Ettei näyttäisi kotiinpäästessään tältä:
Kuva kaunistelee suuresti, mutta naamanahkani on kirjaimellisesti räjähtänyt jouluisen pillereiden vaihdon jälkeen. Iän ja tupakoinnin vuoksi jouduin vaihtamaan jo 13-vuotiaana aloittamani Diane Novan minipillereihin, eikä elimistöni tykännyt yhtään. Naama on pahemmassa kunnossa kuin teini-ikäisenä (mikä ei paljoa sano, teiniakne ei ehtinyt vauhtiin ennenkuin pillerit oli pakko aloittaa), tukkaa lähtee järetöntä tahtia ja huolimatta juoksuharrastuksen uudelleenaloittamisesta on pyrstöpuolelle hiipinyt viitisenkappaletta ylimääräisiä kiloja.
Jos joku säikähti sairaala-aloitusta, ei kyseessä ole mikään vakava juttu. Muutaman vuoden mietinnän jälkeen päätimme luopua uuden raskauden pelosta, joten kävin poikkasuttamassa vauvapiuhat. Kuten tyttäremme asian ilmaisi. Typykkä sai kymmenisen vuotta sitten alkunsa, vaikka söin pillereitä, ja pieni epävarmuus on värittänyt sen jälkeen parisuhde-elämämme sitä puolta. Nyt aion lopettaa pillerit hetkeksi kokonaan, jotta näen miten elimistöni toimii nykyään. 36-vuotiaana iho-ongelmienkin pitäisi olla harvinaisempia, joten toivon tämänhetkisen naamataulun jäävän historiaan kunhan nykyiset patit paranevat. Jos niin ei tapahdu, ja kuukautiset jatkavat alkuperäisellä "tauko puolen vuoden välein jos silloinkaan"- on pillereihin pakko palata. Ei se maailmaani kaada.
Mutta nyt kampean itseni kotisänkyyn särkylääkkeiden kera ja alan henkisesti valmistautua torstaiseen töihinlähtöön...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti