Niin meni muutto, laatikot tyhjenivät ja saapui syyskuu. Tuntuu, kuin koko elokuu olisi tipahtanut elämästä pois, mutta koska osoite on uusi, isäntä tehnyt uuden levyn ja typykkäkin käynyt ensimmäistä luokkaa jo tovin, on meikäläisenkin myönnettävä jotain tapahtuneen.
Uusi osoitteemme on pikkukaupunkimme keskustan kupeessa, sata metriä koulusta ja vanhempieni liki naapurissa. Mistä ei tosin ole pyykkikonetta suurempaa hyötyä toistaiseksi ollut, vanhukset elävät mökillä oloneuvoksen elämää eivätkä ole juuri nenäänsä Kouvolan rajojen sisällä näyttäneet.
Pyykkikone-edusta mainitsen sen verran, että heinäkuussa helteistä pimahtanut pyykinpesijämme odottaa yhä uutta muistikorttia Italian suunnasta. Taloyhtiössä on pesutupa, mutta parinsadan metrin päässä on pesukone, jota ei tarvitse jakaa 72 muun talouden kanssa. Täysi ikeakassillinen märkää pyykkiä painaa kuin synti, mutta on pienempi paha kun kopan sisältö vyöryy lattialle. Onneksi kuivausrumpumme toimii.
Meikki-ja kynsikuvilta olette säästyneet viime aikoina, ja tulette säästymään lähitulevaisuudessakin. Kynnet ovat yhä niin liuskottuneet, että joudun viilaamaan ne ihoon kiinni ja hölväämään öljyllä, Lemony Flutterilla ja Duri Rejuvacotella .
Mutta paistaa se päivä meikkikasaankin. Makuuhuoneemme on sen verran tilava, että rahavarojen saaliessa kotiutan Ikeasta pari laatikostoa ja pöytälevyn, ja kasaan itselleni ihan oman meikki/kynsi/läppäripöydän. Ei enää meikkipussia eteisen kenkäkaapin päällä tai kynsilakkoja kirjahyllyssä. Eikä sylimikroa sanan täydessä merkityksessä. Kaikki kamat somasti laatikoihin, siveltimet purkkeihin pöydälle ja kaulaketjut koukkuihin peilin viereen.
Saas kattoa sitten, mikä on todellisuus. Kuvatodisteita tulossa, kunhan sinne asti päästään ja kameran piuha taas löytyy. Tiedän sen olevan täällä, koska purin sen laatikosta, mutta älkää kysykö, mihin sen laitoin.
Neulepuolella kärsin vakavasta startiitista ja pyöröpuikkokokoelmani mystisestä katoamisesta. Lahjoin itseäni jokunen vuosi takaperin KnitPron ihanalla setillä. Tiedän pakanneeni pussukan johonkin, mutta koska ainoat purkamattomat lootat ovat 28 kirjoilla täytettyä banaanilaatikkoa, epäilen puisten silmän(ja käden)ilojeni hukkumeen muutossa totaalistesti. Onneksi isäni piipahti Tallinnassa ja toi Karnaluksista Addin Lace-setin. Aikaisena synttärilahjana, kahta sukkaparia vastaan. Halvalla sain, vaikka pakko sanoa numeron 46 sukkia tikuttaessani huumorintajun olevan koetuksella.
Työn alla on aikaisemmassa postauksessa kuvaamani twinsetin lisäksi useammat sukat, isoäidinneliöpeitto (ikuisuusprojekti, jota on ihana virkata uuden asunnon pihakeinussa), typykälle sinikeltakirjavat lapaset, ohuenohut villanpusero tummanvihreästä malabrigo lacesta ja saumaton ylhäältä-alasneule Dropsin Delightistä. Minulla on selkeästi jokin fiksaatio ohuista langoista, mistä syystä valmista ei kannata odottaa aikoihin. Jos joululahjasukat saisi valmiiksi, ja typykän lapaset. Muut valmistukoot sit kun kerkiää.
Sellaista tänne.
Miten teillä?
perjantai 5. syyskuuta 2014
tiistai 19. elokuuta 2014
Ihonvärianarkiaa
Merkintä mentaalipäiväkirjaan. Karoteenitabletit ovat huuhaata, mitä ruskettumiseen tulee.
