Cesarshopin shoppailuja

Phototeknisistä syistä saatte tuutin täydeltä googlen kuvahaun tarjoamia kuvia. Sorry.

Äkillinen rahantuloriittävyys sai aikaan akuutin shoppailupurskauksen. Hiustenlähtöä helpottavien Nioxin 4-sarjan ja Evonian nappien lisäksi päätin antautua jo vuoden verran kivistäneelle kaipaukselle, ja kotiutin ensimmäiset piCture pOlishín lakat. (Ärsyttävä kirjoitustyyli, joudun aina lunttaamaan isot kirjaimet...) Tämmöiset tarttui tassuun:

Blue dog sai kunnian päästä ensimmäisenä kynsille. Olin hiukan pettynyt, lakka on kynsillä paljon tummempi, ja minua erityisesti miellyttänyt farkkumainen sävy jäi aivan pimentoon. Mutta soma talvisävy, peitti kahdella kerroksella ja pysyykin ihan kohtalaisesti. Parissa kynnessä näkyy kulumaa, mutta siitä voi syyttää pakkasen kuivattamia kynsinauhoja ja niiden neuroottista nyppimistä. Ei tee hyvää millekään  sormien osalle, uskokaa kokeneen sanaa. Kuudessa sormessa on tällä hetkellä laastarit ihan vain estämässä pahempia vaurioita. Pitänee keksiä vähemmän vaarallinen stressitoiminta. Kunhan ei kynsien pureksintaa. Vei miltei 20 vuotta päästä siitä eroon. Asiaa helpottamaan ja kuivia, katseesta katkeilevia kynsiä avittamaan ja vuosia hilloamaani Revlonin Nail Builderia korvaamaan ostin paketin jatkeeksi CDN´nän RescueRxx´n. Pyydän anteeksi taivutusmuotoja...

Revlonin hoitotuote kynsille lie vanhin omistamani kosmetiikkatuote, ostin tämän joskus ennen vuotta -99 helsingin stockmannilta. Vuonna 1999 nimittäin muutin kotikonnuilleni suur-kouvolan alueelle, enkä sen jälkeen ole käynyt armaassa pääkaupungissamme kuin Ikeassa ja kerran vuodessa kuvauttamassa silmäni makkaratalon silmäsairaalassa. Pitäneekin tarkistaa, löytyisikö tätä tuotetta eleven.fistä. En muista aineen hintaa liki 20 vuoden takaa, mutta tämän viimeisen jemmapulloni jämät ovat yhä käyttökelpoiset huonokuntoisten kynsien elvyttäjinä. Pakko nostaa hattua, mikä hyvänsä muu tuote olisi ollut roskiskamaa jo vuosia.

Mutta toivon ja rukoilen ,että CDN lunastaa toiveet korvaajana. Kokkeillan ja kahtotaan.

Elektroniikkaa ja elämäntuskaa

Sanotaan, että elektroniikka helpottaa ihmisen elämää.
Mutta entä jos on ihminen, joka on tottunut matkapuhelimeen, käyttää päivittäin tietokonetta ja yrittää (paino sanalla yrittää) pitää blogia, johon olisi ihan kiva saada kuvia, joita ei tarvitsisi käsitellä puhki. Ja sittenkin lopputulos on hädintuskin kelvollinen. Säästöyritys on käynnissä, ja Olympus Pen-kassaan on päätynyt jo parisataa. Näillä tuloilla kohtalainen saavutus. Toinen samanlainen summa pitäisi vielä saada kasaan, jotta olisi toivoakaan ruveta etsiskelemään tarjouksia.

Samaan syssyyn kännykkä on alkanut jäädä jumiin tihenevään tahtiin, mikä on äärimmäisen ärsyttävää koska kassissani kulkee Samsung X-Cover 271,

jonka takakannen avaaminen vaatii kolikon, ruuvimeisselin tahi erittäin epätoivoisen käyttäjä kynnet, joista ei moisen jälkeen kyllä mitään kuvia oteta....
Duudsoninkestävänä aikoinaan markkinoidun laitteen käyttökestävyys ja -luotettavuus on ollut jo useamman vuoden loistava, ja pitäytyisin mielelläni mallissa jos se vain olisi käytännöllistä. Mokomaa mallia kun ei enää tahdo saada mistään, kuten muitakaan ei-kosketusnäytöllisiä ei-älypuhelimia. Pah. Ymmärän täysin Karkkipäivän Sannia, joka sitkeästi käyttää toissasukupolven nokialaistaan

Sisko lupasi toimittaan vähänkäytetyksi jääneen Lumiansa minulle kotiuduttaan Kaakkois-Aasian kierrokseltaan. Ilmeisesti paikkakunnan viimeisen vastarannankiisken on luovutettava ja vaihdettava liittymänsä nettiliittymälliseksi. Pitkään kyllä pärjäsin ilman, hih.

Puhelinongelma on pienehköä, sillä lainapuhelimia saa helposti, mutta suurimman ongelman aiheuttaa liki kahdeksan vuotta vanhan kannettavan tietokoneen hyytyminen. Ei tämä koskaan ole ongelmittta pyörittänyt mitään ensimmäisen sukupolven Simsiä monimutkaisempaa, ja sitäkin satunnaisesti yskien, mutta minun käyttööni tämä on ollut aivan riittävä. Mutta hoidan koneen kautta suurimman osan sosiaalisista suhteista, ruokaostoksia lukuunottamatta kaiken kaupankäyntini, laskujenmaksut ja bloginpidon. Sitä silmälläpitäen kone, joka kaipaa eheyttämistä kahdesti kuussa ja muita huoltotoimenpiteitä siinä missä minä naamanpesua, ei enää palvele alkuperäisessä tehtävässään eli elämää helpottavana esineenä.

Tästä tuli tarkoittamaani pidempi sepustus, mutta alkuperäinen tarkoitukseni täyttyi. Eli miksi bloggaamisessa on taukoaika, ja kauanko se kestää. Jälkimmäiseen kysymykseen vastaus lienee: kun lottovoitto iskee. Tai kun saan säästettyä tarpeeksi. Lottovoitto lie todennäköisempi...

Mutta tällaiset oilisivat toivelistalla......