lauantai 24. lokakuuta 2015

Fashion Smoky

Ostin itselleni synttärilahjaksi (monista niistä) One of beautys daughters´in Hennalta Too Facedin Smoky-paletin. Natural smokya tuli jo testattua, mutta lopputulos oli lähinnä normaali päivämeikkini kesympänä versiona. Nyt päätin ihan vain kameran löytymisen innosta testata kirkasvärisempää Fashion Smokya, jonka päävärit ovat voimakas vihreä ja sininen. Kamera söi taas kuvista kaiken intensiteetin, mutta ehkä sisin välittyy teillekin. Samalla tulee katsaus tämän hetken lempituotteisiini.

 Naku naama. Tämän voisi ottaa saman tien osanottajaksi Power of Makeup-haasteeseen, vaikkei naama puolikas olekaan...

 Nakulinjalla jatketaan. Kiroilin kanssabloggaajille facessa vaalean meikkivoiteen löytämisen vaikeutta ostettuani väärällä sävynumerolla varustetun MACin second handina. Tässä ei ongelmaa ole, vaan  vaalein, lämmin sävy toimii minulla kuin unelma. Uusi HG-tuote on löytynyt.
 Inkkarimeininkiä :P
 Ja täydellinen häivyttyminen epätäydellisessä kuvassa. Jessus, että osaankin näyttää kuollelta tässä kuvassa...

 Seuraavaksi salainen ase sinimustien silmänalusten peittämiseen.
 Itsessään sävy on liian tumma minulle, mutta keltaisuus peittää hyvin luontaisen mustelman sävyn.
 Tässä kuvassa keltaisuus erottuu paremmin. Mutta ei pelkoa, sitten otetaan toinen HG-tuotteeni käyttöön:

 Valitettavasti en huomannut ottaa kuvaa levittämättömästä kynänjäljestä, mutta lopputulos näkyy alla.

 Päätä kääntämällä saa varjon kuitenkin esiin, sillä minulla sinisyys ei johdu vain ohuesta ihosta, vaan myös kasvon luustosta, joka luo silmän alle selvän varjopaikan.
 Sitten väriä naamaan. Olohuoneen pikameikkinyytissä ei ollut yleensä käyttämääni NYXin Taupe-sävyä, jota käytän varjostuksiin, enkä halunnut lähteä koluamaan makuuhuoneeseen jossa mies nukkuin rankan striimausyön jäljiltä joten tyydyin sutimaan MACin Porcelain Pink-mineralize skinfinish´ia melko suurpiirteisesti poskipunan paikalle.
 Kulmat kuosiin Anastasia Beverly Hillsin brow pencil´illä sävyssä taupe. Melkein tarpeeksi harmaa. Päälle LivBoxissa tullut Lumenen vaalea kulmavaha.


Ja sitten otsikon tuotteeseen. Ai että, miten tuo rasiakin osaa olla soma...
 Henna oli tätä hiukan itse käytellyt, joten pyyhkäisin värit puhtaaksi ennenkuin aloin itse sorkkimaan.


 Rasian kannen sisällä on kolme lappusta, joissa neuvotaan esimerkkimeikkien teko. Valitsin sinivihreän Fashion Smoken, jonka sävyt ovat keskimmäisessä vaakarivissä.
 Vaaleinta ripsistä kulmakarvoihin. Fiksu ihminen olisi laittanut pohjustajan ensin. Älkää tehkö, niin kuin minä teen, vaan kuin minä sanon. UDPP kunniaan.
 Kalpeanaama...
 Vihreää koko luomelle, häivytetään kevyesti.
  Tai se oli tarkoitus, onnistuin taas innostumaan häivytyssiveltimen kanssa, eikä sävyt syövä kamera auta asiaa.
 Sinistä luomivakoon ja alaluomelle. Silmä suljettuna-kuva unohtui. Aika hyvin, koska kuvia oli yhteensä lähemmäs sata. Luulisi, että siitä määrästä löytyisi kuva joka vaiheesta, mutta ei....

 RIpsiväri ja nude rajaus sisäluomeen. Tumma sisärajaus olisi toiminut myös hyvin, mutta muut kajalini olivat pohjustajan ja varjostusvärin kanssa helmerin uumenissa.
 Avot. Tukka kiinni ja huulipuna, niin voisin tehdä vaikka mitä. Tosin ainoa, mitä koko päivänä tein kodin ulkopuolella, oli vanhempien postin hakeminen ja kukkien kastelu heidän lomamatkansa vuoksi...
Ripsirivistöni alkaa ilmoitella tervehtymisen oireita. Mummoni hautajaisiin vesissä silmin meikatessani sain typerän päähänpiston kyllästyttyäni joka suuntaan sojottaviin hämähäkinkoipiin ja otin kynsisakset käyttöön. Lyhyemmät ripset näyttävät tuuheammilta kun latvat eivät sojota joka suuntaan. En taida kuitenkaan ottaa tavaksi. Nyt pitäisi ottaa risiiniöljy jokailtaiseksi rutiiniksi, jotta tuohon rivistöön saisi tuuheutta. Olen kuullut kehuja, ja harvat mutta pitkät haituvat eivät loppupeleissä ole kovin viehättävät. Katotaan mitä tulee.

tiistai 20. lokakuuta 2015

Mitä tehdä, kun syyslomalla on tylsää?

Voidaan muunmuassa valjastaa äiti kampauspääksi.
Anteeksi tärähtäneet kuvat, käsivaralla on yllättävän vaikea saada kuvia omasta takaraivostaan.




Huomenna pitäs kuulemma saada uudestaan tehdä. Ans kattoo, onko mulla tukkaa jäljellä, kuhan saan nämä purettua irti. Viikon päästä olisi kampaaja, olisi mukavaa jos olisi muutama suortuva sinnekin vietäväksi....

Mutta tytöllä oli kivaa, se on pääasia.

tiistai 13. lokakuuta 2015

Huhut kuolemastani ovat suuresti liioiteltuja...

...sanoi aikoinaan Mark Twain.
Toivottavasti kukaan ei ole luullut minun oikeasti kuolleen, vaikka blogin suhteen onkin tullut hiljaiseloa pidettyä.
Ei vaan ole jaksanut.
Eikä oikeastaan halunnutkaan.
Mummon menehtymisen aiheuttama masennus alkaa olla voitettu, ja pakkasaamujen tuoma kirpeys (ja vesisateen puute) saa välillä jopa hymyn nousemaan kasvoille. Vain siksi, että maailma on kaunis.

Siitä huolimatta Opamox on ilomme ja terapia intohimomme.

Vanhoista romahduksista viisastuneena elän ja olen hissukseen, yritän saada itseni tekemään jotain muutakin kuin sohvannurkassa neulomista ja satunnaisesti jopa joogaamaan tai lenkille.

Mitä meikkipuoleen tulee, hankin itselleni Nakukolmosen, ja smokykin odottaa hakijaansa.... Valitettavasti stressin laantuminen/keskuslämmitys/kuun asento aiheutti minulle hyvin harvinaisen ihokatastrofin. Mullahan ei yleensä ole koskaan mitään iho-ongelmia, oikeasti. Kiitos e-pillereiden tauottoman käytön en saa edes niitä pakollisia kerran kuussa-näppyjä. Leuan oikea puoli on kuitenkin tällä hetkellä järkyttävän finnirupimikälieröykkiön peittämänä, ja vasemman silmän ympärillä on krokotiilinsuomumainen ihottuma. Ja tietenkin eri puolilla naamaa, joten en voi postata tarkkaan rajattuja puoli päätä-kuviakaan.
Joten jätetään ne myöhemmälle.

Etenkin kun minulla ei ole harmainta hajuakaan, mihin kamerani on hukkunut.

Kuka tulisi meille siivoamaan...?

Huomaa, että talouden ainoa kunnossapitäjä on ollut väliaikaisesti vähällä virralla. Tarttee uudet patterit jne...

