Mistähän johtuu, että kun kerran jättää postauksen tekemättä, seuraavan tekeminen on kahta hankalampaa. Ja kun pitää viikon tauon, se lipsahtaa kuukaudeksi ja yht´ äkkiä tajuaa, että se kuukausikin on venähtänyt kolmeksi.
Elämä on kuitenkin jatkunut entistä tahtiaan.
Olin koenaamana Glitz&Glamin Minnalle, jonka postaus Lancomen meikkivoiteista tullee ilmoille joskus lähikuukausina. Löysin uuden suosikin, jonka testipurnukan käytän onnessani loppuun kesän aikana.
Neuleita on syntynyt useampi kappale. Viimeisenä sisaren valmistumislahja, jonka kanssa meinasi tulla itku ihan aikuisten oikeasti. Ihana merinosilkkilanka, mutta metallipuikot (puisissa ei ollut tarpeeksi ohuita myynnissä) ja sisälämpötila kolmenkympin pahemmalla puolella. Eli silmukat tarrasivat kiinni kuin henkensä hädässä, ja mustaa karvaa oli joka paikassa. Siis joka paikassa. Jopa tyttären silmissä. Viimeiset kerroksen neuloin kuudelta aamulla torstaina, jotta sain huivin likoon ja parisängyn patjan väliin pingottumaan.
Kuvia on kamerassa (joka lopulta löytyi lankakorista... *köh*), katsotaan missä vaiheessa saisin ne koneelle asti...
Mutta pippalot vietettiin tänään lauantaina, tuore sairaanhoitaja sai eilen Lappeenrannassa sinisen kansion käteen ja kuoharin ja kakkukahvit tänään. Ei kuulema tunne oloaan yhtään aikuisemmaksi, vaikka muutaman päivän päästä tulee neljännesvuosisata täyteen.
Tiedättekö sen tunteen, kun tajuaa lasten kasvaneen aikuisiksi. Minussa ja sisarellani on yhdeksän vuoden ikäero, ja muistan hyvin pienen nyytin joka tuhisi sylissäni ja hamusi sormeani.
Tänään aikuinen nainen esitteli minulle avomiehensä ja antoi luettavaksi valmistumispaperinsa ammattikorkeakoulusta.
Vanha olo.
Taidan käydä vetämässä ryppyvoiteen naamaan ja keskittyä katsomaan Suomi-Tshekki-ottelua.
*heiluttaa siniristilippua*