Kilin kellit, ainoa missä olen aktivoitunut on neulonta ja sohvalla makaaminen. Mutta sainpahan vihreäsilkkisen Hempukkani valmiiksi. Mokoma paljastaa retkahtaneet vatsalihakseni hiukan turhan hyvin, mutta on muuten niin ihana, että on pakko laittaa kuva jossain vaiheessa.
Kuten edellisessä postauksessa kerroin, kävin poikkasuttamassa vauvapiuhani. Ei enää yllärivauvoja tähän talouteen, elämäni ihanin vahinko täyttää seuraavaksi kymmenen joten voinemme päätellä lapsiluvun jäävän yhteen. Typykkähän päätti aikoinaan hankkia vanhemmat huolimatta pillereiden syömisestä, joten parisuhde-elämää on vuosien ajan viilentänyt pieni pelko pepussa kahden viivan uusiutumisesta.
Nyt on asia pois päiväjärjestyksestä.
Mutta niin ovat hiuksenikin.
Olin huomannut tihenevää hiustenlähtöä jo vuodenvaihteessa vaihdettuani Diane Novat minipillereihin. Leikkausta seuraavana viikonloppuna pesin tukkaani lavuaarissa, kun aloin ihmetellä veden määrää altaassa. Tarkistaessani, olinko epähuomiossa laittanut tulpan paikoilleen löysin viemäriaukosta pingispallon kokoisen hiuspallon. Vedin sormet märkien hiusten läpi, ja käteen jäi valehtelematta monta kymmentä hiusta.
Siinä vaiheessa kirosin pitkän rimpsun, kaivoin hiustenleikkuukoneen esiin ja laitoin toosan lataantumaan.
Kun tukka oli kuiva ja akku täynnä, vedin koko pään neljän sentin terällä.
Ilmeisesti leikkaus jotenkin laukaisi hiustenlähdön kärjistymisen.
Onneksi mulla on aina ollut paljon yksittäisiä hiuksia, vaikka ponnari on aina ollut ohuehko. Ja onneksi Elumen värjää napakasti myös päänahan.
Totuus on, että ellei jotain tapahdu, joudun siirtymään huivien käyttäjäksi.
Okei, pinterestin tutoriaalit hijab'in käytöstä näyttävät viehättäviltä, mutta silti...
Mutta en ole valmis luovuttamaan. Asearsenaali sisältää risiiniöljyä päänahkaan hierottuna iltaisin (tuntuu nannalta, kokeilkaapa), System4 scalp tonic myös hierottuna päänahkaan aamuisin (toimii myös muotoilutuotteena 😊) ja 10mg biotiinia päivittäin. Lisäksi tilasin juuri iHerbistä kaksi purkkia vahvaa kollageenia.
Biotiinin ansiosta kynteni ovat alkaneet kasvaa naurettavaa vauhtia, joten hevoskuurista on muutakin hyötyä.
Ensi viikonlopun suunnitelmiin kuuluu tyven värjäys, joten silloin selviää myös se, onko uusia haivenia ilmestynyt. Oma kasvusto kun on niin lähellä ihon väriä, ettei silmämääräinen tarkastelu auta.
On ilonpilkkeitäkin. Ostin toukokuussa Doven asteittain ruskettavan kosteusvoiteen, ja havaitsin, etten saa siitä enää allergiaa. Kuulun ihotyyppiin, joka ruskettuu vain palamisen seurauksena, joten voitte kuvitella ihastumiseni. Kerrankin kesä, jolloin kinttuni eivät näytä paistoa odottavilta broilereilta. Raajat voideltuani levitin hitusen voidetta kasvoillenikin, ja avot; LilyLolon Blondie ei saa enää aikaan halua mennä pesemään kasvot. Eli siis sama sävy, mitä Karkkipäivän Sanni käyttää keskitalvella. Tasan ei mene nallekarkit, mitä rusketusgeeneihin tulee, siskoni edusti juhannuksena mökillä kahvipavun värisenä...
Mutta pieni sävy saa olonkin tuntumaan pirteämmältä, jostain syystä.
Kuvatodiste tältä aamulta
Vaikka ensimmäinen työpäivä loman jälkeen avautuikin kaatosateisena, tunsin oloni niin hehkeäksi että suorastaan laulatti dösärille mennessä.
Kerrankin näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti