Väliaikakuulumisia sadepäivän ratoksi.
Jotkut varmaan huomasivat, että
Minnan blogissa ilmestyi Lancômen meikkivoidepostaus, jossa allekirjoittanut patsasteli apunaamana. Hyvin oli Minna saanut kalmankalpeista kuvista ihmisen näköisiä, kiitos vain kovasti <3
Vierailevana testaajana on mukavaa, koska omalla budjetilla ei etenkään selektiivisiä tuotteita hankita. Olen harkinnut yhteistyökumppanin hankkimista, mutta lopulta ihan puhdas viitsiminen on tullut vastaan. En jaksa ottaa stressiä siitä, että olisi "pakko" postata, vaikka neule houkuttelisi enemmän, tai jos ei vain synny julkaisukelpoista tekstiä. Ja sitten ne tilanteet, kun ei vain pidä tuotteesta pätkääkään. Olen ihminen, joka on mieluumin hiljaa, jos ei keksi mitään kaunista sanottavaa. Ei loppupeleissä kovin reilua tuotteet lahjoittanutta tahoa kohtaan.
Mutta mitä hankintoihin tulee, postissa odottaa herkullinen paketti. Odotin The Finnish Blogger Collection´in julkaisua cesarshopin sivuilla liki sekuntikellon kanssa, ja klikkasin välittömästi kellon lyödessä kuutta ostoskoriini
kokoelman koristettuna
I'm The Ultimate Fangirl- lakalla. Koko setin tilaaminen tuli liki kolmekymppiä halvemmaksi, enkä osannut päättää mistä lakasta pidin eniten. Söpöjähän nuo ovat kaikki, niin söpöjä, että tällainen pikkutyttötyylistä pahasti ylikasvanut ihminen saattaa saada sokeriyliannoksen jo pakettia avatessaan. Mutta ainutlaatuisuudessaan ehdottomia, enkä ole aikeissa tunkea noita joka kynnelle yhtäaikaa. Voin jo kuvitella mielessäni Unicornificationin yhdistettynä a-englandin Guinevereen, tai Drooling over your Polish´in paritettuna O.P.I.n Honey Ryderin ja jonkin mattavalkean kanssa....
Kynsistä puheenollen, sattuko kukaan tietämään täydellisyyttä hipovaa täsmätuotetta liuskottuville kynsille?
Joulun alla testasin Eri-keeperiä aluslakkana, ja jokainen postauksen lukenut tietää, miten siinä kävi. Ei hyvin. Jostain syystä en ole saanut kynsiäni kuntoon sen jälkeen.
Opin nail envyt ovat kovassa käytössä, sekä tavallinen, että liuskottuville kynsille tarkoitettu. Samoin kynsiöljyt ovat päivittäisessä käytössä, eivätkä kynteni ole ilman lakkaa kuin enintään tunnin verran kerrallaan. Tietysti kärjet "umpi" lakattuina. Siitä huolimatta voin pahimpina päivinä sormella selata kynnen kerroksia kuin paperipinoa ikään. Kynnet on pakko pitää sormenpäähän asti viilattuna, koska pitempinä kerrokset kuoriutuvat kuin sipuli.
Byääh.
Mutta ei auta parku markkinoilla. Pääsette vain näkemästä kynsikuviani :P
Lakkojen lisäksi posti toi reilu viikko sitten kaksi ihastuttavaa neulekirjaa.
Molemmat ovat täpösen täynnä ihan oikeasti haasteellisia malleja. Tai haasteellisia ihmiselle, joka ei ole neulonut 80% elämästään kuten allekirjoittanut. Olen päälakeani myöten kyllästynyt "neulo kahdella puikolla illassa valmiiksi"- malleja, eikä aina jaksaisi neuloa Cookie A´n sukkiakaan, niin kauniita kuin ne ovatkin. Tahtoo haastetta, ja näistä kirjoista sitä pitkästä aikaa löytyy.
