Bloggaaminen on päässyt jäämään viime aikoina. Tavoilleen uskollisesti talviflunssa saavutti taloutemme typykän synttäreiden aikoihin, onneksi kuitenkin sen verran myöhässä että mukulalauma pääsi rellestämään Actionparkissa eivätkä seuraavana päivänä tulleet sukulaiset saaneet ikäviä tuliaisia kotiin vietäväksi. Toisin kuin aikaisempien vuosien vatsataudit, tai sen flunssansukulaisen joka vei suvun pienimmän vuodeosastolle asti..
Typykkä vietti neljä päivää neljänkymmenen asteen kuumeessa, kunnes painuimme aluesairaalan päivystykseen. Heijattuani neljä tuntia reporankaa kymmenvuotiasta sylissäni saimme antibioottikuurin, joka onneksi alkoi tehota heti ensimmäisestä napista alkaen. Diagnoosina ilmeiseti keuhkoputkentulehdus. Neiti sai kahden viikon hiihtoloman, sillä virallista lomaa edeltänyt viikko vietettiin tukevasti vaakatasossa joko omassa sängyssä lukien Inuyashaa tai olohuoneen sohvalla katsoen läpi elisaviihteen lastenohjelmia. Hiihtolomalla typy pääsikin jo ulos, aina vartiksi kauemmin joka päivä. Vieläkin innostuminen saa aikaan keuhkonpohjista lähtevän röhöyskän, mutta yhä harvemmin.
Itse, tavoilleni uskollisesti onnistuin nostamaan pariksi päiväksi kuumeen, mutta epämääräinen ei-jaksa-ei-kykene-olotila ei tunnu paranevan millään. Ja ärsyttävästi verenpaine tipahtaa pohjalukemiin aina kun kropan suunta muuttuu horisontaalisesta vertikaaliseksi. Nousen sohvalta, kaksi askelta, päässä pimenee ja sitten istun lattialla korvat vinkuen ja pää särkien ilman muistikuvaa asennonmuutoksesta. Ärsyttävää. Onneksi tästä on kokemusta ennestään, joten en ala panikoida aivokuvaukseen hakeutumisesta vaan yritän muistaa nousta h-y-v-i-n hitaasti. Kunnes ovikello seuraavan kerran soi ja päädyn sikiöasentoon eteisen lattialle.
Kuulemma se, että kuume polttaa taudin pois on vanhentunutta tietoa, mutta tuntuu höpöhöpöltä Isännän vietettyä kaksi vuorokautta kuumekoomassa ja palattuaan sen jälkeen elämänmenoon mukaan täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Ja minä saan hädintuskin lämpöä, ja toimin lähinnä kahvilla ja pyhällä hengellä viikkokausia kunnon ollessa niin kehno, että kirjastokäyntilin vaatii tuntikausien vaakatasolevon. Onneksi oli edes uutta luettavaa.
Meikkikuvia ei ole jakaa. Roaccutankuurin aiheuttama kuivuminen hiipi puskista ja hyökkäsi kimppuun, eikä mikään ripsiväriä lukuunottamatta levity nätisti tai pysy asemissaan.
Kynsilakkojen suhteen sentään äimistyin. Essien cashmere matte-sarjan sävy just stitched on pysynyt sievästi kohta kaksi viikkoa, vaikka mattalakat rapisevat yleensä tiehensä kolmessa päivässä. Sattuikohan kuu olemaan oikeassa asennossa?
Sohvakoomailua on helpottanut uusi blogilöytö. Etsin googlesta rukoilijasirkan japaninkielistä nimeä (kamakiri), älkää kysykö minkä vuoksi, ja löysin suomalaisen, Japanissa työskentelevän aivotutkijan blogin. Itku ja hammastenkiristys, Yoe on lopettanut bloginpidon 2013, jolloin hän oli Israelissa töissä. Jos pidät japanista ja ymmärrät jotain tieteestä, suosittelen. Tai vaikket ymmärtäisikään, kuten minä.
Nainen on muuten julkaissut pari erittäin asiallisen kuuloista teosta:
Nettielamaa:sosiaalisen median maailmat ja
Löydy brändää itsesi verkossa.
Tarkempaa arviota en anna, koska en ole opuksia lukenut, mutta aihepiiri kuulostas siltä, että voisin seuraavalla kirjastokeikalla noita etsiä. Sitten joskus kun sinne taas kykenen.
Takuulla on ollut kuu oikeassa asennossa, vaikka mulla pysyy Essiet muuten hyvin, niin noi mattalakat rapistuu jo samana päivänä. :D
VastaaPoistaMerkintä mentaalimuistikirjaan: eivät kestäneet saunomista... Mutta ällistyttävä kestävyys, pitäisiköhän testata toista sävyä kun taisin noita aikoinaan useamman ostaa...
Poista