Tuulinen päivä

Ulkona tuulee niin, että lähtee sekä tukka että naapurikaupan mainosständi. Asiakkaita ei ole näkynyt eikä tällä kelillä ole ihmisryntäyksestä pelkoakaa, joten käytin työaikaani hetken väärin ja näpsin muutaman kuvan tämän päivän ulkoasusta.

Naama:
Lilylolo China Doll
UD 24/7 concealer sävy CIA
MAC Toledo poskipuna Kingercarter Red
NYX Blush Taupe

Silmät:
UD Naked3
Max Factor False lash effect
Elf'in nimetön geelirajaus tumman violettina

Ajantappoa tämäkin. Testailen puhelimesta löytyviä kuvankäsittelyominaisuuksia :-)

Olen löytänyt uuden lempipelin. Japanilaine Neko Atsume on mukavan yksinkertainen ja verkkainen sovellus. Saat piha-alueen, ja tarkoituksena on erilaisia esineitä sinne asettelemalla houkutella naapuruston kissoja pihallesi. Kisuista voi sitten ottaa kuvia omaan 'keräilykansioon'.
Henkilökohtaisesti tuomutsen jyrkästi kissojen vapaan ulkoilun, mutta tämä on onneksi vain peliä.

Väsy työläinen

Viikon iltavuoriputki, jossa yksi yhdeksäntuntinen tuplavuoro, lauantaivuoro ja vielä puljun siivousvuorokin päälle. Täti on vähän väsynyt, nih. Onneksi ovet saa kiinni 14.30 ja seuraavan kerran on töitä vasta torstaina. Onnea on ylityötunnit, siinä vaiheessa kun ne muuttuvat vapaapäiviksi.

Suosin väsyneinä päivinä nudemeikkiä, vaikka kuten tänään kuvakin todistaa, se saa nuupahtaneen naaman herkästi näyttämään vielä väsyneemmältä.
Vertailukohtana viimeviikoinen, vähintään yhtä väsynyt malli mutta värikkäämpi meikki:

Tässä kuvassa silmämeikki tehty Diorin Stylish move-viisikolla. Ylemmässä silmämeikin sävyt UD'n Naked3n mattaruskeat.

Mitä tästä opimme?

Kun väsyttää, väriä kehiin.

Operaatio uusi tukka, osa 2.

Elumenit tulivat torstaina postiin, enkä malttanut edes kotona käydä vaan istuin dösässä postille asti. Paketti kainalossa taapersin kotiin, aina välillä pari tanssiaskelta ottaen. Kylähullu mikä kylähullu. Ajatelkoot muut mitä tykkää, mulla alkoi pääsiäisloma, kainalossa kulkee uudet hiusvärit ja aurinkokin paistaa.
Kotona paketista kuoriutui kolme pulloa: Elumenin turkoosi, sininen ja vihreä. Muut kaappiin, turkoosi lavuaarin laidalle odottamaan. Rytyvaatteet päälle, pyyhe mukaan ja tukan pesu Four Reasonin syväpuhdistavalla. Hoitoaineen käyttö ennen suoravärillä värjäämistä ei ole järkevää pysyvyyden kannalta, joten pyyhkeen alta kuoriutui melkoinen hahtuvapallo, vaikka pahimmat vaalennusvauriot olivatkin lähteneet saksien avulla. Hiusten kuivumisen odottaminen tuntui pitkältä kuin nälkävuosi, mutta halusin maksimoida värin pysyvyyden. Onneksi kylppärin suojaaminen otti oman aikansa. Vaaleat tekstiilit pois, tummat pyyhkeet komerosta ja kalusteiden suojaksi. Onneksi lattia on valmiiksi sinistä muovimattoa, siinä eivät tahrat pistä silmään.

 Wc-pöntön...

 pyykkikopan...

Ja pesutornin uudet vaatteet.

Lähtötilanne:

Pari senttiä käsittelemätöntä juurikasvua, loput vaalennettua, ennen joulua harmaaksi värjättyä.

 Tällä siis lähdettiin liikkeelle. Nyt jänskätti.

Tökötti näytti pelottavan tummalta ja siniseltä, mutta perääntymismahdollisuuta ei enää ollut. Elämäni ensimmäinen shokkivärjäys, tästä se lähtee...

Tukassa väri näytti upean riikinkukonsiniseltä. Ehkä tästä vielä tulee käyttökelpoinen...

Koko pää värissä. Puolisen purkkia tähän taisi mennä. Jos tukkani olisi ollut tummempi, tai olisi ollut kaveri värjäysapuna, olisi vähemmälläkin pärjätty. Mutta näillä mennään.

Kaiken muum suojasin, mutta jonkinlainen muovipussikappa olisi ollut tarpeen kropallekin. Tämä tarttuu ja tukevasti.

 Hanskoista ei kannata luopua heti värin levityksen jälkeen.

 Kävin läpi kylppärin kaapin irroittaakseni värin ihostani, ja löysinkin yhden joka toimi edes jonkin verran.

 Nimittäin Garnierin miselliveden. Parempi kuin edes asetoni. Joka sivumennensanoen ei irroittanut väriä yhtään. Kynsilakat kylläkin.

Siitä huolimatta käpäläni olivat huuhtelun jälkeen varsin hehkeän väriset. Harteista sain suurimman värin lähtemään, kun väriä huuhdellessani menin kokonaan kuumaan suihkuun ja jynssäsin värjäytyneitä kohtia kuorintahanskalla. Käsiin kuoriminen ei kuitenkaan auttanut, ilmeisesti kuivempi iho imi värin syvemmälle ihoon.

 Märkänä...

Ja kuivana. Lopputulos on yllättävän tumma, kun muistaa pohjan olleen vaalennettu. Mutta en valita. Väri on hurja, mutta kiiltää valossa kuin riikinkukon kylki ja kuin omaa valoa hehkuen. Hiukset ovat kiiltävät ja tuntuvat paljon paksummilta ja terveemmiltä suoravärin täytettyä ja siloitettua hiusten vaurioituneen pinnan.

Odotan uteliaisuudella tiistain työpäivää ja vakioasiakkaiden kommentteja. Tukan lyhenemistä ei huomannut kukaan, entä nyt? :-D

Operaatio uusi tukka osa 1.

Päätin kevään kunniaksi repäistä ja siirtyä shokkivärien käyttäjäksi. Postissa on tulossa turkoosi, sininen ja vihreä Elumenin väri, jotka toivon mukaan kotiutuvat ennen pitkäperjantaita. Muutoksen ensimmäisenä osana nakitin äitini saksien varteen, ja pehkosta lähti yli 10 senttiä vaalennksen haurastuttamaa sumppua.

Uusi tukka tuntuu oudolta ja näyttää liiankin geometriselta omaan makuuni, mutta onpahan hyvä syy opetella taas kihartimen käyttöä.
Asiassa on vain yksi haittapuoli.

Niskaa palelee...

Bloggausta puhelimella vol.

Kameran sanottua työsopimuksensa irti on bloginpito kokenut vakavan inflaation. Kun armas x-coverinikin alkoi pätkiä, aloin vakavasti harkita älypuhelimen hankintaa. Otin asian puheeksi työpaikan kahvipöydässä, ja päädyin ostamaan kollegan vanhan, pinkin samsung galaxy core+ssan. Järkytyksekseni tällä ottaa parempia kuvia kuin edesmenneellä kamerallani. Nyt sitten on tullut hetki testata, miten kuvien liittäminen blogikirjoituiseen sujuu.

 Tosi tyylikäs kuva aamun työlookista sovituskopissa napsaituna. Hah :-)

Olen saanut jonkinlaisen kevåthöyrähdyksen. Harmaa tukka on kiva ja sopii minulle, mutta himoitsen väriä. Teal/petroolin värinen pitkä polkka ratkaisisi kaikki ongelmat, jotka nyt ärsyttävät. Lapaluihin venähtäneiden hiusten latvoista kymmenisen senttiä on pelkkää pumpulia, granny vaatii jatkuvia kampaajakäyntejä, joihin nyt miehen työttömyyden aikaan ei oikeasti ole varaa, enkä tunne oloani enää kotoisaksi massaan sulautuvana harmaavarpusena. Tosin värinvaihto tarkoittaa sitä, että osa vaatekaapin väreistä jää auttamatta käyttämättömiksi.

Mutta se ei pelaa, joka pelkää. Muodonmuutokseen ei tarvita kuin rohkeutta ja hiukan rahaa, ja jos homma menee ihan pieleen on leikkuukone keksitty. Tukka on kyitenkin uusiutuva luonnonvara, ja olen elämäni aikana vetänyt pääni sängelle jo kahdesti epäonnistuneiden värjäysten seurauksena.

Jatkoa seuraa....

Cesarshopin shoppailuja

Phototeknisistä syistä saatte tuutin täydeltä googlen kuvahaun tarjoamia kuvia. Sorry.

Äkillinen rahantuloriittävyys sai aikaan akuutin shoppailupurskauksen. Hiustenlähtöä helpottavien Nioxin 4-sarjan ja Evonian nappien lisäksi päätin antautua jo vuoden verran kivistäneelle kaipaukselle, ja kotiutin ensimmäiset piCture pOlishín lakat. (Ärsyttävä kirjoitustyyli, joudun aina lunttaamaan isot kirjaimet...) Tämmöiset tarttui tassuun:

Blue dog sai kunnian päästä ensimmäisenä kynsille. Olin hiukan pettynyt, lakka on kynsillä paljon tummempi, ja minua erityisesti miellyttänyt farkkumainen sävy jäi aivan pimentoon. Mutta soma talvisävy, peitti kahdella kerroksella ja pysyykin ihan kohtalaisesti. Parissa kynnessä näkyy kulumaa, mutta siitä voi syyttää pakkasen kuivattamia kynsinauhoja ja niiden neuroottista nyppimistä. Ei tee hyvää millekään  sormien osalle, uskokaa kokeneen sanaa. Kuudessa sormessa on tällä hetkellä laastarit ihan vain estämässä pahempia vaurioita. Pitänee keksiä vähemmän vaarallinen stressitoiminta. Kunhan ei kynsien pureksintaa. Vei miltei 20 vuotta päästä siitä eroon. Asiaa helpottamaan ja kuivia, katseesta katkeilevia kynsiä avittamaan ja vuosia hilloamaani Revlonin Nail Builderia korvaamaan ostin paketin jatkeeksi CDN´nän RescueRxx´n. Pyydän anteeksi taivutusmuotoja...

Revlonin hoitotuote kynsille lie vanhin omistamani kosmetiikkatuote, ostin tämän joskus ennen vuotta -99 helsingin stockmannilta. Vuonna 1999 nimittäin muutin kotikonnuilleni suur-kouvolan alueelle, enkä sen jälkeen ole käynyt armaassa pääkaupungissamme kuin Ikeassa ja kerran vuodessa kuvauttamassa silmäni makkaratalon silmäsairaalassa. Pitäneekin tarkistaa, löytyisikö tätä tuotetta eleven.fistä. En muista aineen hintaa liki 20 vuoden takaa, mutta tämän viimeisen jemmapulloni jämät ovat yhä käyttökelpoiset huonokuntoisten kynsien elvyttäjinä. Pakko nostaa hattua, mikä hyvänsä muu tuote olisi ollut roskiskamaa jo vuosia.

Mutta toivon ja rukoilen ,että CDN lunastaa toiveet korvaajana. Kokkeillan ja kahtotaan.

Elektroniikkaa ja elämäntuskaa

Sanotaan, että elektroniikka helpottaa ihmisen elämää.
Mutta entä jos on ihminen, joka on tottunut matkapuhelimeen, käyttää päivittäin tietokonetta ja yrittää (paino sanalla yrittää) pitää blogia, johon olisi ihan kiva saada kuvia, joita ei tarvitsisi käsitellä puhki. Ja sittenkin lopputulos on hädintuskin kelvollinen. Säästöyritys on käynnissä, ja Olympus Pen-kassaan on päätynyt jo parisataa. Näillä tuloilla kohtalainen saavutus. Toinen samanlainen summa pitäisi vielä saada kasaan, jotta olisi toivoakaan ruveta etsiskelemään tarjouksia.

Samaan syssyyn kännykkä on alkanut jäädä jumiin tihenevään tahtiin, mikä on äärimmäisen ärsyttävää koska kassissani kulkee Samsung X-Cover 271,

jonka takakannen avaaminen vaatii kolikon, ruuvimeisselin tahi erittäin epätoivoisen käyttäjä kynnet, joista ei moisen jälkeen kyllä mitään kuvia oteta....
Duudsoninkestävänä aikoinaan markkinoidun laitteen käyttökestävyys ja -luotettavuus on ollut jo useamman vuoden loistava, ja pitäytyisin mielelläni mallissa jos se vain olisi käytännöllistä. Mokomaa mallia kun ei enää tahdo saada mistään, kuten muitakaan ei-kosketusnäytöllisiä ei-älypuhelimia. Pah. Ymmärän täysin Karkkipäivän Sannia, joka sitkeästi käyttää toissasukupolven nokialaistaan

Sisko lupasi toimittaan vähänkäytetyksi jääneen Lumiansa minulle kotiuduttaan Kaakkois-Aasian kierrokseltaan. Ilmeisesti paikkakunnan viimeisen vastarannankiisken on luovutettava ja vaihdettava liittymänsä nettiliittymälliseksi. Pitkään kyllä pärjäsin ilman, hih.

Puhelinongelma on pienehköä, sillä lainapuhelimia saa helposti, mutta suurimman ongelman aiheuttaa liki kahdeksan vuotta vanhan kannettavan tietokoneen hyytyminen. Ei tämä koskaan ole ongelmittta pyörittänyt mitään ensimmäisen sukupolven Simsiä monimutkaisempaa, ja sitäkin satunnaisesti yskien, mutta minun käyttööni tämä on ollut aivan riittävä. Mutta hoidan koneen kautta suurimman osan sosiaalisista suhteista, ruokaostoksia lukuunottamatta kaiken kaupankäyntini, laskujenmaksut ja bloginpidon. Sitä silmälläpitäen kone, joka kaipaa eheyttämistä kahdesti kuussa ja muita huoltotoimenpiteitä siinä missä minä naamanpesua, ei enää palvele alkuperäisessä tehtävässään eli elämää helpottavana esineenä.

Tästä tuli tarkoittamaani pidempi sepustus, mutta alkuperäinen tarkoitukseni täyttyi. Eli miksi bloggaamisessa on taukoaika, ja kauanko se kestää. Jälkimmäiseen kysymykseen vastaus lienee: kun lottovoitto iskee. Tai kun saan säästettyä tarpeeksi. Lottovoitto lie todennäköisempi...

Mutta tällaiset oilisivat toivelistalla......