Happy Halloween!!!

Elämäni tapahtumarikkain työlounas.

No joo....

Eli työharjoittelupaikassani on tapana tarjota läksiäisateria harjoittelijoille. Koska toimistosihteeri on ensi viikon (syys)lomalla, päätimme porukassa lähteä tänään Rossoon lounastamaan. Respaan saatiin sihteeri sillä tyylillä, että ollaan pois ehkä tunti. Lopputuloksena olimme takaisin työmaalla melkein 2,5 tuntia myöhemmin, ja vastassa oli erittäin kiukkuinen ja nälkäinen työkaveri. Tapahtumien kertaaminen kyllä soi anteeksiannon viipymisellemme.

Ensimmäiseksi arvoimme, kenen autolla uskallamme lähteä. Aamulla oli mukavan rapsakka syyssää. Muutama aste pakkasta, ja huurretta, joka suli mukavasti auringon noustessa korkeammalle. Kymmenen aikoihin joku tuumasi tiskin ohi mennessään, että "Siellä sataa lunta". Kivakiva. Sillä hetkellä.

Eli kenenkäs autossa on jo talvirenkaat? Eilen kun oli kouvolan syksyn ensimmäinen pakkaspäivä.
Toimistosihteerin mies oli onneksi vaihtanut iltapuhteiksi vaimokkeensa kauppakassiin nastat alle, joten sillä lähdimme surruttelemaan muutaman kilometrin matkaa keskustaan sakeassa lumituiskussa.
Ensimmäisissä liikennevaloissa oli jo trafiikki päällä, kun keskellä kaistaamme oli kaksi autoa kyljikkäin nokat eri suuntaan. Lommoja ei näkynyt, mutta puhelimeen kiroilu oli kovaa. Ilmeisesti vikasuuntaan keulija oli spinnannut lahjakkaasti kesken jarrutuksen.
Ohi onneksi mahduttiin, ja pienen penkomisen jälkeen löytyi parkkipaikkakin paikallisen elokuvateatterin sisäpihalta.

Rossossa ruoka oli hyvä, sitä oli paljon eikä rahasta tarvinnut huolehtia kun firma tarjosi.

Tai niin me luulimme.

Laskunmaksun hetkellä ilmeni, ettei S-ryhmän uusi maksukortti toiminutkaan vielä tämän vuoden puolella ravintoloissa, eikä vanhaa korttia tietenkään ollut enää mukana. Onneksi sitä ei sentään ollut tullut leikattu kahtia.
Joten maksamme itse laskumme (80€!!), ja yritämme karhuta talouspäälliköltä omiamme takaisin.

Paluumatkalla sisäpihalla yksi reppana audimies yrittää päästä kaartuvaa luiskaa ylöspäin kerta kerran jälkeen, auto järkyttävästi ulisten ja kylki kaidetta vasten nirskuen. Etsimme hiekkaa, soraa, edes pahveja parkaraukan avuksi. Toivotta. Lopulta mies kyllästyi ja vaihtoi jalkapeliin. Ei huolinut kyytiä.

Nastarenkaista huolimatta liukastellen pääsimme lopulta perille töihin.

Opel jää kyllä tasantarkkaan viikonlopuksi tänne parkkiin. Mie en mene lähellekään rattia ennen kuin maa on taas sula ja kuiva.

Eli mikä kaikki olisi vielä voinut mennä pieleen?

Emme ajaneet ketään tai mitään lyttyyn.

Tilillä oli rahaa, joten emme joutuneet tiskaamaan.

Ja nastarenkainen työkaveri lupasi ajaa minut neljältä kotiin.

Pistän kyllä tassut kyynärpäitä myöten ristiin, kun olen ehjänä kotona sohvalla peiton alla.

Enkä kyllä liiku sieltä mihinkään.

Mites teillä, pääsikö talvi taas yllättämään?

NotD..

..eli päivän kynnet.
Kinuskikastike alkoi rapista kynsiltä siihen tahtiin, että valitsin seuraajaksi lakkakokoelmani uusimman tähden, Nubarin Prevail Matte´n.
Mattalakat ovat ihania, mutta valitettavasti yleensä huonoja kestämään normielämää. Oikean käden etusormi sai jo uusintalakkauksen rapsutettuani poskeani, johon jäi lastu kiinni. Pah.

Kynsillä tänään...

..kinuskikastiketta :)
OPIn Ginger Bells on erehdyttävästi itsekeitetyn kinuskikastikkeen sävyistä, ja suorastaan houkuttaa maistamaan.
Vai mitä sanotte?

Poshen pikakuivattaja on nopea, mutta minä olen näemmä vielä nopeampi mitä tulee kynsien tärväämiseen. Peukalo ehti kojahtaa johonkin, ja sai paikakseen nimettömästä hyrrästä löytyneen oranssin kuivakukan.

Kynsillä tänään....

...Mavalan Black (48) ja Water Decalit Cesarsshopista. Päälyslakkana Poshen pikakuivattava päälyslakka, joka pesee kyllä markettituotteet 6-0. Tästä en luovu enää ikinä <3 

Musta lakka ja auringonpaiste ovat hankala yhdistelmä kuvauksen kannalta....

Ja kyllä, pikkusormen kynnessä on tarra väärinpäin. Kuva ei lähtenyt pohjapahvista suosiolla, joten länttäsin sen kynnelle negatiivina.