Nih.
tiistai 22. heinäkuuta 2014
Kesähaaste
Kaikki punaisen sävyt-blogista löytyi kesähaaste kauneusbloggaajan makuun, ja koska helle tuntuu sulattaneen ne harvat aivosoluni joita ei välttämättä tarvita laatikoiden täyttöön, kopioin idean röyhkeästi.
1. Rakastamasi kesähuulipuna?
(Summer lipstick you're loving?)
Lumenen huulipunakynä sävyssä 10. Kuin huuleni, mutta parempi.
2. Rakastamasi kesäkynsilakka?
(Summer nail polish you're loving?)
(Summer nail polish you're loving?)
Nude. Tällä hetkellä OPIn Privacy Please.
3. Rakastamasi tämän kesän bikinit?
(Bikini you're loving this summer?)
(Bikini you're loving this summer?)
Jonkun toisen päällä. En rusketu, vaan palan, ja olen törkeillä raskausarvilla polvista palleaan. Eli ei mun vaatekappale.
4. Suosikkijuomasi kesällä?
(Favourite summer Frappuccino from Starbucks?
(Favourite summer Frappuccino from Starbucks?
Starbucksia nähnytkään.... Olvi Kevytolo omena-päärynä.
(Favourite fake tan?)
Varjo. Saan allergiaa itseruskettavista.
6. Lempparikesäbiisi?
(Favourite summer song?)
Linnunlaulu.
7. Lempikesäasusteesi?
(Favourite summer accessory?)
Olkistetson.
(Favourite summer fragrance/perfume?)
Tuoreet mansikat. Hajuvedet eivät toimi helteellä.
9. Rakastamasi kesäkirja?
(Summer book you're loving?)
Mitään tiettyä kesäkirjaa minulla ei ole. Sanotaan vaikka Anne Ricen Tales of the Body Thief, joka on nyt luvun alla.
10. Minkä tekemistä odotat innolla tänä kesänä?
(What are you most excited to do this summer?)
Kun sais tän saa*arin muuton tehtyä.....
tiistai 8. heinäkuuta 2014
Muuttaminen ja sen (v)ihanuus.
Tylsä ilta googlen kuvahaun parissa. Typykkä nukkuu jo, eikä enää voi koluta.
Ja miksei missään muutto-oppaassa kerrota, mihin ne täydet laatikot saa mahtumaan?
Ja miksei missään muutto-oppaassa kerrota, mihin ne täydet laatikot saa mahtumaan?
maanantai 30. kesäkuuta 2014
Sataa sataa lotisee....
Väliaikakuulumisia sadepäivän ratoksi.
Jotkut varmaan huomasivat, että Minnan blogissa ilmestyi Lancômen meikkivoidepostaus, jossa allekirjoittanut patsasteli apunaamana. Hyvin oli Minna saanut kalmankalpeista kuvista ihmisen näköisiä, kiitos vain kovasti <3
Vierailevana testaajana on mukavaa, koska omalla budjetilla ei etenkään selektiivisiä tuotteita hankita. Olen harkinnut yhteistyökumppanin hankkimista, mutta lopulta ihan puhdas viitsiminen on tullut vastaan. En jaksa ottaa stressiä siitä, että olisi "pakko" postata, vaikka neule houkuttelisi enemmän, tai jos ei vain synny julkaisukelpoista tekstiä. Ja sitten ne tilanteet, kun ei vain pidä tuotteesta pätkääkään. Olen ihminen, joka on mieluumin hiljaa, jos ei keksi mitään kaunista sanottavaa. Ei loppupeleissä kovin reilua tuotteet lahjoittanutta tahoa kohtaan.
Mutta mitä hankintoihin tulee, postissa odottaa herkullinen paketti. Odotin The Finnish Blogger Collection´in julkaisua cesarshopin sivuilla liki sekuntikellon kanssa, ja klikkasin välittömästi kellon lyödessä kuutta ostoskoriini kokoelman koristettuna I'm The Ultimate Fangirl- lakalla. Koko setin tilaaminen tuli liki kolmekymppiä halvemmaksi, enkä osannut päättää mistä lakasta pidin eniten. Söpöjähän nuo ovat kaikki, niin söpöjä, että tällainen pikkutyttötyylistä pahasti ylikasvanut ihminen saattaa saada sokeriyliannoksen jo pakettia avatessaan. Mutta ainutlaatuisuudessaan ehdottomia, enkä ole aikeissa tunkea noita joka kynnelle yhtäaikaa. Voin jo kuvitella mielessäni Unicornificationin yhdistettynä a-englandin Guinevereen, tai Drooling over your Polish´in paritettuna O.P.I.n Honey Ryderin ja jonkin mattavalkean kanssa....