Muuten kyllä asian kanssa pärjäisi, mutta tiskaus. Inhokkihommaani, mutta selkävaivainen mies ei ylimatalan tason edessä pysty kyykkimään viittä minuuttia pidempään, eikä asuntoon saa tiskikonetta. Tai ehkä kylppäriin, mutta sitten emme mahtuisi suihkuun.
Et silleen.
Banaanikärpäskasvattamosta täällä hei...

Neulepuolella sujuu paremmin. Paitsi että sain valmiiksi aivan ihanan, viininpunaisen pitsitwinsetin Holst Garnin supersoftista, pyöräytin sen pyykkikoneessa kylmäpesuohjelmalla saadaksen liiat värit irti ja kosteaksi pingotusta varten, ja huomasin vaatteiden muuttuneen patalappumaisiksi ja kolme numeroa pienemmiksi. Wäääh!
Aikani asiaa kiroiltuani kiskoin ja venytin vaatekappaleet mittoihinsa, neulasin ja päätin antaa asian (ja vaatteiden) hautua patjojen välissä jonkin aikaa. Jos ne eivät enää minulle mahdu, pistän pakolaisapuun. Onneksi olen kuitenkin sen verran kookas, että minulle ihan liian pienet ovat suurinpiirtein S-XS-kokoa, ja siten sopivia jollekulle sopivammilla raameilla varustetulle.
Mutta silti korpeaa.
Samasta langasta on harmaana tulossa pitsitakki. Värinlähdostä huolimatta taidan vain liottaa sen ämpärissä huuhteluainevedessä.

Facebookin neulontaryhmissä jaoin kanssakutojille tuskaani. Mitä tehdä, jos ihmisen "turvatekeminen", se, mitä tehdään kun kaikki muu menee mönkään, on juuri se tekeminen, joka tuo lisää tuskaa. Mummoni opetti minut neulomaan, kun olin hädin 5-vuotias. Neulominen on se asia, jonka osaan hyvin ja josta saan sen saman flow-kokemuksen kuin jotkut urheilijat. Mutta kun ahdistaa ja itkettää ja kaikki särkyy, eikä voi ottaa neuletta käsiinsä koska juuri se tuo mieleen kaikki ne hetket menehtyneen ihmisen kanssa. Ehkä juuri se sai maljani läikkymään yli tänä syksynä.
Lopulta solmun aukaisi turkoosinsininen reumavilla. Etsin hankalimman mahdollisen ohjeen, jotta joutuisin oikeasti keskittymään työhön, ja aloitin Pitsihuivit neuloen-kirjasta Kruununprinssi-mallin. Seitsemän silmukan nypyt pitävät minunkin ajatukseni aisoissa ja silmät kaaviossa, eikä epätoivottuja ajatushairahduksia ole juurikaan sattunut.
Sittemmin solmu on soljunut autuaammille lankamaille, ja olohuoneen nurkka sohvan kupeessa on entisenlainen sekasotku. Varmaan seitsemäntoista keskeneräistä työtä odottaa inspiraatiota ja ajankäytön priorisointia. Nytkin kirjoitan tätä nukkumaanmenoajan mentyä aikaa sitten. Ja tätä edeltää liki 8 tunnin blogienlukusessio. Nokunniitäolipäässyvähänkerääntymään.......
Kauneusbloggaajien kahvihuoneessa pyysin neuvoja, miten aloittaa bloggaaminen uudestaan tauon jälkeen. Joku, en muista kuka mutta kiitos sinulle jos satut tätä lukemaan, neuvoi vain aloittamaan kirjoittamisen, edes ajattelematta, tuleeko lopputuloksesta julkaisukelpoinen vai ei. En tiedä julkaisukelpoisesta, mutta melkoinen romaani tästä tuli. Seuraavan julkaisun aikataulua en lupaa vielä. Ensin pitäisi saada naama paranemaan ja löytää se *piip* kamera.
Mutta yksi kuva sentään, vaikkakaan ei minusta.



Mulla on uusi hattu!

Ja se on vihreä <3