Onneksi kesäloma alkaa lauantaina, voi neiti ulkoilla vaikka aamusta iltaan, kunhan käy välillä sisällä haukkaamassa jotain.
Sisälämpötilat alkavat myös kohota turhan korkeiksi.
Vajaa vuosi sitten muutettuamme ihastuimme miehen kanssa parvekkeemme edessä kasvavaan suureen, kaksirunkoiseen koivuun. Puu varjosti mukavasti olohuonetta estäen lämpötilan nousun liian korkeaksi, esti talvella lunta satamasta parvekkeelle eikä roskannutkaan paljoa.
Arvatkaas mihin heräsimme tänä aamuna?
Jep, se siitä varjosta sitten.
Postausideoita on vaihteeksi kasakaupalla.
Gently Out of Time´n Tiahaar oli hankkinut muutaman erittäin lupaavan näköisen nestemäisen huulipunan.
Kävin uteliaisuuttani kurkkimassa Born Pretty Storen sivuilla, ja koska tuotteet olivat paitsi upean näköisiä, myös törkeän halpoja (alennuksessa 1,99$/kpl) menin ja ostin kaikki 38 sävyä. Hups.
Joten kesän aikana on odotettavissa sarja meikkikuvia, jokainen eri huulivärillä. Olen muutamaa sävyä jo testannut meikkaamalla heti herättyäni kevyesti ja nappaamalla summamutikassa purkista yhden sävyn, jonka olen vetänyt naamaan. Vain yhteen olen ollut hiukan pettynyt, se kun ei kestänyt huulilla siistinä kuin vähän yli 8 tuntia. Eli nämä siis k-e-s-t-ä-v-ä-t! Eivätkä edes kuivata!
Okei, onhan näissäkin huono puolensa. Tuntuvat pikkuisen tahmeilta, vaikka ovatkin kuivuneet. Mutta oikeasti, voisin myydä kaikki muut huulipunani, kiiltoni, kynäni yms pois eikä harmittaisi yhtään. Nyt jopa munkaltainen, joka ei koskaan muista korjata huuliväriään ja sen vuoksi painelee tärkeämmissä tilaisuuksissa aina pelkällä huulirasvalla, voi mennä vaikka työhaastatteluun tummanpunaisissa huulissa, eikä tarvitse pelätä levinnyttä väriä, huulipunaa hampaissa tai väriä paidankauluksessa. Okei, olen rakastunut. Lompsa ei rakastanut yhtä paljon, sillä 38 punaa ei ole ilmaisia könttänä ostettuna, mutta melkein saman hinnan olisi saanut maksaa yhdestä Sensain huulipunasta.
Köyhät kyykkyyn ja niin poispäin.
Muutenkin tuli shoppailtua alennustuotteita. Miss Windy Shopissa oli kaikki mekot ja alushameet alennuksessa, ja koska olen toivoton mekkofani ja vielä toivottomampi osamaksuostaja, päätin hoitaa yhdellä kertaa seuraavan viiden vuoden vaateostokset ja samatien laajentaa garderobini sisältämään työpaikkakelpoisia kolttuja.
Kuvia tulossa kuhan keritään. Kiitos työpöytäni, bloggaaminen samoin kuin kaikki muukin tietokonetoiminta on helpottunut huomattavasti. Vasta nyt huomaa miten rasittavaa aikaisempi lap-top-tyyli oli.
Eikä pidä väheksyä meikkaamisen helpottumista, kaikkien meikkien sijaintia samassa paikassa (jei, ne mahtuivat yhteen helmeriin), kaikkien kynsilakkojen sijaintia samassa paikassa (vielä suurempi Jei, en olisi ikinä uskonut niiden mahtuvat siihen toiseen helmeriin...) ja ihanaa isoa peiliä, joka säikäyttää isännän liki päivittäin, se kun on kohti sänkyämme. Kaikkea ei voi saada.
Lauantaina on Typykän ensimmäinen kevätjuhla ja todistusten jako. Katsotaan, tupsahtaako hymytyttöpatsas. Olisikin ensimmäinen tähän sukuun, itse kun ruukasin saada koulussa sylkeä enkä suosiota. Neiti ei onneksi ole perinyt sosiaalisuusgeenejään äidiltä, vaan pärjää iloisesti melkein kaikessa seurassa.
Opettajan lahjaksi pipersin Emma Karvosen Kuun uni-huivin, jonka koeneuloin aikoinaan. Tästä versiosta tosin tuli pingottamattomuuden vuoksi pienen puoleinen, mutta koska saajakin ylettyy mua vain olkapäähän, voisi normaali päiväpeittokoon pingoitukseni tuottaa ongelmia.
Lankana uusi rakkauteni Cascade Heritage. Typykkä valitsi mallin, minä värin. Toivottavasti tulee mieleinen, mutta koska Ope tuntuu viihtyvän farkuissa, lie ainakin väri Denim mieluinen.