Vintagekirjasta puikoille hyppäsi twinset nimeltä Celia
Ohjeen mukaan setissä olisi kuulunut käyttää Fyberspates Scrumptious Lace-lankaa (aivan nevöhööd...), mutta muutaman laskutoimituksen, koetilkun ja kiukkuisen purkamisen jälkeen päädyin käyttämään Dropsin Lace-lankaa luonnonvalkoisena. Hiukan harvalta näyttää, mutta ei pahalta. Kakkosen puikoilla ja pitsivahvuisella langalla hommassa menee hetki jos toinenkin, joten valmiita kuvia on turha odotella henkeään pidättäen.
Vakavaa startiittia pitäisi suitsia muutenkin, sillä saimme tiedon, että pääsemme muuttamaan. Olemme asuneet nykyisessä asunnossamme neljä vuotta, josta kolme ja puoli vuotta olemme etsineet uutta kämppää. Putkiremonttia karatessa piti ottaa se, mitä saatiin kolmen viikon varoitusajalla, eikä valinnanvaraa moisella aikataululla ollut kuin tämä ja vielä kehnompi.
Nyt onneksi vapautui typykän tulevan koulun kupeesta pari neliötä pienempi kolmio, jonne alamme kantaa kamojamme elokuun ensimmäisentä päivästä alkaen. Katsomaan kämppää emme ole vielä päässeet, mutta eiköhän sekin asia korjaannu viikon sisällä. Kaupungin vuokralaisena olossa on omat huonot puolensa, mutta yksityisellä vuokrat hyppäävät helposti toistasataa kuukaudessa, jos haluaa vähääkään parempikuntoisen asunnon. Ei sillä, että meillä huikeat vaatimukset olisi, ilman väliovea on pärjätty hyvin, eivätkä umpeen paklatut nyrkinreiät kylppärin ovessa ole elämää haitanneet. Typykän piirustus päälle ja avot.
Keskusta-alueelle muutossa on muitakin hyviä puolia. Kauppoihin on lyhyempi matka, vaikkei niitä näin pikkupikkukaupungissa montaa muutenkaan ole. Bussipysäkille menoa varten ei tarvitse polkupyörää, vaan Kouvolaan pääsee melkein oven edestä. Jee...
Matka postiin puolittuu, ja vanhempani asuvat naapuritalossa. Typykälle tulee koulumatkaa huikeat 30 metriä. Entisestä kodista matkaa olisi tullut pari kilometriä autotien viertä kulkien. Ei hyvä.
Isännän työmatka tosin triplaantui. Aina ei voi voittaa.
En odota muuttoa lainkaan. Uudessa kodissa asumista kylläkin.
Viime muutossa laskin kirjoja hyllyttäessäni niitä olevan melkein 1400. Neljän vuoden aika lisää on tullut ainakin 100. Yhdestäkään en luovu.
Lisäksi langat, kynsilakat, vaatteet yms. Onneksi myin about kuukausi sitten neljä jätesäkillistä vaatteitani facebookissa. Crosstrainer vaihtui viime viikolla kuntopyörään. Puolet kevyempi ja vie puolet vähemmän lattiatilaa. Kaksi Natuzzin sohvaa lähtee myös, kunhan ostaja löytyy.
Onko lukijoissa kiinnostuneita? Kahden istuttava ja kolmen istuttava, kahdet konepestävät päälliset. Vanha malli, en löytänyt netistä kuvia, mutta voin laittaa halukkaille. Vain nouto.
Tilalle ajattelin hankkia Ikeasta Ektorpin kangassohvan.
Nätti, kestäväksi tunnettu, konepestäviä irtopäällisiä riittää monessa värissä eikä hintakaan ole paha.
Mutta lopetan tämän maratonkirjoituksen tähän, ja siirryn vertaileman muuttolaatikoiden vuokraushintoja.
Bye.
