassa, jonne jouduimme piuhakassia kuljettamaan. Päivät alkavat asettua uomiinsa, pääsen kolmelta opistolta, käyn kaupan kautta hakemassa neidin tarhasta, ruoka ja telkkarista lastenohjelmaa. Eilen toosasta tuli Pekka Töpöhäntää, ihanaa kun cdon.comista löytyi melkein minun ikäiseni versio , jonka monet varmaan muistavat tulleen telkkarista vuonna miekka ja kivi. Monni on yhä yhtä inhottava koulukiusaajan prototyyppi kuin muistinkin, ja aiheuttaa ikäviä takautumia allekirjoittaneen ala-asteaikoihin. Urgh.

Eilisillan ilonaiheita neidille oli äidin ilmoitus, että täksi yöksi mennäänkin sitten nukkumaan samaan sänkyyn. Eli siis käytännössä neiti pääsi isin paikalle nukkumaan jenkkipunkkaamme, eikä riemulla ollut rajoja. Kiltisti typykkä oli, kun muistutin, ettei nyt sitten pyöritä, vaan tarrasi sormeeni kiinni ja sulki silmänsä. Mun kulta. Mikä kyllä johti siihen, että hammasvaivainen isi joutui nukkumaan yönsä sohvalla. Tasan ei mene nallekarkit.

Huomenna pitäisi olla tiedossa iltasatu Skypen välityksellä, kunhan äiti ensin saa sen asennettua omalle koneelleen. Tiedän mitä teen tänään. Valitettavasti tekstinkäsittelytaidot eivät ole avuksi siinä hommassa.

Blääh....

Ja perjantaina pitäisi saada reissussa rähjääntynyt isäntä takaisin kotiin. Vaikka mieluusti olisin Nightwish-palkkatasoisen muusikon vaimo, en välttämättä kestäisi duunin vaatimia poissaoloja. Isän ja aviomiehen läsnäolo on kuitenkin sen verran tärkeää, että jos vaihtoehtona on satojentuhansien tulot ja 2/3 vuodesta poissa, otan mieluumin nykyhetken.