Karppausta ja kakrun synttäreitä

Viikon verran karpattuani huomasin ilokseni vaa´an näyttävän liki viisi kiloa vähemmän kuin aloittaessani. Ja huolimatta siitä, ettei ruokavalio todellakaan pitänyt lauantain lastenkutsuilla, vaan pistelin surutta suklaapatukoita ja riisisuklaata, kuitenkin viljoja väistellen. Olin odottanut massiivista päänsärkyä tai mahdollisesti yöllistä oksentelua, olihan ruokavalioni kuitenkin sisältänyt aiemmin maksimissaan 20g hiilareita päivässä. Mutta nyt sunnuntaiaamuna ainoa oire eilisestä syöpöttelystä on turvonnut maha ja tarve ravata vessassa tavallista useammin isolla asialla. No, tämän päivän otan vielä rennosti, ja palaan maanantaiaamuna ruotuun.

Viime postauksessa valittamani kananmunakuvotus poistui kuvioista aamiasen muututtua munakkaasta siemenleipään. Ohje on Karpin Keittokirjasta, mutta tuskin mikään instanssi pelivehkeitään repii, jos jaan oman versioni tässä.

Siemenleipä karpille tai keliaatikolle

3-4 munaa
250g maitorahkaa
2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa

3dl siemeniä, jauheita ja jauhoja

minun versiossani

2rkl grahamjauhoja (varmaan kookos- tai mantelijauhotkin kävisivät, täytyy testata seuraavaksi)
2dl auringonkukansiemeniä
1/2dl pellavarouhetta
vajaa 1/2dl seesaminsiemeniä

Sekoita kosteat aineet yhdessä kulhossa ja kuivat toisessa. Yhdistä ja vaivaa tasaiseksi. Levitä pellille leivinpaperin päälle ja paista 200-assteisessa uunissa 20-40 minuuttia. Paista kunnolla kypsäksi, mutta vahdi palamista. Ohut levy kun palaa herkästi. Minun ensimmäinen versioni tuli uunista bitumilevyn kaltaisena ja päätyi suoraan roskikseen, mutta asiaa auttoi myös lampun puute uunissamme. Vetele veitsellä viipaleiksi, minä sain 16 mukavan kokoista palaa. Ketokarppaaja voi syödä hyvällä omatunnolla päivässä 2 palaa, eli yhdistettynä voihin, leikkeleeseen ja munavoihin läpysköistä saa mukavan aamiaisen. Mukaan kahvi, avocado ja minun tapauksessani kimpale leipäjuustoa, ja hyvin pärjää lounasaikaan asti.

Karppaajan elämää, päivä 1.

Eli elämä numero 374 taijotainsinnepäin alkoi tänään. Olen aiemminkin yrittänyt aloitella karppausta, huonolla motivaatiolla ja vielä huonommalla menestyksellä. Kärsin kovasta mahan turvotuksesta, kurinasta ja ihon epäpuhtauksista, joihin ei ole syytä löytynyt. Lisäksi olen heikkona irtokarkkeihin, ja voin vetää niitä kasakaupalla yhdellä kertaa. Lopputuloksena morkkis ja tolkuton, kipeä turvotus. Tunnetusti paras tapa riippuvuuksien parantamiseen on ns. kylmä kalkkuna, eli kerrasta poikki. Ongelmia vain tuottaa se, etten ole koskaan ollut mitenkään suuri lihan tai rasvaisen ruoan ystävä. Ja mitähän karppiruokavalioon kuuluu? No proteiinia ja rasvaahan siihen. Kuten useimmat tietänevät, karppaus ei ole vähäkalorinen ruokavalio, vaan hiilihydraateista yleensä saatavat kalorit otetaan rasvasta ja proteiinista. Kaikenlaiset kevyttuotteet ovat pannassa, ja käytetään mahdollisimman paljon puhtaita raaka-aineita. Eli ei eineksiä eikä margariineja.

Aamu alkoi kermakahvilla, keitetyllä kananmunalla ja kolmen munan munakkaalla. Jälkkäriksi pala leipäjuustoa ja munayliannoksen aiheuttamaan etomiseen puoli lasia makeuttamatonta mehukeittoa. Joka yleensä on ehdottomasti nounou, mutta neljä munaa yhteen putkeen ja äkillinen mielikuva kanansikiöistä olivat aiheuttaa pikapoistumisen wc´n puolelle... Eli ei ihan niitä parhaita alkuja.

Lounas pääsi karkaamaan välistä siivouspäivän huumassa, ja huomasin vasta neljän aikoihin, että jotain voisi syödäkin. Aika hyvin siis proteiinirasvamöykky piti nälkää. Leikkasin oltermannista kimpaleen nakerreltavaksi ensi hätään ja aloin kaivella jääkaappia. 200 grammaa paistettua jauhelihaa siirtyi tiskipöydälle odottamaan mikroon pääsyä ja pakkasesta vastaan tulleet parsakaalit hyppäsivät kiehumaan vesikattilalliseen. Kypsät kaalit puuhaarukalla mössöksi, herbamarea ja voita perään ja mikrosta tulleiden jauhelihojen päälle. Kylkeen tomaatti ja kymmenisen senttiä tuoretta kurkkua. Ja ääntä kohti. Nami.

Iltapalaa en tällä hetkellä ole vielä syönyt, mutta on pakko sanoa, ettei sellaista edes tee mieli. Tai syödähän toki tekisi mieli, keittiössä on kaksi tuoretta patonkia ja pussi uunituoreita karjalanpiirakoita, jotka houkuttelevat sulotuoksuillaan. Sylkirauhaset kramppaavat, mutta aion pysyä lujana. Yksinasuvana olisi helpompaa, jättäisi vain ostamatta kaiken ruokavalioon kuulumattoman. Mutta perheellisen pitää tehdä myönnytyksiä, niin pahalta kuin se tuntuukin itsekurin näkökulmasta.

Mutta se, mikä ei tapa, vahvistaa. Tai Duudsonien sanoin nostaa vakuutusmaksuja.

Ja siltävaralta, että joku meinaa mun nyt hankkivan itselleni verisuonitukoksen tai hengenvaarallisen ketoositilan, muistutan että ketoasidoosi on mahdollinen vain diabeetikoilla, ja sellainen en ole. Ketoosi on tavoitteena muutaman viikon ajaksi, sen jälkeen siirtyminen hallittuun hyväkarppaukseen eli ruokavalioon palaa kaurapuuro ja siivun verran ruisleipää päivässä. Tarkoitus on saada katkaistua sokeripossukierre, tasattua insuliinintuotanto joka aiheuttaa verensokerinvaihteluita jotka saavat ahmimaan ja voimaan huonosti sekä hävitettyä tolkuton mahan turvotus, joka saa jatkuvasti näyttämään siltä, kuin olisin raskaana. Ja jos pari kiloa läskiä muuttaa samalla osoitetta pois tästä ruhosta, en pane asiaa yhtään pahakseni.

Laivareissu

Kuten aiemmin jo mainitsin, kävin typykän ja vanhempieni kanssa kahden yön ruotsinristeilyllä. Matka oli pikkuneidin ensimmäinen kesämökkiä pidempi reissu mihinkään, ja minullekin ensimmäinen laivareissu melkein kymmeneen vuoteen.
Isäntä makasi kotona influenssassa, eikä harmitellut yhtään, ettei mahtunut mukaan. Punkassa makuuksi se olisi kuulema mennyt kuitenkin.

Innokas matkaanlähtijä mummolassa

Patsasposeeraus hytissämme. Saimme typykän kanssa koko hytin itsellemme (iso)vanhempien punkatessa vastaavassa kopissa kantta alempana.

No nyt näyttää tutummalta :)

Papan sylkyssä odottamassa syömään pääsyä.

Buffetin antimia käytettiin hyväksi suorastaan runsaasti. Jopa Terhi santsasi, vaikka yleensä typykkä elää lähinnä ilmalla huolimatta tarjottavista antimista. Jälkiruoan kohdalla neiti joutui kuitenkin jättämään, kun kuulema maha huutaa jo armoa :)

Hetki ennen Tukholmaan astumista

Tarkkasilmäiset huomannevat ikkunasta kuvastuvan käsityöliikebongarin :)

Maailman herkullisimmat kaakaot ja väsy naapurimaantutkija.

Omenapiirakka, jonka vuoksi olisin ollut valmis vaikka pienimuotoiseen pahoinpitelyyn. Valitettavasti kielimuuri esti reseptin saamisen...

Kotimaassa, lopultakin. Aika vähällä kamalla neljä henkeä reissasi. Kolme kassia, ja tuliaisia varten samoin kolme muovipussia, joista itseasiassa kaksi olivat meidän.

Matkakäsityö. Suuret olivat suunitelmat sukkaparin suhteen, mutta loppujen lopuksi tämäkin pätkä on neulottu autossa matkalla takaisin kuusankoskelle.

Tuliaisiksi toin kasan karkkia, tupakkikartsan joka riittänee juhannukseen asti sekä typykälle Angry Birds-tähtiensotapossun.
Itselleni olin suunnitellut ostavani sitäsuntätä selektiivisen kosmetiikan saralta, mutta pitkään taxfreetä kierrettyäni päädyin kuitenkin ostamaan vain tuplapullon Cliniquen clarifying lotion nro ykköstä. Ostin joulun jälkeen samanmoisen pullon Kouvolan Sokoksesta ja pulitin putelista viitisenkymppiä. Laivalla rahaa kului vain vajaa kolmekymppiä.

Tutkin, haistelin ja ihastelin varmaan viittäkymmentä hajuvesipulloa, mukaan luettuna legendaarinen Chanel no5, mutta jätin kuitenkin väliin. Jostain syystä kaikki in vitro-tuoksut muuttuvat ihollani omituisiksi, enkä jaksa jatkuvasti hajustaa vain vaatteitani. Ainoat "kemialliset" hajuveteni ovat nettikilpailusta ainoinaan voitettu Valentino V Absolu jok aon ehdoton baarilempituoksuni
 
 ja Bossin Orange,

 jonka mieheni toi vuosia sitten laivareissulta. Käytän kyllä hajusteita päivittäin, mutta kyseessä ovat omatekemät sekoitukseni eteerisistä öljyistä* ja hajuttomasta perusöljystä, yleensä kookosöljystä. Omaa nenääni miellyttää enemmän yhden tai enintään kahden tuoksun selkeä yhdistelmä kuin kaupan hajuvedet, joissa kuulemma joissakin on jopa 750 ainesosaa. In vitro muuten tarkoittaa sananmukaisesti koeputkesta tai lasista kotoisin olevaa.
*Jos kiinnostuit omien tuoksujen sekoittelusta, suosittelen lämpimästi Pientä Tuoksukauppaa.

Joulukuun SNY-paketti

Syystä jota tiedä en, SNY-parini Heinukka hävisi marraskuun paketin lähetettyään kuin tuhka tuuleen, eikä ole ottanut yhteyttä Emoon eikä minuun. Toivottavasti hälle ei ole sattunut mitään vakavaa.
Tästä johtuen sain oman joulukuun pakettini vasta tammikuun puolivälissä Emon kasattua sellaisen muiden SNYläisten lähettelemistä enkelipaketeista.

 

Paketti oli herkullisen runsas, suorastaan ylenpalttinen. Kyllä tätä kärsi odottaakin :)

Suloisen siilikortin lisäksi paketista ilmaantui Dermosilin käsi-ja kropparasvat herkullisessa Red Orange-tuoksussa, suloisensöpö parsintasieni, helminauha ranteeseen keväisissä väreissä, hunajasaippua, mittanauha, joka näyttää sekä sentit että tuumat (tämä tuli tarpeeseen :)) mariannepussi ja kaksi dumlelakupatukkaa, jotka hävisivät vartissa parempiin suihin......

......vihreäsävyinen Fabel, vyyhti Zeldan värjäämää lankaa sävyssä "Tipu" ja vihreää Silke Alpaca-lankaa joka kiljuu puikoillepääsyä, muttei vielä tiedä mikä haluaisi olla isona. Keltainen pötkylä on nimeltään Arwetta, ja sisältää 100% super merinovillaa ja 20% nylonia (!?). En kommentoi.
Pääsiäistipun värinen lanka on kuitenkin sekavasta sisällyksestään huolimatta suloisen pehmeää, ja saattaisi nähdä tulevaisuuden tyttäreni vaatekappaleena. Kun vain keksisi, mitä tekisi 210 metristä 2,5-3 puikkoisesta langasta, tyttö kun on kuitenkin jo 120cm eikä aina jaksaisi vain pipoja ja sukkia väsätä.

Ehdotuksia otetaan vastaan :)

Uudenvuodentukka

Uutena vuonna 2012 äiti päätti repäistä.

Tästä lähtökohdasta on sitten kasvateltu neitsyttukkaa vuoden verran

Tänä vuonna oli tyttären vuoro.

Päädyimme kuitenkin polkkamalliin, vaikka tyttö olisi halunnut lyhyemmän.

Pitkät, luonnontilassa korkkiruuviset hiukset menevät tuhanteen takkuun ja harjaaminen on joka päivä tuskien taival.

Joten äiti antoi periksi ja haki sakset.

Joululahjoja

Vuoden aikana valmistuneita töitä tuntuu olleen niin järkyttävän vähän, että suurin osa taitaa näkyä näissä kuvissa. Pitäisi varmaan alkaa kirjaamaan töitä jonnekin ylös. Huoh.

