Onko teillä koskaan tunnetta, että haluaisitte ottaa voiveitsen ja vain kaapia ja raapia ihoanne jotta kaikki klähmäinen, hikinen ja pölyinen tahmaiho kuoriutuisi pois ja jättäisi jäljelle raikkaan ja hengittävän pinnan.
Minulla oli tänään.
Paljonpuhuttu helle rantautui näillekin kulmille tuoden mukanaan melkein satasen kosteusprosentin. Muun perheen ollessa kesälomareissuilla tahoillaan päätin leikkiä perheenemäntää ja siivota vaatehuoneemme.
Muutaman neliön koppero imee sisälleen kodintekstiilien lisäksi viitisenkymmentä kiloa lankoja, siivousvälineet ja talvivarusteemme. Ynnä ison (siis sen TOSI ison) Ikeakassillisen mieheni kenkiä. Tiedän määrän, koska kassi tukkii tällä hetkellä eteistämme odottaessaa ukon lajittelevan roskiin menevät käyttökengistä....
Kahden päivän urakoinnin jälkeen typykän huoneeseen valikoitui viitisentoista kiloa lankoja, jätesäkillinen 130-140cm talvivaatteita (+1 naisten karvatakki) ja pari ikeakassillista sekalaista kamaa.
Siivoamisesta tulee mukavan aikaansaanut olo, etenkin kun kyseessä on kohde, jonka järjestäminen oikeasti helpottaa elämää.
Hehkutukseni himmeni kuitenkin roimasti rapsutettuani hikipisaraa. Kynsien alta löytynyt musta möhnä ei todellakaan päätynyt julkaistavaksi. Roskat ja pahvit pihalle ja suihkuun->
Ensimmäinen kuurauskerta pesusienellä helpotti hiukan, mutta toinen kierros yleensä kuivaharjaukseen käyttämälläni juuriharjansukulaisella tuntui yhä riittämättömältä.
Hyllynreunalla nököttävä Patykan Marine Crystals Revitalising Body Scrub oli ollut koskematon Jolie-paketin tulosta saakka.
Suosin ennemmin kuivaharjausta tai suihkugeeliä kuorintahanskojen kera, mutta tihnaisen olon ahdistamana tartuin tuubia korkista.
Onneksi tartuin. Suolarakeita ja unikonsiemeniä sisältävä tahna kuorii tehokkaasti jättäen pehmeän ja raikkaan olon.
Pirteä yrttinen tuoksu eroaa raikkaudellaan useimmista luonnonkosmetiikan hajuista, tästä puuttuu täysin tympeä pohja-aromi.
Olo on kevyt, raikas ja .....ilmava, nyt paremman termin puuttuessa.
Tästä tulee hellekaudeksi uusi lemppari ❤
sunnuntai 24. heinäkuuta 2016
torstai 14. heinäkuuta 2016
Päiväni huivissa
Bloggeri päätti, että tänään kirjoitetaan keskitetysti. Eiköhän tästä tolkun silti saa.
Viime kerralla avauduin hiusongelmistani, ja nyt tilanne on mennyt siihen pisteeseen, etten liiku kodin ulkopuolella ilman huivia. Olen työpaikaltani ostanut melkoisen valikoiman, ja olen ihastunut tichel-tyylisiin yhdistelmiin. Jos joku muu kaipaa päälleen peitettä, suosittelen lämpimästi tutustumaan Wrapunzelin sivuihin. Andrea ystävineen on tehnyt huivien käytöstä taidetta.
Tämän päivän look oli kuuman sään vuoksi yksinkertainen. Vaikka päälaella karva etsii kaveria, ei kroppa silti kestä kovin montaa kerrosta.
Argh, kuva on otettu alle vartti meikkaamisesta. Leikitäänkö, että tuo on väärään kohtaan päätynyt highligh-tuote?
Kuvassa ei näy huivin reunoissa oleva pallotupsuhapsureuna (!), joka antaa soman yksityiskohdan muuten tavalliseen kolmiohuivin sidontamalliin.
Valitettavasti dippasin huivin roikkuvan "hännän" töissä kahvimukiin, joten päädyin ostamaan huivipinosta punavalkean mainoshuivin. Tämä päätyi merirosvotyyliseksi, rusetti kuitenkin korvan takana pehmentämässä.
En omista täytemyssyä, jota etenkin juutalaisnaiset suosivat tichelin sisällä, joten huivit hikoavat siinä missä päänikin ja pysyvät paikallaan vain korjailun ja kovan toivomisen avulla. Työmatkapyöräilijälle täytteetön vaihtoehto on kuitenkin mukavampi. Olen harkinnut ostavani wrapunzelin kaupasta aloittelijan setin, johon kuuluu pienen perushuivivalikoiman lisäksi alusmyssy täytteellä ja liukumattomalla otsapannalla. Etenkin talvella moinen saattaa nousta arvoon arvaamattomaan.