Kynsistä puheenollen, sattuko kukaan tietämään täydellisyyttä hipovaa täsmätuotetta liuskottuville kynsille?
Joulun alla testasin Eri-keeperiä aluslakkana, ja jokainen postauksen lukenut tietää, miten siinä kävi. Ei hyvin. Jostain syystä en ole saanut kynsiäni kuntoon sen jälkeen.
Opin nail envyt ovat kovassa käytössä, sekä tavallinen, että liuskottuville kynsille tarkoitettu. Samoin kynsiöljyt ovat päivittäisessä käytössä, eivätkä kynteni ole ilman lakkaa kuin enintään tunnin verran kerrallaan. Tietysti kärjet "umpi" lakattuina. Siitä huolimatta voin pahimpina päivinä sormella selata kynnen kerroksia kuin paperipinoa ikään. Kynnet on pakko pitää sormenpäähän asti viilattuna, koska pitempinä kerrokset kuoriutuvat kuin sipuli.
Byääh.
Mutta ei auta parku markkinoilla. Pääsette vain näkemästä kynsikuviani :P
Lakkojen lisäksi posti toi reilu viikko sitten kaksi ihastuttavaa neulekirjaa.
Molemmat ovat täpösen täynnä ihan oikeasti haasteellisia malleja. Tai haasteellisia ihmiselle, joka ei ole neulonut 80% elämästään kuten allekirjoittanut. Olen päälakeani myöten kyllästynyt "neulo kahdella puikolla illassa valmiiksi"- malleja, eikä aina jaksaisi neuloa Cookie A´n sukkiakaan, niin kauniita kuin ne ovatkin. Tahtoo haastetta, ja näistä kirjoista sitä pitkästä aikaa löytyy.
Vintagekirjasta puikoille hyppäsi twinset nimeltä Celia
Ohjeen mukaan setissä olisi kuulunut käyttää Fyberspates Scrumptious Lace-lankaa (aivan nevöhööd...), mutta muutaman laskutoimituksen, koetilkun ja kiukkuisen purkamisen jälkeen päädyin käyttämään Dropsin Lace-lankaa luonnonvalkoisena. Hiukan harvalta näyttää, mutta ei pahalta. Kakkosen puikoilla ja pitsivahvuisella langalla hommassa menee hetki jos toinenkin, joten valmiita kuvia on turha odotella henkeään pidättäen.
Vakavaa startiittia pitäisi suitsia muutenkin, sillä saimme tiedon, että pääsemme muuttamaan. Olemme asuneet nykyisessä asunnossamme neljä vuotta, josta kolme ja puoli vuotta olemme etsineet uutta kämppää. Putkiremonttia karatessa piti ottaa se, mitä saatiin kolmen viikon varoitusajalla, eikä valinnanvaraa moisella aikataululla ollut kuin tämä ja vielä kehnompi.
Nyt onneksi vapautui typykän tulevan koulun kupeesta pari neliötä pienempi kolmio, jonne alamme kantaa kamojamme elokuun ensimmäisentä päivästä alkaen. Katsomaan kämppää emme ole vielä päässeet, mutta eiköhän sekin asia korjaannu viikon sisällä. Kaupungin vuokralaisena olossa on omat huonot puolensa, mutta yksityisellä vuokrat hyppäävät helposti toistasataa kuukaudessa, jos haluaa vähääkään parempikuntoisen asunnon. Ei sillä, että meillä huikeat vaatimukset olisi, ilman väliovea on pärjätty hyvin, eivätkä umpeen paklatut nyrkinreiät kylppärin ovessa ole elämää haitanneet. Typykän piirustus päälle ja avot.
Keskusta-alueelle muutossa on muitakin hyviä puolia. Kauppoihin on lyhyempi matka, vaikkei niitä näin pikkupikkukaupungissa montaa muutenkaan ole. Bussipysäkille menoa varten ei tarvitse polkupyörää, vaan Kouvolaan pääsee melkein oven edestä. Jee...
Matka postiin puolittuu, ja vanhempani asuvat naapuritalossa. Typykälle tulee koulumatkaa huikeat 30 metriä. Entisestä kodista matkaa olisi tullut pari kilometriä autotien viertä kulkien. Ei hyvä.
Isännän työmatka tosin triplaantui. Aina ei voi voittaa.
En odota muuttoa lainkaan. Uudessa kodissa asumista kylläkin.
Viime muutossa laskin kirjoja hyllyttäessäni niitä olevan melkein 1400. Neljän vuoden aika lisää on tullut ainakin 100. Yhdestäkään en luovu.
Lisäksi langat, kynsilakat, vaatteet yms. Onneksi myin about kuukausi sitten neljä jätesäkillistä vaatteitani facebookissa. Crosstrainer vaihtui viime viikolla kuntopyörään. Puolet kevyempi ja vie puolet vähemmän lattiatilaa. Kaksi Natuzzin sohvaa lähtee myös, kunhan ostaja löytyy.
Onko lukijoissa kiinnostuneita? Kahden istuttava ja kolmen istuttava, kahdet konepestävät päälliset. Vanha malli, en löytänyt netistä kuvia, mutta voin laittaa halukkaille. Vain nouto.
Tilalle ajattelin hankkia Ikeasta Ektorpin kangassohvan.
Nätti, kestäväksi tunnettu, konepestäviä irtopäällisiä riittää monessa värissä eikä hintakaan ole paha.
Mutta lopetan tämän maratonkirjoituksen tähän, ja siirryn vertaileman muuttolaatikoiden vuokraushintoja.
Bye.
Jotkut varmaan huomasivat, että Minnan blogissa ilmestyi Lancômen meikkivoidepostaus, jossa allekirjoittanut patsasteli apunaamana. Hyvin oli Minna saanut kalmankalpeista kuvista ihmisen näköisiä, kiitos vain kovasti <3
Vierailevana testaajana on mukavaa, koska omalla budjetilla ei etenkään selektiivisiä tuotteita hankita. Olen harkinnut yhteistyökumppanin hankkimista, mutta lopulta ihan puhdas viitsiminen on tullut vastaan. En jaksa ottaa stressiä siitä, että olisi "pakko" postata, vaikka neule houkuttelisi enemmän, tai jos ei vain synny julkaisukelpoista tekstiä. Ja sitten ne tilanteet, kun ei vain pidä tuotteesta pätkääkään. Olen ihminen, joka on mieluumin hiljaa, jos ei keksi mitään kaunista sanottavaa. Ei loppupeleissä kovin reilua tuotteet lahjoittanutta tahoa kohtaan.
Mutta mitä hankintoihin tulee, postissa odottaa herkullinen paketti. Odotin The Finnish Blogger Collection´in julkaisua cesarshopin sivuilla liki sekuntikellon kanssa, ja klikkasin välittömästi kellon lyödessä kuutta ostoskoriini kokoelman koristettuna I'm The Ultimate Fangirl- lakalla. Koko setin tilaaminen tuli liki kolmekymppiä halvemmaksi, enkä osannut päättää mistä lakasta pidin eniten. Söpöjähän nuo ovat kaikki, niin söpöjä, että tällainen pikkutyttötyylistä pahasti ylikasvanut ihminen saattaa saada sokeriyliannoksen jo pakettia avatessaan. Mutta ainutlaatuisuudessaan ehdottomia, enkä ole aikeissa tunkea noita joka kynnelle yhtäaikaa. Voin jo kuvitella mielessäni Unicornificationin yhdistettynä a-englandin Guinevereen, tai Drooling over your Polish´in paritettuna O.P.I.n Honey Ryderin ja jonkin mattavalkean kanssa....
Kynsistä puheenollen, sattuko kukaan tietämään täydellisyyttä hipovaa täsmätuotetta liuskottuville kynsille?
Joulun alla testasin Eri-keeperiä aluslakkana, ja jokainen postauksen lukenut tietää, miten siinä kävi. Ei hyvin. Jostain syystä en ole saanut kynsiäni kuntoon sen jälkeen.
Opin nail envyt ovat kovassa käytössä, sekä tavallinen, että liuskottuville kynsille tarkoitettu. Samoin kynsiöljyt ovat päivittäisessä käytössä, eivätkä kynteni ole ilman lakkaa kuin enintään tunnin verran kerrallaan. Tietysti kärjet "umpi" lakattuina. Siitä huolimatta voin pahimpina päivinä sormella selata kynnen kerroksia kuin paperipinoa ikään. Kynnet on pakko pitää sormenpäähän asti viilattuna, koska pitempinä kerrokset kuoriutuvat kuin sipuli.
