Operaatio uusi tukka, osa 2.

Elumenit tulivat torstaina postiin, enkä malttanut edes kotona käydä vaan istuin dösässä postille asti. Paketti kainalossa taapersin kotiin, aina välillä pari tanssiaskelta ottaen. Kylähullu mikä kylähullu. Ajatelkoot muut mitä tykkää, mulla alkoi pääsiäisloma, kainalossa kulkee uudet hiusvärit ja aurinkokin paistaa.
Kotona paketista kuoriutui kolme pulloa: Elumenin turkoosi, sininen ja vihreä. Muut kaappiin, turkoosi lavuaarin laidalle odottamaan. Rytyvaatteet päälle, pyyhe mukaan ja tukan pesu Four Reasonin syväpuhdistavalla. Hoitoaineen käyttö ennen suoravärillä värjäämistä ei ole järkevää pysyvyyden kannalta, joten pyyhkeen alta kuoriutui melkoinen hahtuvapallo, vaikka pahimmat vaalennusvauriot olivatkin lähteneet saksien avulla. Hiusten kuivumisen odottaminen tuntui pitkältä kuin nälkävuosi, mutta halusin maksimoida värin pysyvyyden. Onneksi kylppärin suojaaminen otti oman aikansa. Vaaleat tekstiilit pois, tummat pyyhkeet komerosta ja kalusteiden suojaksi. Onneksi lattia on valmiiksi sinistä muovimattoa, siinä eivät tahrat pistä silmään.

 Wc-pöntön...

 pyykkikopan...

Ja pesutornin uudet vaatteet.

Lähtötilanne:

Pari senttiä käsittelemätöntä juurikasvua, loput vaalennettua, ennen joulua harmaaksi värjättyä.

 Tällä siis lähdettiin liikkeelle. Nyt jänskätti.

Tökötti näytti pelottavan tummalta ja siniseltä, mutta perääntymismahdollisuuta ei enää ollut. Elämäni ensimmäinen shokkivärjäys, tästä se lähtee...

Tukassa väri näytti upean riikinkukonsiniseltä. Ehkä tästä vielä tulee käyttökelpoinen...

Koko pää värissä. Puolisen purkkia tähän taisi mennä. Jos tukkani olisi ollut tummempi, tai olisi ollut kaveri värjäysapuna, olisi vähemmälläkin pärjätty. Mutta näillä mennään.

Kaiken muum suojasin, mutta jonkinlainen muovipussikappa olisi ollut tarpeen kropallekin. Tämä tarttuu ja tukevasti.

 Hanskoista ei kannata luopua heti värin levityksen jälkeen.

 Kävin läpi kylppärin kaapin irroittaakseni värin ihostani, ja löysinkin yhden joka toimi edes jonkin verran.

 Nimittäin Garnierin miselliveden. Parempi kuin edes asetoni. Joka sivumennensanoen ei irroittanut väriä yhtään. Kynsilakat kylläkin.

Siitä huolimatta käpäläni olivat huuhtelun jälkeen varsin hehkeän väriset. Harteista sain suurimman värin lähtemään, kun väriä huuhdellessani menin kokonaan kuumaan suihkuun ja jynssäsin värjäytyneitä kohtia kuorintahanskalla. Käsiin kuoriminen ei kuitenkaan auttanut, ilmeisesti kuivempi iho imi värin syvemmälle ihoon.

 Märkänä...

Ja kuivana. Lopputulos on yllättävän tumma, kun muistaa pohjan olleen vaalennettu. Mutta en valita. Väri on hurja, mutta kiiltää valossa kuin riikinkukon kylki ja kuin omaa valoa hehkuen. Hiukset ovat kiiltävät ja tuntuvat paljon paksummilta ja terveemmiltä suoravärin täytettyä ja siloitettua hiusten vaurioituneen pinnan.

Odotan uteliaisuudella tiistain työpäivää ja vakioasiakkaiden kommentteja. Tukan lyhenemistä ei huomannut kukaan, entä nyt? :-D