Allekirjoittanut....

...aloitti viime maanantaina työt paikallisessa Robinhoodissa, eikä ole ehtinyt koko viikkona istahtaakaan tietokoneen ääreen, ellei kyseessä ole ollut hintalappujen tulostaminen.
Tosi täysjärkistä aloittaa uudessa paikassa joulukuun alussa, kun edellisestä vähittäiskaupan duunista on yli kymmenen vuotta. Ja vielä Tokmannin liikkeessä. Lähimuisti parkuu erroria jatkuvasti, ja tolkuton asiakasvirta pitää aloittelijan varpaisillaan tavalla, johon ballerinatkaan eivät kykene.

Postausideoita olisi kuitenkin muutamaankin juttuun, mutta ajanpuutteen vuoksi saatte edeltävästä viikosta kaaosmaisen kokoomapostauksen. Yrittäkää kestää.

Viime lauantaina 1.12 isännän bändi 2 Wolves esiintyi lappeenrannan Lucky Monkey´sissä varsin hyvällä menestyksellä. Lippuriskillä mentiin, mutta tassuun jäi ihan mukavasti, vaikka tuotot jaettiin toisen bändin kanssa.
Meikäläinen lähti mukaan yhtyeen kuudentena jäsenenä, kuten kundit asian ilmaisi. Toimin matkan varrella roudarina, maskeeraajana ja lavamonitorien pätkiessä hetken äänimiehen apulaisenakin.
Kun kävin kyselemässä pikkusiskoni mahdollisuuksia päästä listalle, ilmeni että paikan tapana on ollut hoitaa lipunmyynti bändin jäsenien toimesta. Eli arvatkaa kuka paleli pikkutopissa lipunmyyntipisteessä. Onneksi siskorakas tuli ja luovutti toppatakkinsa hyötykäyttöön. Olin nimittäin suunnitellut vaatetukseni klubin sisätilojen mukaan, eikä suunnitelmissa todellakaan ollut kolmen tunnin nökötys alakertaan johtavien portaiden alapäässä, kun yläpäässä on ulko-ovi paikallisten osuvasti nimeämän Siperian joulukuiseen säähän. -20C ja tolkuton lumipyry. Oli hippasen kylmä.

Pyllyhame, hih

Kammottavan huono läppärin kameralla otettu kuva, josta näkyy yläosan vilpoisuus.

Toimistomallinen tukkani vaatii järettömän määrän kemikaaleja näyttääkseen joltain muulta kuin kukkahattutätimäiseltä. Klubi-iltaan valmistautuessa on paljon helpompaa vetää peruukki päähän. Tämä nimenomainen on ostettu huuto.netistä, enkä ole ostostani katunut.

Tässä liikkuvaa kuvaa keikasta. Äänenlaatu on sanonko mistä, koska kameran mikki otti milloin soittimista, milloin kajareista, ja välillä peeaastakin...

Joululahjojen teko on kokenut lievän inflaation, koska vietän kuusi tuntia päivästä purkaen rullakoita ja juosten asiakkaiden asioilla, enkä kotiin päästyäni ehdi enkä jaksa tehdä pakollisten kotitöiden lisäksi muuta kuin maata sohvalla. Merenkulkijoita on kuitenkin syntynyt toistakymmentä suvun miespuolisille, naisia taas lahjon pipo-lapaset-seteillä. Äidilleni ajattelin tehdä paljon blogeissa näkyneen frillahuivin, mutta olen toivottomasti polttanut päreeni langansukuisen kanssa. Kaikenmaailman sukkapuikkokonstit on kokeiltu, mutta alan epäillä, että pyöräytän äidille viimeisellä viikolla Fredrika-sukat ja nakkaan koko frillakerän vaatehuoneen takanurkkaan. Novitan neulomon myydään-palstalla taisi olla frillahuiveja myytävänä. Olisikohan siellä yhtään punaista jäljellä? Alan olla valmis menemään siitä, mistä aita on matalin ja erittäin epätyypillisesti ostamaan huivin.

Mutta nyt täytyy aloittaa henkinen valmistautuminen huomiseen työpäivään. Onneksi olen ensimmäiset kolme kuukautta Kelan palkoilla, eli minulla ei voi teettää ilta- tai viikonloppuvuoroja. Säälin niitä työkavereita, jotka viettävät iltansa jouluruuhkassa.