Teknisesti ottaen nämä ovat viikon takaiset kynnet. Harjoittelen tässä samalla ajastustoiminnan käyttöä. Ensi viikon aikana pitäisi tulla parikin postausta (kynsistä) ajastuksen avulla, saapi kattoa tulevatko ajallaan vai kaikki yhdessä läjässä. Kaikkea pitää kuitenkin opetella joskus ensi kertaa.

Color Mask-testailuja

Juttelin Gliz&Glamin Minnan kanssa Color Mask-värihoidoista tämän postauksen tiimoilta, ja kerroin ostaneeni huuto.netistä pari eri sävyä kokeilukokoisia 40ml tuubeja. No käskyhän (okei, voimakas ehdotus) kävi tehdä postaus niistä. Eli jos omaatte mustan tahi muuten tosi tumman tukan, käykääpä katsomassa miten Minnan tukan kävi. Vaaleamman tukan omaaville saattaa olla hyötyä tästä jutusta. 

Tässä koko värivalikoima, uusinta mustaa lukuunottamatta.

Pohjatietona: Leikkasin puoleen selkään ulottuvan, hennalla värjätyn tukkani viime uutena vuotena puolen sentin siiliksi tavoitteena kasvattaa terve, omanvärinen tukka.
Noin 9,5 kuukautta myöhemmin kertaakaan saksia näkemätön tukkani näyttää tältä:

Salamalla

Eli aika perussuomalainen keskiruskea. Ja näissä kuvissa vielä likainen, yäks.
Ongelma, johon halusin korjausta näillä sävytehoitsikoilla oli se, että vaikka silmäni ovat lämpimän oliivinvihreät ja ihoni kalpea ja keltapohjainen, näyttää tukkani sitkeästi tuhkansävyiseltä. Eli karvat ovat kylmänsävyiset vaikka muu on lämminsävyistä. En kuitenkaan haluaisi värjätä hiuksiani, kun olen ne näin pitkiksi saanut ilman ehostamiseen turvautumista.
Ostamani sävyt olivat Honey ja Latte. Ensimmäiseksi elokuun lopussa testaamani Honey lupasi "virkistävänsä hiusväriä ja antavansa lämpimän hunajaisen vivahteen". Hunajasta en tiedä, mutta tässä näette lopputuloksen reilun puolen tunnin vaikutusajan jälkeen:

Ylläolevat kuvat salamalla

Selkeästi vaaleampi ja lämpöisempi. Sävy näkyy parhaiten latvoissani, joissa kummittelevat vielä vaalennuksen jämät poistettuani punaista väriä latvoista tammi-helmikuussa.

Odottelin reilun kuukauden seuraavan sävyn testaamista, sillä halusin kaiken sävyn olevan varmasti hävinnyt hiuksistani. Lopputulos ei välttämättä olisi ollut kovin vertailukelpoinen, jos sävyt olisivat päässeet kerrostumaan.

Tämä oli lähtötilanne ennen Latten testausta. Vaihteeksi puhtaat, föönatut hiukset.

Harkitsin vakavasti naamani blurraamista, koska poskiontelotulehduksesta kärsivä meikitön nainen nyt vaan ei ole kovin esteettinen näky, sanoi aviomies mitä hyvänsä. Mutta nyt, kuvia näytöllä katsoessani huomasin, että ihan käsivarasumennustärähdysmikälie on toiminut sen verran hyvin, etten enää rupea blurrailemaan tai katsojilla on migreeni.
Toisin kuin Honeyn kuvissa, nämä on otettu sisällä kattolampun valossa. Näin lokakuussa kun ei parvekkeella enää paljoa kuvailla, jos haluaa että kuvissa näkyy muutakin kuin vesipisaroita.

Ja tässä siis Latten jälkeen:

Hmm, molemmat tärähtämättömät kuvat ovat näköjään samasta kulmasta. Mutta kuten huomaatte, selkeästi tummempi ja lämpimämpi sävy sieltä löytyy.

Summa Summarum: Pidin molemmista. Hoitoaineena tehot olivat hyvää keskiluokkaa. Selvittivät lyhyet hiukset hyvin, ja kiilto on upea.
Sävytteenä tekivät sen mitä lupasivat. Vivahde on selkeästi lämmin, parempi kuin olin pelännyt, mutta hennompi kuin olin toivonut. Eli just sitä mitä odottaa saatoin.
Lopputulos on kuitenkin tässä tehty neitsythiukseen. Eli täysin käsittelemättömään, latvassa erottuvaa parin sentin vaalennettua osiota lukuunottamatta.
Värjättyihin hiuksiin lopputulos on todennäköisesti erilainen, ja tätä on kehuttu oivaksi piristämään etenkin punaiseksi värjättyjä hiuksia.

Blogimaailmassa tuotetta eri sävyissä ovat testailleet ainakin Elisa, Linda, Nelliina, Emilia ja Viuhti.

Taas tuli vuosia....

22v+120kk.
Enää ei vanhennuta vuosia. Kuukausia vaan tulee lisää.

Elämäni ensimmäinen liukuvärjäys....

...ja kyllä on sen näköinenkin.

Peukalonkynnen kuva on kammottavan epätarkka, en ole yhteensopiva kamerani lähikuva-asetusten kanssa.
Kaikki lakat ovat Color Clubin.
Pohjalla kalpeanpinkki Kumba Ya-Ya-Ya.
Keskimmäinen sävy joka ei erotu kunnolla, on Save The Whales.
Tummin sävy on I can´t Belive It´s Tofu. Kaikki kolme sävyä ovat minilakkoja, ostettu huuto.netistä. Kärjessä Iiiiiihana Deborah Lippmanin Candy Shop, jonka voitin nettiarpajaisissa. Niin kaunis, ja niin hirveä poistaa.
Isäntä otti minusta muutaman kuvan Sadonkorjuubileissä 22.9, joihin nämä kynnet tein. Valitettavasti emme ole ehtineet siirtää kuvia koneelleni, joten ne kuvat näette tulevaisuudessa. Joskus.

 Tällä hetkellä kynsillä on OPI´n On the same paige, ja päällä ohut kerros Nubarin 24K-lakkaa, joka on ehkä autenttisin kultalakka, jota on. Ainakin se on aidoimman näköinen minkä minulle on vastaan tullut.

 Epätavallinen lokakuinen auringonpilkahdus teki palveluksen ja kaunisti kuvat.

 Tässä googlekuvat lakoista. Nubar....

 ...ja OPI.

Kynnet ovat kuitenkin olleet samoissa lakoissa yli viikon, ja lisäksi olen katkonut kaksi kynttä, joten kunhan saan tyttären kuskattua kaverin synttäreille, on kynsihuollon aika. Lakan valitseminen on aina vaikeaa. Pitäisiköhän aloittaa omaksi huviksi aakkoshaaste  Charming Nailsin tapaan?

Surkea päivä

Ulkona sataa vaakasuoraan, harvat ruskan punastuttamat lehdet vain lennähtelevät kuran sekaan. Asfaltti on kuorrutettu likomärillä sameanruskeillä lätysköillä jotka vaanivat pyöräilijää tai liian nopeasti kaarteeseen tulevaa autoilijaa valmiina linkoamaaan pahaa-aavistamattoman uhrin tieltä risukkoon.
Ei mikään ihme, että masennusta sairastavista on kuulema prosentuaalisesti suurin osa loka-marraskuussa syntyneitä. Pidä siinä sitten mitään hip-hip-huraata kun on tuommoinen ilma.
Itse vanhenen taas ensi maanantaina (22v+120kk), eikä kyllä yhtään kiinnosta juhlistaa asiaa mitenkään. Tosin Arnold´sista meinasin käydä hakemassa donitseja töihin kahvitunnin kunniaksi, nyt kun on vaihteeksi työpaikka jossa asiaa noteerata.

Pisteenä I´n päälle sain aamulla tiedon, että serkkujeni isä on kuollut tänä aamuna auto-onnettomuudessa Etelä-Afrikassa. En itse ehtinyt miestä koskaan tapaamaan, vaikka monesti oli tarkoitus, ja nyt se ei ole enää mahdollista. Suru serkkujeni puolesta on suunnaton, isä oli heille hyvin tärkeä, vaikkei koskaan samassa osoitteessa asunut.

Tämä päivä ei todellakaan ole hyvä.

Ehkä otetaan huomenna uudestaan.

Palopuhe a´la Antti Heikkilä

Yleensä en harrasta suoraa kopiointia, mutta tämä on saatettava yleiseen tietoon kaikilla mahdollisilla tavoilla. Olen itse Vihreän Liiton jäsen, joten asia on hyvin voimakkaasti sydämelläni, vaikka olenkin nolottavan antiaktiivisesti muuten puolueen toiminnassa mukana. Kantakaamme kortemme kekoon, tavalla tai toisella.