Huivien käyttö tuo pukeutumiseen oman hupinsa. Suosin vaatteissani yksivärisyyttä ja kapeaa värivalikoimaa, mutta huivien ansiosta paletin laajentaminen äärettömyyksiin avaa aivan uusia mahdollisuuksia.
Ja vaikka värisilmä pettäisi, pää on niin pieni alue, ettei maailma siihen kaadu...
Kun aikaa on enemmän, voisi meikin soinnuttaa suoraan päivän päänpeitteisiin, mutta tänään mentiin neutraalilla linjalla.
Silmissä
Naked3 mugshot rajauksen päällä buzz alaluomellastrange kulmaluulla.
Rajaus nyx 609 french fries frites
Ripsari maybelline classic volume express
Kulmissa Lumenen kulmavaha sävyssä Blonde
Poskilla LilyLolon Oh la la
Pohjana LilyLolon Blondie
maanantai 4. heinäkuuta 2016
Karvanlähtöaika
Nyt on lusittu sekä leikkausloma, sairasloma että kesäloma, ja voisi aktivoitua tälläkin saralla.
Kilin kellit, ainoa missä olen aktivoitunut on neulonta ja sohvalla makaaminen. Mutta sainpahan vihreäsilkkisen Hempukkani valmiiksi. Mokoma paljastaa retkahtaneet vatsalihakseni hiukan turhan hyvin, mutta on muuten niin ihana, että on pakko laittaa kuva jossain vaiheessa.
Kuten edellisessä postauksessa kerroin, kävin poikkasuttamassa vauvapiuhani. Ei enää yllärivauvoja tähän talouteen, elämäni ihanin vahinko täyttää seuraavaksi kymmenen joten voinemme päätellä lapsiluvun jäävän yhteen. Typykkähän päätti aikoinaan hankkia vanhemmat huolimatta pillereiden syömisestä, joten parisuhde-elämää on vuosien ajan viilentänyt pieni pelko pepussa kahden viivan uusiutumisesta.
Nyt on asia pois päiväjärjestyksestä.
Mutta niin ovat hiuksenikin.
Olin huomannut tihenevää hiustenlähtöä jo vuodenvaihteessa vaihdettuani Diane Novat minipillereihin. Leikkausta seuraavana viikonloppuna pesin tukkaani lavuaarissa, kun aloin ihmetellä veden määrää altaassa. Tarkistaessani, olinko epähuomiossa laittanut tulpan paikoilleen löysin viemäriaukosta pingispallon kokoisen hiuspallon. Vedin sormet märkien hiusten läpi, ja käteen jäi valehtelematta monta kymmentä hiusta.
Siinä vaiheessa kirosin pitkän rimpsun, kaivoin hiustenleikkuukoneen esiin ja laitoin toosan lataantumaan.
Kun tukka oli kuiva ja akku täynnä, vedin koko pään neljän sentin terällä.
Ilmeisesti leikkaus jotenkin laukaisi hiustenlähdön kärjistymisen.
Onneksi mulla on aina ollut paljon yksittäisiä hiuksia, vaikka ponnari on aina ollut ohuehko. Ja onneksi Elumen värjää napakasti myös päänahan.
Totuus on, että ellei jotain tapahdu, joudun siirtymään huivien käyttäjäksi.
Okei, pinterestin tutoriaalit hijab'in käytöstä näyttävät viehättäviltä, mutta silti...
Mutta en ole valmis luovuttamaan. Asearsenaali sisältää risiiniöljyä päänahkaan hierottuna iltaisin (tuntuu nannalta, kokeilkaapa), System4 scalp tonic myös hierottuna päänahkaan aamuisin (toimii myös muotoilutuotteena 😊) ja 10mg biotiinia päivittäin. Lisäksi tilasin juuri iHerbistä kaksi purkkia vahvaa kollageenia.
Biotiinin ansiosta kynteni ovat alkaneet kasvaa naurettavaa vauhtia, joten hevoskuurista on muutakin hyötyä.
Ensi viikonlopun suunnitelmiin kuuluu tyven värjäys, joten silloin selviää myös se, onko uusia haivenia ilmestynyt. Oma kasvusto kun on niin lähellä ihon väriä, ettei silmämääräinen tarkastelu auta.
On ilonpilkkeitäkin. Ostin toukokuussa Doven asteittain ruskettavan kosteusvoiteen, ja havaitsin, etten saa siitä enää allergiaa. Kuulun ihotyyppiin, joka ruskettuu vain palamisen seurauksena, joten voitte kuvitella ihastumiseni. Kerrankin kesä, jolloin kinttuni eivät näytä paistoa odottavilta broilereilta. Raajat voideltuani levitin hitusen voidetta kasvoillenikin, ja avot; LilyLolon Blondie ei saa enää aikaan halua mennä pesemään kasvot. Eli siis sama sävy, mitä Karkkipäivän Sanni käyttää keskitalvella. Tasan ei mene nallekarkit, mitä rusketusgeeneihin tulee, siskoni edusti juhannuksena mökillä kahvipavun värisenä...
