...Ei mitä kaikkea kivaa voi tapahtua, kun tuotekuvaus ei pidä paikkaansa ja punapigmentti tekee ylläreitä.
Pohjustuksena kerrottakoon niille, jotka päätyvät paikalle linkin tai googlen kautta:
Polkkamittaiset neitsythiukseni riehaantuivat loppukesästä harmaantumaan urakalla, joten päätin oikaista ja värjätä tukkani kauttaaltaan harmaaksi. Eipähän tarvitse kasvatella väriä pois myöhemmin.
Ystäväporukallamme on tapana kokoontua eräiden joukon jäsenien lapsuudenkotiin, jossa kaverini kotikampaamotilat sijaitsevat. Kuukauden-parin välein akkalaumamme kokoontuu kälkättämään, kikattamaan ja kaunistautumaan metsän keskelle nauttien ei-niin-vakavasta seurasta ja hyvästä syötävästä. Koska en omaa tukkaani ole värjänny tai leikkauttanut liki kahteen vuoteen, olen jäänyt pois tilaisuuksista, ja tällä kertaa kavereiden tapaamisen hurma kostautui sillä, etten muistanut kameran olemassaoloa tarpeeksi aloissa ottaakseni alkuvaiheista kuvatodisteita.
Vanhoja kuvia penkoessani löysin kuitenkin otoksen, jossa näkyy luonnollinen värini, vaikka pituus onkin eri:
Lähtötilanne oli siis tämä. Pronssinvärinen polkka kullansävyisillä, auringon vaalentamilla raidoilla ja tujauksella värittömiä jääkarhunkarvoja.
Ase 1. Tuju mutta hellävaraiseksi tunnettu vaalennusaine, jossa sekä voide, että jauhepussi. Ei räjäytä kuivaa tukkaani atomeiksi, kuten esim. L´oreal Preferancen platinum-sarja. Se setti on aivan jahvesta, jos omaa hiukankaan kuivemman hiuslaadun.
Vaalennuksen lopputuloksesta en muistanut kuvaa ottaa, mutta sellainen tipunkeltainen, tiedättehän te.
Sitten seuraava vaihe. Taitetaan tipua pois. Aseina Color Maskin Silver ja Plum. Kaikkihan tietävät violetin olevan keltaisen vastaväri, mistä syystä mm.hopeashampoot ruukaavat olla violetteja väriltään.
Näitä sekoitettiin suhteessa 1/4 tl lilaa + 1 dl hopeaa. Mittakupin sisältö oli väriltään hämmentävän voimakkaan magentanpunaista, mikä aiheutti lieviä epäilyjä taiton voimakkuudesta.
Pöperö vaikutti päässäni vajaan tunnin samalla kun muita värjättiin ja leikattiin.
Pesupaikalla aloin epäillä onnettomuutta. Kampaajani vaikeni haudanhiljaiseksi, mitä pidemmälle huuhtelu eteni.
"Ööö... mä pesen tän vielä syväpuhdistavalla..."
Okei....
Peilin edessä näky oli tämä:
Karkkipinkki tyvi ja söpön persikansävyiset pituus ja latva.
"Eikös tuohon tullut vielä yksi tökötti?", hihkaisi kaveri nurkasta cosmopolitanin takaa.
Ainiin, olihan meillä vielä tämä:
Eli purkillinen Silveriä päähän, ja sitten odotellaan. Mielessä kävi jo epäilys tiskipöydän värisestä pehkosta.
Vaikutusajan lopullisesta määrästä ei oltu yksimielisiä, mutta koska ohjeen mukaan pöperön voi antaa vaikuttaa jopa 4 tuntia, päätettiin jättää pääni huuhtelu illan viimeiseksi toimenpiteeksi.
Pikaselfie silver päässä. Sanoin näyttäväni amerikkalaiselta kotirouvalta uimalakki päässä...
Arviolta kolmen tunnin vaikutusajan jälkeen pääni pestiin, ja lopputulos näkyy alla.
Heh, Saara Sarvas tykkäisi varmaan näistä hiuksista kuin hullu puurosta, mutta mulle tämä on turhankin söpö.
Elelen kuitenkin onnellisena pastellipäänä viikon verran, kunnes saan uudet silverit postissa ja paapottuani hiukseni siihen kuntoon, että sitä uskaltaa uudestaan vaalentaa.
Ja jos harmaa alkaa kyllästyttää, voin sekoittaa tipan plumia hoitoaineeseen ja elää hetken hattarapäänä.
Mutta sitä en siltikään ymmärrä, miten violetista väristä voi tulla pinkki.
Tätä kirjoittaessani istun desin verran kookosöljyä tukassani, pää paketoituna suihkumyssyn, idealsiteen (estää valumisen myssyn reunojen alta) ja villapipon alle. Normaalistikin kuiva päänahkani tykkäsi hapanta vaalentamisesta, ja öljyhaude tunnetusti liuottaa väriä.
Kahtotaan, kahtotaan mitä tästä vielä tullee.