Kirjoitettu 28.9.2012 HÄTÄSANOMA KAIKILLE Tämä blogikirjoitus ei koske vielä tulossa olevaa uutta sivustoani, jonka odotan valmistuvan lokakuun alussa. Tämänkertainen asiani on kohtalonkysymys koko Suomelle. Maailman rikkain nainen, australialainen köyhien kyykyttäjä Gina Rinehart, joka on sekä fyysisesti että henkisesti ahneuden perikuva, uhkaa tuhota kansallismaiseman ja luonnon Kuusamon kaivoshankkeella, kiitos päättämättömän elinkeinoministeri Jyri Häkämiehen. Pahuudella on turpeat kasvot. www.iltasanomat.fi www.telegraph.co.uk Oheisena pari linkkiä siitä, miten pahuus kiemurtelee Suomeen. Suomea myydään. Jäljelle jää vain saasteet. projektit.ramboll.fi Australiassa läskimamman firman kotisivuilla myydään Suomea täyttä häkää: /www.dragon-mining.com.au Ministeri Häkämiehelle tilanne kiusallinen. Hän käyttää kulunutta ilmaisua ”haastava”, jonka taakse jokainen poliitikko pakenee, kun on sormi suussa, eikä tiedä mihin mennä. Ministeri Häkämies valittelee. Tuntuu, että hänen haasteellisuutensa rajoittuu päätökseen, käyttääkö housuja vai hametta. yle.fi Asiassa ei ole nimittäin mitään haasteellisuutta, sillä nyt on kysymys Suomen luonnon ja kulttuurin ytimestä. Onko ministeri Häkämies Suomen puolella, vain onko kaikki myynnissä, vieläpä ilmaiseksi? Kuusamon kaivos tarkoittaisi samaa asiaa kuin että Häkämies möisi Ateneumin klassikot, Kansallismuseon ja Senaatintorin tuolle hyllyvälle akalle. Kitkajärvi, Kitkajoki, Oulankajoki ja Paanajärvi ovat tämän maan keskeisintä kulttuurimaisemaa ja erämaa-aluetta. Aluetta on kutsuttu Suomen Sveitsiksi. Nyt tämä kansallispuisto tuhoutuu vääjäämättömästi, jos tuo nainen saa tahtonsa läpi. www.metsa.fi Nykyihmisille niin Rukan hiihtokeskus kuin Kuusamon Karhunkierros ovat tuttuja, mutta nämä erämaa-alueet ovat olleet jo kansallisen heräämisen keskeisintä seutua. Noissa korvissa on asunut Suomen sielu ja Kalevalan henki. Asutusta on ollut siellä 5000 vuotta. Näillä seuduilla Akseli Gallen-Kallela maalasi keskeisimmät kansallisromanttiset teoksensa. www.kirjastovirma.net Tauluja voidaan korvata ja kopioida, mutta kun kansallismaisema tuhoutuu, niin se tuhoutuu pysyvästi. Nyt, jos koskaan täytyisi päättää jotain tavanomaisen vetkuilun sijaan. Koko kaivosbuumi on karannut käsistä tässä maassa. Ministeriöiden virkamiehet eivät joko osaa asiaansa, lupia saa vaikka kukaan ei ole miettinyt seurauksia. Tai sitten käskyt tulevat Häkämieheltä. Luontoa on saanut vapaasti raiskata ja pilata kuten on nähty monen kaivoksen yhteydessä. Raahen seudun saastuttaminen saatiin pysäytettyä, mutta sonnat lasketaan suoraan mereen, vaikka pitäisi suojella Itämerta. Kauniin Sotkamon vedet on pilattu. Puhutaan luonnonsuojelusta, mutta toisaalta Pohjoista saa raiskata aivan vapaasti. Pääasia, etteivät pilaa Helsingin Kaivopuistoa, jotta vihreitä ja kokoomusta kannattava rokkikansa voi loikoilla nurmikolla ja itse roskata vapaasti. www.kaleva.fi Häkämies virkamiehineen ei ymmärrä tavallista fysiikkaa, mikä koskee veden virtausta. Mikä on ylhäällä, se tulee alas, on se sitten pilvessä tai vuorella. Rukan alue, jonne kaivosta suunnitellaan, on ylhäällä. Vesi sieltä laskee Kitkajärveen, joka on Euroopan suurin lähde. Kitkasta vedet virtaavat Kitkajokea myöten itään ja yhtyvät Oulankajokeen, joka sitten laskee Paanajärveen. Täytyy olla idiootti, jos ei ymmärrä, että kaikki se moska, mikä syntyy ylhäällä, valuu alas. Ei ole muita vaihtoehtoja kuin kieltää koko projekti, sillä ei ole mitään muuta menetelmää käsitellä jätevesiä kuin laskea ne luontoon. Puhtaisiin vesiin laskevat niin uraanit ja muut mielenkiintoiset ”luonnon” aineet, jotka virkamiehet varmaan toteavat terveellisiksi, jos tarve niin vaatii. Kun lukee Lapin yliopiston professori Asko Suikkasen ajatuksia pohjoisen riistosta, tulee ahdistava olo (luettavissa blogin loppuosassa) Pohjoisen ihmisiä saa potkia vapaasti. Poliisi suojele homoja ja afrikkalaisia, mutta pohjoisen ihmistä saa kunnon rasisti kohdella miten lystää. Maassa on vallalla niin sanottu selektiivinen antirasistisääntö, josta hyvänä esimerkkinä kokoomusbroileri Bogomoloff. Kun perussuomalainen sanoo jotain, niin pamppu viuhuu, mutta kun kokoomuspoliitikko päästää suustaan sen, mitä todella ajattelee, niin korkeintaan suoristetaan kravattia ja rykäistään vaivautuneesti. yle.fi Onko tässä menossa jokin systemaattinen Pohjoisen alasajo vai mikä? Bogomoloff on todennäköisesti ehdokkaana tulevissa vaaleissa ja vain dorga äänestää moista. Kunnon stadilaiset pudottakaa Bogo! Jos skoudet eivät hoida hommiaan, niin hoitakaa te. Näyttää siltä, että Suomi on tipahtanut Kongo-sarjaan, maan, missä valta on kaivosyhtiöillä ja tarvittaessa hallitus vaihdetaan vaikka väkisin. Niin Suomesta kuin Kongosta rahat valuvat ulos ja niiden ainoana tarkoituksena on kasvattaa Rinehartin mamman leuanalushelttaa. Suomen hallitus on avannut maan pohjoisosat susille riistettäväksi. Ensin vietiin joet voimaloille ja nyt maat saa myllätä ja paskaa saa vapaasti laskea noihin jokiin. Kuusamossa käytiin koskisota, jolloin Kitka ja Oulanka säästyivät voimaloilta. Nyt alkaa uusi sota, johon kutsun kaikki mukaan, sillä Kuusamon kaivoshanke on ehdottomasti pysäytettävä ja otettava kaikki muutkin tämän maan kaivosprojektit uudelleen arvioitaviksi. Vaalit ovat tulossa. Tiputetaan kokoomus johtopallilta. Älkää myöskään äänestäkö vihreitä, joiden ainoa tarkoitus ei ole säästää Suomen luontoa, vaan tuhota elinkeinoelämä. Siitä esimerkkinä Satu Hassin (entinen stalinisti) päätös laivojen rikkipäästöistä. Hassi potee jeesuskompleksia väittämällä pelastavansa näin 50 000 ihmistä. Mihin laskelmiin tuokin luku perustuu? Hassi elää myyttien maailmassa. Ovatko statiinit vieneet kyvyn rationaaliseen ajatteluun tai sitten vanha uskonto hallitsee mieltä. Muistutuksena vain, että 80 % viennistä kulkee laivoilla tästä maasta. Kun katselette päivittäistä irtisanottujen listaa, niin kiittäkää Hassia. Pienetkin kustannusten nousut voivat tuhota monen yrityksen elämän tässä maailmantilanteessa. Nyt yrityksiltä vaaditaan yhteiskuntavastuuta, mutta mikä on poliitikon yhteiskuntavastuu, kun tekee kohtalokkaita virheitä? Sitähän ei ole olemassa, ainakaan hassinlaisilla. Pääministerikin lässyttää ja vakuuttaa kasvua ja peräänkuuluttaa innovaatiota. Sitä kun ei tule ainakaan tässä ilmapiirissä. Parhaat lähtevät maasta. Missä ihmeen maailmassa nuo tyypit oikein elävät? www.satuhassi.net Mutta kun puhutaan Pohjoisesta, niin näiden tyyppien mielestä siellä ei ole mitään suojeltavaa. Näyttää siltä, että kokoomuksen ja vihreiden agendat ovat jossakin muualla kuin maan hyvinvoinnissa. Hassi kaipaa Tampereen pormestariksi, joten varokaa manselaiset. Vihreiden perusidea on, että koko pohjoisesta hävitettäisiin ihmiset, jotta luonto saisi kasvaa vapaasti. Vihreät sallivat kullankaivuun ja senkin vain siitä syystä, että sen turvin saa olla mukana hallituksessa. Tuorein tämän maan älyttömyyksistä esitettiin 27.09. ensimmäisenä aiheena YLE:n pääuutisissa: ”Karppaus pilaa Itämeren” Ympäristökeskus vegaanineurootikkoineen on totaalisen turha laitos. Johtopäätökset eivät perustu tosiasioihin. Sekoitetaan typpi ja fosfori ja siitä sitten aasinsilta karppaamiseen a´ la Pekka Puska. Todella idioottimaista – ja niille vielä maksetaan palkkaa! Koko Ympäristöministeriö ja sen alaiset laitokset puuhastelevat lillukoiden ja utopioiden parissa. yle.fi Mutta sinänsä mielenkiintoista, että näin ehkä halutaan peitellä todellisuus ihmisiltä. Missä on YlLE:n kannanotto kaivosten todellisuudesta? Se on ilmeisesti asia, josta on päätetty olla puhumatta. Todella ala-arvoisen tendessimäistä ja häpeällistä uutisointia. Meillä taviksilla on muutamia mahdollisuuksia vaikuttaa: suora toiminta, tulevat vaalit ja sosiaalinen media, jotka kaikki nivoutuvat toisiinsa. Jäljempänä on facebook- ym osoitteita, joten linkittäkää laajasti! Maassa ei ole vastuullisia politiikkoja, vaan poliittisia eläimiä, joiden ainoana tarkoituksena on turvata omat edut seuraavalle vaalikaudelle ja päästä ennenaikaiselle eläkkeelle, kun samalla nostavat muiden eläkeikää. Ehdotukseni on, että jos menette äänestämään, niin antakaa äänenne takarivin edustajille, sellaisille jotka eivät ole julkisuudessa. Pudottakaa näkyvät pois. Se, että kokoomus tipahtaisi 2. sijalle tai jopa kolmanneksi olisi hyvä näyttö, että toiminnassa olisi parantamisen varaa ja että voisivat hankkia pätevämpää sakkia näiden turhien sijaan. Vihreät toimivat avoimesti maan etua vastaan. Utopistit voivat äänestää, sillä äiti maksaa, mutta muut, varokaa. Häkämiehestä sen verran vielä, että hän ajaa voimallisesti tuulivoimaloita jopa niin, että maita aletaan pakkolunastaa tekeillä olevan lain voimalla. Kuntaliitos on nostettu otsikoihin, mutta kuka puhuisi siitä, kenen maat viedään? Tulen kirjoittamaan aiheesta, sillä tuulivoimaloista on suunnattomasti monentasoista haittaa ja ne ovat todellinen terveysriski niiden lähellä asuville ihmisille. Euroopassa on nousemassa laaja kansanliike, joka vastustaa tuulivoimaloita. Mutta, jos niitä rakennetaan, niin eivät ne ainakaan tule Häkämiehen ja Hassin