Mutta itseneulottuihin lahjuksiin.

 Kolme paria merenkulkijoita. Ihana ohje :) Helppo, viehättävä ja sopiva seiskaveikalle. Ainoa miinus neulojan epämiehekkäästä värivalikoimasta kyseisestä langasta. Hyvin kyllä kelpasivat.

 Mustat pitsisukat Ullan ohjeella, valitettavasti en tullut laittaneeksi ohjeen nimeä ylös enkä nyt saa aikaiseksi penko Ullakkoa oikean nimen löytämiseksi.
Viininpunaiset Fredrikat sirojalkaiselle tädilleni. Ihanaa, kun löytyi oikeasti kaunis malli naisillekin paksusta langasta.

 Pitsisukat jalassa. Anteeksi kiemura kuva, oman jalan kuvaus on sanonko mistä.

 Naispuolista serkkuani ja vanhempaa sisartani lahjoin lapaset+cousteaupipoyhdistelmillä.

 Pikkusiskoni lähti joulun alla kolmen viikon reppureissulle pitkinpoikin Indonesiaa ja kaakkois-aasiaa, mutta ehti kuitenkin saada oman lahjasettinsä ennen lähtöään. Veikkaisin kuitenkin setin jääneen kotiin, reilun +30 lämpötiloissa nämä olisivat käyneet kidutuksesta. Eli siskon valitsemasta langasta polvipituiset sukat, panta ja kämmekkäät, joiden kaikkien palmikkokuvio Fredrika-sukista. Ihankuin olisi hiukan päässyt tulemaan neuroosinpoikanen kuvion suhteen?

Joulun jälkeen on valmistunut ystävälle myöhästyneeksi joululahjaksi vihreät Fredrikat, ja miehelleen samasta langasta Merenkulkijat. Oli jäänyt putki päälle hyvien mallien kanssa, joten mitä turhaan sitä katkaisemaan, vaikka joulu menikin jo?
Paketti on tosin odottanut eteisessä postiin vientiä jo jonkun aikaa napakan influenssa-aallon saatua perheemme otteeseensa. Paikallinen posti on nykyään sen verran kaukana, ettei sinne asti lähdetä haahuilemaan ilman joko tervettä kroppaa tai autoa. Kumpaakaan ei tällä hetkellä ole saatavissa valitettavasti. Joulukuun SNY-pakettikin nimittäin odottaa siellä noutajaansa virallisen Sny´ni tehtyä minulle oharit ja Emon lähetettyä minulle korvaavan paketin. Pipanat, tätä vauhtia paketti lähtee takaisin päin ennenkuin saan itseni siihen kuntoon että pääsen hakemaan sen.

Hengissä, ainakin jossakin määrin...

On ironista, että vuoden ensimmäinen blogien luku- ja kirjoitusmaraton onnistuu vain siksi, että mittari näyttää 38 ja risat. Jo viikon verran itsestään ilmoitellut flunssa riehaantui viikonlopun tukholman risteilystä, joten viikko aloitetaan sairaslomalla. Isäntä oli viime viikon kokonaan saissulla influenssan nostettua kuumeen liki neljäänkymmeneen, mikä sai allekirjoittaneen huolestumaan potilaan aivoaineksen koagulaatiosta puheiden muututtua lämpötilan noustessa tavallistakin höperömmiksi. Mutta hengissä tuo selvisi, ja nyt pöpöstä saa nauttia perheen naisväki.

Laivatuliaisia ollaan napsittu ja piirrettyjä katseltu tasaisella tahdilla. Aamu alkoi kahdeksan aikaan äidin omilla ohjelmilla, jatkui Disneyn Robin Hoodilla, Barbie Fairytopia-leffalla, välissä luettiin suuren suomalaisen kirjakerhon lähettämä Mauri Kunnaksen versio Aarresaaresta. Paketti kopsahti luukusta sopivasti kahden ohjelman välissä. Viimeisenä ruudusta näkyi Henkien kätkemä japaninkielisellä puheella, ilman tekstejä. Neidin pyynnöstä.
Äiti taas on lukenut alkuvuoden aikana kertyneitä blogipäivityksiä, mutta joutui lopettaman homman viikkoon. Koneparka alkaa ylikuumeta.

Toivottavasti harvat lukijani ovat pysyneet terveinä.
Mulla on nimittäin niin järkyttävä olo, että siirryn vaakatasoon kuumemittarin kera.

*sniisk*