Byääh.
Mutta ei auta parku markkinoilla. Pääsette vain näkemästä kynsikuviani :P
Lakkojen lisäksi posti toi reilu viikko sitten kaksi ihastuttavaa neulekirjaa.
Molemmat ovat täpösen täynnä ihan oikeasti haasteellisia malleja. Tai haasteellisia ihmiselle, joka ei ole neulonut 80% elämästään kuten allekirjoittanut. Olen päälakeani myöten kyllästynyt "neulo kahdella puikolla illassa valmiiksi"- malleja, eikä aina jaksaisi neuloa Cookie A´n sukkiakaan, niin kauniita kuin ne ovatkin. Tahtoo haastetta, ja näistä kirjoista sitä pitkästä aikaa löytyy.
Vintagekirjasta puikoille hyppäsi twinset nimeltä Celia
Ohjeen mukaan setissä olisi kuulunut käyttää Fyberspates Scrumptious Lace-lankaa (aivan nevöhööd...), mutta muutaman laskutoimituksen, koetilkun ja kiukkuisen purkamisen jälkeen päädyin käyttämään Dropsin Lace-lankaa luonnonvalkoisena. Hiukan harvalta näyttää, mutta ei pahalta. Kakkosen puikoilla ja pitsivahvuisella langalla hommassa menee hetki jos toinenkin, joten valmiita kuvia on turha odotella henkeään pidättäen.
Vakavaa startiittia pitäisi suitsia muutenkin, sillä saimme tiedon, että pääsemme muuttamaan. Olemme asuneet nykyisessä asunnossamme neljä vuotta, josta kolme ja puoli vuotta olemme etsineet uutta kämppää. Putkiremonttia karatessa piti ottaa se, mitä saatiin kolmen viikon varoitusajalla, eikä valinnanvaraa moisella aikataululla ollut kuin tämä ja vielä kehnompi.
Nyt onneksi vapautui typykän tulevan koulun kupeesta pari neliötä pienempi kolmio, jonne alamme kantaa kamojamme elokuun ensimmäisentä päivästä alkaen. Katsomaan kämppää emme ole vielä päässeet, mutta eiköhän sekin asia korjaannu viikon sisällä. Kaupungin vuokralaisena olossa on omat huonot puolensa, mutta yksityisellä vuokrat hyppäävät helposti toistasataa kuukaudessa, jos haluaa vähääkään parempikuntoisen asunnon. Ei sillä, että meillä huikeat vaatimukset olisi, ilman väliovea on pärjätty hyvin, eivätkä umpeen paklatut nyrkinreiät kylppärin ovessa ole elämää haitanneet. Typykän piirustus päälle ja avot.
Keskusta-alueelle muutossa on muitakin hyviä puolia. Kauppoihin on lyhyempi matka, vaikkei niitä näin pikkupikkukaupungissa montaa muutenkaan ole. Bussipysäkille menoa varten ei tarvitse polkupyörää, vaan Kouvolaan pääsee melkein oven edestä. Jee...
Matka postiin puolittuu, ja vanhempani asuvat naapuritalossa. Typykälle tulee koulumatkaa huikeat 30 metriä. Entisestä kodista matkaa olisi tullut pari kilometriä autotien viertä kulkien. Ei hyvä.
Isännän työmatka tosin triplaantui. Aina ei voi voittaa.
En odota muuttoa lainkaan. Uudessa kodissa asumista kylläkin.
Viime muutossa laskin kirjoja hyllyttäessäni niitä olevan melkein 1400. Neljän vuoden aika lisää on tullut ainakin 100. Yhdestäkään en luovu.
Lisäksi langat, kynsilakat, vaatteet yms. Onneksi myin about kuukausi sitten neljä jätesäkillistä vaatteitani facebookissa. Crosstrainer vaihtui viime viikolla kuntopyörään. Puolet kevyempi ja vie puolet vähemmän lattiatilaa. Kaksi Natuzzin sohvaa lähtee myös, kunhan ostaja löytyy.
Onko lukijoissa kiinnostuneita? Kahden istuttava ja kolmen istuttava, kahdet konepestävät päälliset. Vanha malli, en löytänyt netistä kuvia, mutta voin laittaa halukkaille. Vain nouto.
Tilalle ajattelin hankkia Ikeasta Ektorpin kangassohvan.