naapuriin. Kaivokseen liittyviä osoitteita: www.facebook.com/pages/Kitkan-Viisaat/211048392247864 www.facebook.com/pages/Ei-uraanikaivoksia-Kuusamoon/176573525686757 www.eiuraanikultakaivostakuusamoon.com www.adressit.com Avasin oman suljetun Facebook -sivustoni juuri tämän asian takia: http://www.facebook.com/antti.heikkila.35 Lapin yliopisto on tutkinut tätä kaivosongelmaa. Se on sama yliopisto, minkä Bogomoloff haluaisi lopettaa. Bogomoloff haluaisi vaientaa ikävät tosiasiat. Kun lukee raportit, niin pistää todella vihaksi ihmisten puolesta. Vaikka kaivoksia vastustaa yli 80 % väestöstä, eivät he uskalla ilmaista mielipidettään painostuksen takia. Ajatelkaa tällaista tämän päivän Suomessa. Viranomaiset eivät tutki, vaan uskovat yhtiöiden laskemia. Ihan Kongon tasoa! Sosiologian professori Asko Suikkanen Lapin yliopistosta: Kaivosteollisuuden merkitystä aluekehitykseen liioitellaan Kaivosteollisuuden vaikutuksen Pohjois-Suomen aluekehitykseen ovat suuresti liioiteltuja, sanoo sosiologian professori Asko Suikkanen Lapin yliopistosta. Hän on ollut mukana useassa tutkimushankkeessa selvittämässä Pohjois-Suomeen viime vuosina perustettujen kaivosten merkitystä sijaintipaikkakunnilleen muun muassa Kolarissa, Kittilässä, Sodankylässä ja Sotkamossa. - Kaivosteollisuuden merkitys aluekehitykseen muuttui ratkaisevasti siinä vaiheessa, kun toimijoiksi tulivat globaalit pörssiyhtiöt. Niiden suhde aluetalouteen on aivan toinen kuin vielä 1980-luvulla, jolloin Suomessa operoivat kaivosyhtiöt olivat pääasiassa suomalaisomisteisia. Globaalit kaivosyhtiöt eivät Suikkasen mukaan sitoudu aluekehityksen millään tavoin. Niiden toiminta perustuu yksinomaan kannattavuuteen ja metallien maailmanmarkkinahintoihin, jolloin muutokset hinnoissa voivat nopeasti johtaa tuotannon lopettamiseen. Toisin kuin vanhat suomalaiset valtionyhtiöt, kansainväliset pörssiyhtiöt eivät myöskään kanna sosiaalista vastuuta kaivosten jälkihoidossa. Suikkanen haastaa mahdolliset kaivospaikkakunnat pohtimaan kolmea asiaa. Alueiden moninaiskäyttö, kaivosten aluetaloudellinen hyödyntäminen sekä avattujen kaivosten vaikutusten ennakoiminen ja niiden mahdollinen ohjaaminen ovat asioita, jotka on syytä keskustella avoimesti – jos mahdollista - etukäteen. - Alueiden moninaiskäyttöä on kyettävä tarkastelemaan kriittisesti ja strategisen kysynnän perusteella. Aiemmin kaivokset perustettiin usein neitseellisille alueille, nyt niitä suunnitellaan lähelle matkailukeskuksia ja porojen laidunmaita. Kaivoksen avaaminen on kompromissi eri elinkeinojen välillä, jossa joku menettää aina. Ei ole tilannetta, missä kaikki hyötyisivät, sillä kaivosteollisuus jättää pysyvän jäljen ympäristöönsä. Asko Suikkasen mukaan esimerkiksi matkailun ja kaivostoiminnan suhde on mahdollinen, mutta ei ongelmaton. Kysymys on eturistiriidoista, pelistä ja sopimuksista. - Ja siitä, millä tavalla me arvostamme eri elinkeinoja. Olennaista rinnakkaiselossa on avoimuus. Kun puhumme kaivostoiminnasta matkailualueella, pitää ristiriidat alistaa avoimelle keskustelulle. Muuten edessä on umpikuja, hän sanoo. Mitkä ovat periaatteet sillä taloudella, joka perustuu luontoon ja luonnonresursseihin niin puhtaasti kuin kaivostoiminta? Jos yhtiö saa käyttää luonnonrikkauksia, mikä sen käytön vastike on, heittää Suikkanen keskustelun aihioksi. Kaivostoiminnan sijoittuminen alueelle ja alueiden sitoutuminen kaivostoimintaan on aiempaan haasteellisempaan kaivosten käyttöiän lyhentymisen myötä. - Ongelmallista on se, että kaivoksen elinkaari on huomattavasti lyhyempi kuin aikaisemmin. Ainoastaan malmin maailmanmarkkinahinta vaikuttaa yhtiöiden päätöksiin ja siihen, miten sieltä louhitaan, miten laajasti ja millä teknologialla, sanoo Suikkanen. Suikkanen ottaa esimerkiksi Pahtavaaran kultakaivoksen Sodankylässä. Kaivos on ollut suljettuna useita kertoja historiansa aikana. - Aina kaiken perusta on ollut kullan maailmanmarkkinahinnan sahausliike, joka on pahimmillaan ajanut kaivosyhtiön konkurssiin. Kaivosten elinkaariodote on pudonnut aiemmasta reilusta 20 vuodesta 5-10 vuoteen. Globaali toimija ei Suikkasen mukaan sitoudu koko malmion hyödyntämiseen, vaan kaivaa sen perusteella, miten malmion raaka-aineen hintakehitys maailmalla muuttuu. - Nykytiedon mukaan elinkaariodotteita voidaan sanoa lähes hihasta vedetyiksi. Ne perustuvat aikaan ennen globalisaatiota. Kaivosten elinkaariodote on ongelmallinen nimenomaan kuntien kannalta. Niiden toimintastrategia ei enää voi perustua siihen, että kaivos toimii 20 vuotta, vaan on mahdollista, että se on paikkakunnalla vain muutaman vuoden. Suikkasen mukaan juuri tässä piilee suuri riski: kunnat investoivat voimakkaasti kaivoksen avaamiseen, mutta eivät välttämättä saa mitään varmuutta investointiensa tuottavuudesta. Siksi kunnilla pitäisi olla varasuunnitelma sen varalta, että kaivoshanke ei toteudukaan. - Tai toisinpäin, tässä pelissä kaikki on mahdollista. Kunnan olisi voitava rakentaa kaksoisstrategia selviytyäkseen kriittisistä tilanteista. Nyt edetään tavallisesti yhden strategian varassa, jossa keskitytään lähinnä turvaamaan kaivoksen avaaminen ja sen toimintaedellytykset. Kun päätös kaivoksen avaamisesta tehdään, ollaan auttamatta myöhässä. - Kunnat ovat liian passiivisia. Kaivos otetaan lahjana, vaikka pitäisi täydellä höyryllä valmistautua kaivoksen avaamiseen ennakoivalla aluepolitiikalla. Valmistautuminen johtaa usein myönteiseen kierteeseen, mutta myös toisinpäin. Tämä riski pitää kantaa. Kaiken kaikkiaan professori Suikkanen on skeptinen kaivosten aluetaloudellisen merkityksen suhteen. Hyvinvoinnin ja satojen uusien työpaikkojen sijasta tutkimuspaikkakunnilla elämä on jatkunut lähes entiseen malliin. - Toteutuvat nettovaikutukset ovat selvästi vähäisempiä kuin oletetut bruttovaikutukset eivätkä ne kohdistu suoraan paikallisyhteisöön, hän arvioi. Kaivosten merkityksestä tehtyjen ennusteiden ja todellisuuden välillä on Lapin yliopiston tutkimusten mukaan suuri ristiriita. Suikkasen johdolla tehdyt tutkimukset ovat erittäin tylyjä esimerkiksi Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) tilaamille kaivosselvityksille. Hänen mielestään päättäjät ja tiedotusvälineet ovat sokeasti hyväksyneet nämä selvitykset ja niissä esitytetyt kehitysodotukset. - Uskon, että julkinen keskustelu vieläkin ja viranomaispäätökset käyvät tämän mielikuvan pohjalta, eivät reaalitalouden ja reaalivaikutusten pohjalta. Esimerkiksi Talvivaaran taloudellinen merkitys Sotkamon kunnalla on ollut murto-osa arvioidusta. Myös kaivoksen työllistävä vaikutus on ollut huomattavasti oletettua pienempi. Tällä hetkellä Talvivaara työllistää noin 245 henkilöitä, joista runsaat 60 on kirjoilla Sotkamossa, kaivoksen sijaintipaikkakunnalla. - Kaivoksesta ei tullut Sotkamolle odotettua piikkiä työllisyystilastoihin. Syynä on se, että paikallisten kvalifikaatio ei yksinkertaisesti riitä. Alueellista väestöä suositaan ainoastaan siinä tapauksessa, että heidän ammattitaitonsa on yhtä hyvä kuin muualta tulevan työntekijän. Tämä on hyvin monitasoinen peli, professori muistuttaa. Kenties kaikkein suurin haaste kaivostoiminnan ja aluekehityksen yhteensovittamisessa on kuitenkin avoimuus ja luottamuksellisuus. Suikkasen mukaan tämä korostuu erityisesti matkailupaikkakunnilla. - Kaivosteollisuuteen liittyy aina lukuisia riskejä. Ainoa mahdollisuus on, että niistä kerrotaan avoimesti. Eli ei toimita kuten Talvivaarassa, jossa uraanista on tiedetty alusta lähtien, mutta jossa siitä kerrottiin julkisesti vasta vuonna 2009. Ympäristö- ja talousvaikutusten rinnalla Lapin yliopistossa tutkitaan parhaillaan myös paikallisten asukkaiden vaikutus- ja ilmaisumahdollisuuksia kaivoshankkeisiin. Tähän mennessä on käynyt ilmi, että kuntatasolla paikalliset ihmiset eivät uskalla ilmaista kriittisiä mielipiteitä. Väitöskirjatutkija Marika Kunnari sanoo, että 80 prosenttia ihmisistä katsoo, etteivät he uskalla ilmaista mielipidettään. - Katsotaan että kielteinen mielipide johtaa eristämiseen yhteisön sisällä. Niinpä ainoastaan myönteiset ja kaivosta tukevat mielipiteet nousevat julkisuuteen. Paikalliset päättäjät ja tiedotusvälineet syyllistyvät Kunnarin mukaan myös laajaan mielipiteen muokkaukseen ja myönteisten vaikutusten korostamiseen. Ne asiat, joissa korostetaan työllisyysvaikutuksia tai aluetaloutta, saavat laajasti palstatilaa. - Sitten kun puhutaan esimerkiksi kielteisistä tapahtumista ja vaikutuksista, niin asenne muuttuu. Asiat uutisoidaan mielellään mahdollisimman pienesti. Kunnarin väitöstutkimuksen aiheena on Kaivostoiminnan tiedollinen oikeuttaminen – sosiologinen tutkimus Suomessa toteutettavasta globaalin talouden määrittämästä kaivostoiminnasta. Hän tavoittelee tutkimuksessaan kansalaisten näkemysten esilletuomista ja ymmärrettäväksi tekemistä sekä kansalaisten näkemysten huomioon ottamista luonnonkäyttöön kohdistuvassa päätöksenteossa. Linkkejä Lapin yliopiston tutkimuksiin: www.ulapland.fi Aiheesta myös yksityiskohtaisempi analyysi. Jos asiaa ajattelee kokonaistaloudellisesti on koko projekti todella katastrofaalinen. Ainoa hyötyjä on Australian mamma.