Mutta pieni sävy saa olonkin tuntumaan pirteämmältä, jostain syystä.
Kuvatodiste tältä aamulta
Vaikka ensimmäinen työpäivä loman jälkeen avautuikin kaatosateisena, tunsin oloni niin hehkeäksi että suorastaan laulatti dösärille mennessä.
Kerrankin näin.
Kilin kellit, ainoa missä olen aktivoitunut on neulonta ja sohvalla makaaminen. Mutta sainpahan vihreäsilkkisen Hempukkani valmiiksi. Mokoma paljastaa retkahtaneet vatsalihakseni hiukan turhan hyvin, mutta on muuten niin ihana, että on pakko laittaa kuva jossain vaiheessa.
Kuten edellisessä postauksessa kerroin, kävin poikkasuttamassa vauvapiuhani. Ei enää yllärivauvoja tähän talouteen, elämäni ihanin vahinko täyttää seuraavaksi kymmenen joten voinemme päätellä lapsiluvun jäävän yhteen. Typykkähän päätti aikoinaan hankkia vanhemmat huolimatta pillereiden syömisestä, joten parisuhde-elämää on vuosien ajan viilentänyt pieni pelko pepussa kahden viivan uusiutumisesta.
Nyt on asia pois päiväjärjestyksestä.
Mutta niin ovat hiuksenikin.
Olin huomannut tihenevää hiustenlähtöä jo vuodenvaihteessa vaihdettuani Diane Novat minipillereihin. Leikkausta seuraavana viikonloppuna pesin tukkaani lavuaarissa, kun aloin ihmetellä veden määrää altaassa. Tarkistaessani, olinko epähuomiossa laittanut tulpan paikoilleen löysin viemäriaukosta pingispallon kokoisen hiuspallon. Vedin sormet märkien hiusten läpi, ja käteen jäi valehtelematta monta kymmentä hiusta.
Siinä vaiheessa kirosin pitkän rimpsun, kaivoin hiustenleikkuukoneen esiin ja laitoin toosan lataantumaan.
Kun tukka oli kuiva ja akku täynnä, vedin koko pään neljän sentin terällä.
Ilmeisesti leikkaus jotenkin laukaisi hiustenlähdön kärjistymisen.
Onneksi mulla on aina ollut paljon yksittäisiä hiuksia, vaikka ponnari on aina ollut ohuehko. Ja onneksi Elumen värjää napakasti myös päänahan.
Totuus on, että ellei jotain tapahdu, joudun siirtymään huivien käyttäjäksi.
Okei, pinterestin tutoriaalit hijab'in käytöstä näyttävät viehättäviltä, mutta silti...
Mutta en ole valmis luovuttamaan. Asearsenaali sisältää risiiniöljyä päänahkaan hierottuna iltaisin (tuntuu nannalta, kokeilkaapa), System4 scalp tonic myös hierottuna päänahkaan aamuisin (toimii myös muotoilutuotteena 😊) ja 10mg biotiinia päivittäin. Lisäksi tilasin juuri iHerbistä kaksi purkkia vahvaa kollageenia.
Biotiinin ansiosta kynteni ovat alkaneet kasvaa naurettavaa vauhtia, joten hevoskuurista on muutakin hyötyä.
Ensi viikonlopun suunnitelmiin kuuluu tyven värjäys, joten silloin selviää myös se, onko uusia haivenia ilmestynyt. Oma kasvusto kun on niin lähellä ihon väriä, ettei silmämääräinen tarkastelu auta.
On ilonpilkkeitäkin. Ostin toukokuussa Doven asteittain ruskettavan kosteusvoiteen, ja havaitsin, etten saa siitä enää allergiaa. Kuulun ihotyyppiin, joka ruskettuu vain palamisen seurauksena, joten voitte kuvitella ihastumiseni. Kerrankin kesä, jolloin kinttuni eivät näytä paistoa odottavilta broilereilta. Raajat voideltuani levitin hitusen voidetta kasvoillenikin, ja avot; LilyLolon Blondie ei saa enää aikaan halua mennä pesemään kasvot. Eli siis sama sävy, mitä Karkkipäivän Sanni käyttää keskitalvella. Tasan ei mene nallekarkit, mitä rusketusgeeneihin tulee, siskoni edusti juhannuksena mökillä kahvipavun värisenä...
Mutta pieni sävy saa olonkin tuntumaan pirteämmältä, jostain syystä.
Kuvatodiste tältä aamulta
Vaikka ensimmäinen työpäivä loman jälkeen avautuikin kaatosateisena, tunsin oloni niin hehkeäksi että suorastaan laulatti dösärille mennessä.
Kerrankin näin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)