Nätti, kestäväksi tunnettu, konepestäviä irtopäällisiä riittää monessa värissä eikä hintakaan ole paha.
Mutta lopetan tämän maratonkirjoituksen tähän, ja siirryn vertaileman muuttolaatikoiden vuokraushintoja.
Bye.
maanantai 9. kesäkuuta 2014
Sairaanhoitajan valmistujaishuivi
Rakas pikkusiskoni valmistui ammattikorkeasta sairaanhoitajaksi, ja melkein samaan syssyyn täytti 25 vuotta, joten mitä antaa lahjaksi neulova sisar? Tietenkin kauniin laatulangasta neulotun huivin, johon on mukava kääriytyä vaikka yövuoron pitkinä, viileinä tunteina.
Idyllistä tähän asti, vai?
Lopputulos oli toivottu, mutta tie siihen oli pitkä ja tahmea.
Kirjaimellisesti.
Musta BC Garnin Silkbloom Fino on untuvanpehmeä silkkimerinolanka, joka tuntuu vauvakissan masukarvoilta ja hehkuu syvissä väreissä. Hintakaan ei ole hirveä, 9.50€ Titityyssä.
Mutta se helle. Ja metallipuikot. Hiivatti, kun puupuikkoja ei saa alle 3.00mm kokoisina.
Neuletuntuma oli kuin täi tervassa. Kun ei liiku, niin ei liiku. Musta neule paahtoi kuumuutta sylissä, ja kädet hikosivat niin, ettei lanka liikkunut puikoilla kuin kiskoen.
Viileällä säällä lanka on ihana neulottava, joten säästän neljästä kerästä jääneen puolikkaan syksylle, ja neulaisen siitä itselleni pitsipipan. Tai ehkä siskolle joululahjan, kuka tietää.
Mutta kesällä en tätä enää neulo.
Mutta lopussa kiitos seisoo.
Saanko esitellä...
*rummunpäristystä*
Ascalon
Ainoa muutos ohjeeseen, on reunan nypyt reikäkerroksen sijaan. Sisko toivoi pitsitöntä huivia, joten saamansa pitää.
Nyt allekirjoittaja poistuu eetteristä aloeveran ja vesitonkan hellään huomaan.
Eilinen aamupäivävierailu Typykän kummitädin luona poiki perusteellisesti palaneen yläselän ja auringonpistoksen.
Aika hyvin ennen yhtätoista aamulla......
Idyllistä tähän asti, vai?
Lopputulos oli toivottu, mutta tie siihen oli pitkä ja tahmea.
Kirjaimellisesti.
Musta BC Garnin Silkbloom Fino on untuvanpehmeä silkkimerinolanka, joka tuntuu vauvakissan masukarvoilta ja hehkuu syvissä väreissä. Hintakaan ei ole hirveä, 9.50€ Titityyssä.
Mutta se helle. Ja metallipuikot. Hiivatti, kun puupuikkoja ei saa alle 3.00mm kokoisina.
Neuletuntuma oli kuin täi tervassa. Kun ei liiku, niin ei liiku. Musta neule paahtoi kuumuutta sylissä, ja kädet hikosivat niin, ettei lanka liikkunut puikoilla kuin kiskoen.
Viileällä säällä lanka on ihana neulottava, joten säästän neljästä kerästä jääneen puolikkaan syksylle, ja neulaisen siitä itselleni pitsipipan. Tai ehkä siskolle joululahjan, kuka tietää.
Mutta kesällä en tätä enää neulo.
Mutta lopussa kiitos seisoo.
Saanko esitellä...
*rummunpäristystä*
Ascalon
Ainoa muutos ohjeeseen, on reunan nypyt reikäkerroksen sijaan. Sisko toivoi pitsitöntä huivia, joten saamansa pitää.
Nyt allekirjoittaja poistuu eetteristä aloeveran ja vesitonkan hellään huomaan.
Eilinen aamupäivävierailu Typykän kummitädin luona poiki perusteellisesti palaneen yläselän ja auringonpistoksen.
Aika hyvin ennen yhtätoista aamulla......
lauantai 24. toukokuuta 2014
Hengissä ollaan, helteestä huolimatta.
Mistähän johtuu, että kun kerran jättää postauksen tekemättä, seuraavan tekeminen on kahta hankalampaa. Ja kun pitää viikon tauon, se lipsahtaa kuukaudeksi ja yht´ äkkiä tajuaa, että se kuukausikin on venähtänyt kolmeksi.
Elämä on kuitenkin jatkunut entistä tahtiaan.
Olin koenaamana Glitz&Glamin Minnalle, jonka postaus Lancomen meikkivoiteista tullee ilmoille joskus lähikuukausina. Löysin uuden suosikin, jonka testipurnukan käytän onnessani loppuun kesän aikana.
Neuleita on syntynyt useampi kappale. Viimeisenä sisaren valmistumislahja, jonka kanssa meinasi tulla itku ihan aikuisten oikeasti. Ihana merinosilkkilanka, mutta metallipuikot (puisissa ei ollut tarpeeksi ohuita myynnissä) ja sisälämpötila kolmenkympin pahemmalla puolella. Eli silmukat tarrasivat kiinni kuin henkensä hädässä, ja mustaa karvaa oli joka paikassa. Siis joka paikassa. Jopa tyttären silmissä. Viimeiset kerroksen neuloin kuudelta aamulla torstaina, jotta sain huivin likoon ja parisängyn patjan väliin pingottumaan.
Kuvia on kamerassa (joka lopulta löytyi lankakorista... *köh*), katsotaan missä vaiheessa saisin ne koneelle asti...
Mutta pippalot vietettiin tänään lauantaina, tuore sairaanhoitaja sai eilen Lappeenrannassa sinisen kansion käteen ja kuoharin ja kakkukahvit tänään. Ei kuulema tunne oloaan yhtään aikuisemmaksi, vaikka muutaman päivän päästä tulee neljännesvuosisata täyteen.
Tiedättekö sen tunteen, kun tajuaa lasten kasvaneen aikuisiksi. Minussa ja sisarellani on yhdeksän vuoden ikäero, ja muistan hyvin pienen nyytin joka tuhisi sylissäni ja hamusi sormeani.
Tänään aikuinen nainen esitteli minulle avomiehensä ja antoi luettavaksi valmistumispaperinsa ammattikorkeakoulusta.
Vanha olo.
Taidan käydä vetämässä ryppyvoiteen naamaan ja keskittyä katsomaan Suomi-Tshekki-ottelua.
*heiluttaa siniristilippua*
Elämä on kuitenkin jatkunut entistä tahtiaan.
Olin koenaamana Glitz&Glamin Minnalle, jonka postaus Lancomen meikkivoiteista tullee ilmoille joskus lähikuukausina. Löysin uuden suosikin, jonka testipurnukan käytän onnessani loppuun kesän aikana.
Neuleita on syntynyt useampi kappale. Viimeisenä sisaren valmistumislahja, jonka kanssa meinasi tulla itku ihan aikuisten oikeasti. Ihana merinosilkkilanka, mutta metallipuikot (puisissa ei ollut tarpeeksi ohuita myynnissä) ja sisälämpötila kolmenkympin pahemmalla puolella. Eli silmukat tarrasivat kiinni kuin henkensä hädässä, ja mustaa karvaa oli joka paikassa. Siis joka paikassa. Jopa tyttären silmissä. Viimeiset kerroksen neuloin kuudelta aamulla torstaina, jotta sain huivin likoon ja parisängyn patjan väliin pingottumaan.
Kuvia on kamerassa (joka lopulta löytyi lankakorista... *köh*), katsotaan missä vaiheessa saisin ne koneelle asti...
Mutta pippalot vietettiin tänään lauantaina, tuore sairaanhoitaja sai eilen Lappeenrannassa sinisen kansion käteen ja kuoharin ja kakkukahvit tänään. Ei kuulema tunne oloaan yhtään aikuisemmaksi, vaikka muutaman päivän päästä tulee neljännesvuosisata täyteen.
Tiedättekö sen tunteen, kun tajuaa lasten kasvaneen aikuisiksi. Minussa ja sisarellani on yhdeksän vuoden ikäero, ja muistan hyvin pienen nyytin joka tuhisi sylissäni ja hamusi sormeani.
Tänään aikuinen nainen esitteli minulle avomiehensä ja antoi luettavaksi valmistumispaperinsa ammattikorkeakoulusta.
Vanha olo.
Taidan käydä vetämässä ryppyvoiteen naamaan ja keskittyä katsomaan Suomi-Tshekki-ottelua.
*heiluttaa siniristilippua*
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)