Haaste

Muuttolintuja syksyllä-blogin suloinen Joanna pyysi lukijoitaan miettinään allaolevaa listaa.

1. Mitkä ovat viisi suurinta pelkoa elämässäsi?
2. Mitkä ovat viisi suurinta tavoitettasi tässä elämässä?
3. Millaiseksi ihmiseksi haluaisit tulla?

1. Pelkään olevani ihan tavallinen ihminen. En tarkoita sitä, että haluaisin olla mikään wannabee-yhtäänmikään, vaan haluan olla ihminen omilla ansioillani, taustaan sulautumaton, mieleenjäävä ja olemassa oleva, omilla ansioillani, huolimatta siitä missä olen töissä, kenen lapsi olen tai missä asun.

Pelkään arvaamattomasti käyttäytyviä ihmisiä. Se on oikeastaan ainoa fobiani. Okei, pelkään minä korkeita paikkojakin, koska en osaa lentää. Ja syvää vettä, koska en osaa uida. Mutta ne ovat vain kaihtamisen aiheita. Olen lentänyt koneessa etelään, ja olen ollut risteilyillä. Joten niiden asioiden kanssa kyllä pärjään. Mutta en mieleläni käy baareissa, koska vahvasti humaltuneet ihmiset saavat minut hermostuneeksi. Kaupungilla liikkuessa tulee välillä päätettyä, etten menekään tiettyyn osaan kahvilaa, tai kierrän kaupan hyllyt vastakkaisesta suunnasta, koska paikallisten hoitokotien asukkaat/asiakkaat ovat liikkeellä. Kaupungissani olisi jatkuva pula hoitohenkilökunnasta, myös kouluttautumattomasta, mutten voi hakea paikkaa, vaikka olisin hoitomyönteisempi luonteeltani (mitä en ole), sillä tunnustan suoraan, että työtehoni kärsisi vakavasti autistien ja muiden paikkakunnan hoitolaitosten ja asuntoloiden asiakkaiden kanssa. Ei sellaisesta hoitajasta ole hyötyä, joka vierastaa asukkaita.

Pelkään menettäväni perheeni. Kuolemalle, muistisairaudelle, huumeille, mielenterveysongelmille, avioerolle....

Pelkään menettäväni näköni. Kuten aiemmin blogiani lukeneet tietävät, silmäni leikattiin tämän vuoden aikana yhteensä kolme eri kertaa. Entisestä -16 ja -19 -voimakkuuksista päästiin tasan nollaan. Eli edessä on hyvällä säkällä 20-30 vuotta ilman laseja, ennenkuin ikänäkö pakottaa lukulasien käyttöön.

En ole koskaan nähnyt hyvin. Rakkaimmat harrastukseni ovat kaikki hyvää näköaistia vaativia. Tasan ei mene nallekarkit, muusikkomieheni kärsii kuulonalenemasta, ja pelkää päätyvänsä keski-ikään mennessä kuulolaitteen käyttäjäksi. Näön menetys olisi hänelle vaikeaa, muttei täydellisesti elämänlaatua tuhoavaa, kuten minunkin elämääni lähinnä vain hankaloittaisi kuulon menetys. Heinäsirkan siritys, lintujen laulu, lapseni ääni ja musiikin kuuntelu ovat tärkeitä, mutta ilmankin pärjään. Mutta minulle ei olisi elämää, jos en voisi lukea, tehdä käsitöitä, katsella kauniita asioita tai nähdä tyttäreni ja mieheni kasvoja.

Pelkään jääväni toimettomaksi ja tarpeettomaksi. Olen ollut eläissäni kolme viikkoa palkkatöissä. Työkokemusta on kertynyt vuosien mittaan harjoitteluissa ja työkokeiluissa, mutten ole koskaan tuntenut olevani osa työyhteisöä ja sitä kautta toimivaa yhteiskuntaa. Haluan kantaa korteni kekoon sekä ammatillisessä että elättävässä mielessä. Vajaan kymmenen vuoden työelämässä olemattomuuden aikana olen saanut aikaan sivukaupalla tekstiä ja kymmeniä neuleita, joten toimeton en ole ollut. Työtön vain.

2.Suurimmat tavoitteeni.

Tahdon saada taloudelllisesti turvatun elämän. Eli töitä. Tai lottovoiton. Molempi parempi. Sellaiset kuukausitulot, ettei tarvitsisi olla huolissaan. Tai joka kuun lopussa käyttää säästötiliä, jolle taas rahan tullen siirrän edellisellä viikolla ruokakauppaan käytetyn summan.

Tahdon olla onnellinen ihminen. Tahdon olla tyytyväinen saavutuksiini. Tahdon saada tekstejäni julkaistuksi muuallakin kuin blogissa. Tahdon saada tukkani taas pitkäksi. Ilman pidennyksiä...

Tahdon keksiä parempia tavoitteita.....

3.Millaiseksi ihmiseksi haluan tulla?

Onnelliseksi

Työllistetyksi

Aikuiseksi (sitten joskus, kun ei enää huvita laittaa kirkkaanvihreää kynsilakkaa jakkupuvun kanssa töihin)

Tasapainoiseksi

Mummoksi (mutta ei vielä kahteenkymmeneen vuoteen, jookos?)

Ja tahdon tulla kissanomistajaksi. Sitten joskus. Ehkä se onnistuu sitten mummona.

Äiti äiti, miksei meille...

Minä ja tytär tahtoisimme tällaisen...

Isäntä taas tällaisen...

Arvatkaa huviksenne, kuka ei saa haluamaansa.

Vihje: se, jolla on jo lipastonlaatikossa kissannamuja jemmassa....