Johtuneeko (epä)normaalista kesäsäästä vai mistä, kun ei bloggaaminen maistu. Neulomon blogia on päivitetty viimeksi varmaan vuoden alussa, ja tännekin kirjoitan lähinnä kertoakseni, että olen yhä hengissä. Kerrottavaa kyllä olisi. Käsityökirjoista voisi seuraava osa jo ilmestyä, samoin ostoksista kertoa. Kävin viime viikolla tyhjentämässä Sokoksen alennusmyyntikoreja, ja eilen paikallisen Seppälän -60%-hyllyjä basic-vaatteista. Eli niistä ei-niin-trendikkäistä perusvaatteista, joita aina tarvitsee, mutta koskaan ei tule ostettua, kun se kirkaskuvioinen mekko houkuttelee enemmän, mutta jää kuitenkin käyttämättä, kun kotona tajuat, ettei tämän ikäisenä juuri rantabileitä enää harrasteta.
Hmm. Ei mua ainakaan välimerkkien välttelystä voi syyttää, kun edellistä lausehirviötä lukee...
Lisäksi kärsin minulle tyypillisestä vaivasta eli tappokipeistä epäkkäistä. Perheemmehän ei omista autoa, vaan matkat hoidetaan kävellen tai dösällä, joskus satunnaisesti autokyydillä tai mummolta lainatulla pikkuopelilla. Eilisen tilipäivän kunniaksi kunniaksi kävin Lidlissä oikein ostoskärryn kanssa, ja sorruin useampaankin kesäherkkuun. Mukiaan luettuna vesi- ja hunajamelonit.
Mutta se kotimatka...
Neljä kassia (mukaanluettuna Seppälän kassi), yhteispaino kotona mitattuna melkein 25kg, hellepäivä ja pari kilometriä matkaa. Ja portaat kolmanteen kerrokseen. Ranteiden ympärillä menee vereslihajäljet eivätkä käsivarret nouse edes vaakatasoon, saati korkeammalle.
Mutta nyt onkin herkuteltu meloneilla, tomaatti-mozzarellasalaatilla, fetasalaatilla ynnä muilla herkuilla. Tai siis minä olen herkutellut. Isäntä lähti Kouvolaan hankkimaan kamerajalustan osaa ja päätyi kotio vasta pitkälti puolenyön jälkeen kohtuullisesti tuoksahtaen. Tuumasi sänkyyn romahtaessaan olleensa sosiaalinen koko kesän edestä, ettei enää tämän kesän aikana tarvitse terassille lähteä. Saas katsoa. Ainoa mikä on varmaa, on se, ettei kaveri ainakaan tänään lähde muualle kuin mahdollisesti kauppaan. Kello kun on 12.40, eikä punkassa ole toistaiseksi edes kylkeä käännetty.
Typykkä on puuhamaassa isovanhempien kanssa, kotiutuu perjantaina tai lauantaina. Minulla on huomenna aika ammatinvalinnanohjaajalle työkkäriin. Isäntä aloittelee levyntekoa ja on sosialisoinut talouden kameran dokumentointia varten, mistä syystä joudutte odottelemaan kuvallista postausta jonkun aikaa.
Käsityörintamalla aiemmin postattu petrooli poikittaispalmikkoneule valmistui, ja nyt on puikoilla WIlhelmiina lehmuksenvihreästä Novita Bambusta. Väri on vähän hailakka minulle, mutta jos rupeaa liikaa tympimään, Dylonin värit on keksitty. Lisäksi olkkaria langoittavat pahasti ufoutumassa olevat Selbudeathit , unisukat rheumawollesta sekä ruskeasta nallesta valmistuva liivi. Kuvia näkyy aiemmassa postauksessa.
Mervillasta tuli tehtyä hups-tilaus. Eli tarkoitus oli vain katsoa, löytyisikö punaista Lima-lankaa (siis Dropsin, ei kuvaa langan tuntumaa) tätä varten, mutta tulikin tehtyä tilaus, ja kaupanpäällisiksi tupsahti ostoskoriin puoli kiloa tummanvihreää merinoa. Jolle ei ole mitään suoraa käyttöä, mutta koska sekä väri, että materiaali ovat lemppareitani, lopputuloksesta tulee taatusti jotain käytettävää.
Bloggausbläähistä huolimatta tulikin ihan kohtalaisesti tekstiä.
Poistun nyt etsimään Mobilatia, etsimään jääkaapista meloninjämiä ja kikuttelemaan puikkoja.
Hyvää hellepäivän jatkoa kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti