torstai 31. toukokuuta 2012

Et silleen..

Viimeisen vuorokauden saldo: Murtunut varvas ja menetetty työpaikka. Tai voiko olla menetetty, kun ei sitä ollutkaan. Minut rankattiin toiseksi parhaaksi hakijaksi, joten soittavat minulle mikäli alkuperäinen jostain syystä lopettaakin. Pah ja pöh!
Hyvä puoli tässä on se, etten todellakaan hingu sosiaalialalle. Paha puoli on se, että siitä olisi saanut rahaa tuplasti sen, mitä nyt saan työmarkkinatukea.
Eli ei itselle sopimatonta työtä, muttei myöskään omaa rahaa.

Ja pisteenä In päälle potkaisin eilen varpaani sohvanjalkaan niin napakasti, että lopputuloksena sukasta kurkkii epäilyttävästi kotimaista luumua esittävä ilmestys, joka on teipattu tukevasti vieruskaveriin kiinni. Onneksi isäntä on sairaslomalla, sarveiskalvon haavan takia, ja on uhrautunut viemään lippalakin ja aurinkolasien avustuksella typykän tarhaan ja takaisin. Ajatuskin kintun tunkemisesta kenkään saa vedet silmään.

Nyt on vähän tällainen olo....

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Jännää

Kävin eilen työvoimatoimistossa, ja sain samantien haastatteluajan ainakin vuoden kestävään pestiin. Hermostuttaa. Pohjoisen Kymenlaakson näkövammaliitto etsii avustajaa, ja olen ainoa soittanut, joka olisi valmis hommiin samantien ainakin vuodeksi. Avustajan kokemusta ei ole, jos omaa puolisokeutta ei lasketa. Tosin sekin on mennyttä aikaa, kiitos Cachet-linssileikkausten, ja elokuussa lähtee laserin avustuksella viimeisetkin miinukset.
Seutulippu tulee firman puolesta, ja koska työmaata on puolet lääniä, taitaa dösässä istuminen tulla tutuksi. Täytynee ruveta listaamaan sopivia olkalaukkuneuleohjeita. Onneksi ostin juuri Mammukalta kasan mustaa ticoticoa, joten sukkalangoista ei luulisi iskevän puutetta.
Mutta haastattelu on vasta kymmenen jälkeen. Hihkutaan vasta sitten, kun saan tietää pääsemisestä. Tai jos.
Tosin hieman ihmetyttää, että puhelimeen vastannut johtaja piti minua hyvin nuorena hakijana, vaikka olen jo yli 30. Minkähän ikäisiä muut hakijat ovat olleet?

Asiasta kukkaruukkuun. Kävimme typykän kanssa eilen katsomassa lankomiestä perheineen. Vanhemmat vaikuttivat väsyneiltä mutta onnellisilta, ja pieni kolmiviikkoinen vaavi oli oiken elämäänsä tyytyväisen oloinen tuhistellessaan milloin kenenkin olkapäätä vasten. Pupusta hän ei suuremmin välittänyt hieman korvan maistelua lukuunottamatta, mutta vaikea se on leikkiä noin pienenä, kun ei sormetkaan tahdo vielä nyrkistä aueta. Olisin mielelläni laittanut kuvan vaavista pupun kanssa, mutta vanhemmat toivoivat, ettei heidän tai lapsen kuvaa laitettaisi nettiin. Ihan fiksua, niillä on taipumus ilmaantua uudelleen näkyviin epämiellyttävissäkin yhteyksissä.

Mutta nyt keskityn papereiden metsästykseen ja hermoiluun. Toivottavasti voin huomenna kertoa hyviä uutisia. Loppuisi jo tämä 12 vuoden työttömyys...

maanantai 28. toukokuuta 2012

Vihreää ja sateenkaarta

Tuli sitten taas lähdettyä lauantai-iltana humputtelemaan. Tosin tällä kertaa työkeikkamaisesti, lupauduin nimittäin avustamaan Setan Club Qme-bileiden järjestämisessä Kouvolan Coffee Housessa. Hauskat bileet, mukavia ihmisiä, musiikkia, tanssia, lämmin ilma ja hiukkasen juotavaa. Hyvin mahtui sekaan tällainen heterokin.
Päivityksistäni taitaa saada sen käsityksen, että olen todellinen partyanimal, mutta todellisuudessa käyn vuoden aikana ulkona 2-5 kertaa. Nyt vain kaksi niistä kerroista osui peräkkäisille viikonlopuille.
Harmittaa, kun en ottanut kameraa mukaan. Pitää odottaa, että joku vaivautuu lähettämään minulle ottamiaan kuvia.
Illan valmisteluista kotioloissa otin tosin muutaman kuvan, lähinnä koska käytin silmämeikíssä ensimmäistä kertaa Fyrinnaen ihanaa Eternal Innocense-luomiväriä. Jauhemainen koostumus aiheutti pieniä ongelmia levityksessä, mutta kunnollinen, tahmea pohjustus (UDPP) avitti kummasti. Kuten myös se, että teki silmämeikin ensin ja kasvomeikin vasta sitten. Ehti pestä tuhrut poskilta. Kuvat eivät valitettavasti toista voimakasta smaragdimaista hohtoa läheskään täydellisesti.
Eternal Innocenseä haukutaan huonosta pigmentistä, mutta minä olen aivan ihastunut. Ostin tämän All them shiny things- blogin Shinyltä vissiin 1,5 eurolla. Minun on ihan pakko käydä Fyrinnaen sivuilla tilailemassa, sitten joskus kun saan rahaa.....

Tässä  kulmat laittamatta ja ilman huulimeikkiä. Silmät näyttävät kirkkaanvihreän rinnalla aivan ruskeilta, vaikkei niissä ole ruskeaa lainkaan.




 Urgh, inhottavasti kamera syö väriä.
Koska omat kuvani ovat niin hirveitä, lisään tähän netistä metsästetyn version samasta väristä:

Eli käytetty sävy alhaalla oikealla. Lisätkää mielessänne upea, auringonvalossa sädehtivä vihreä kimallus.





Hahaa, johan löytyi auringossa otettu kuva. Eli tuo keskimmäinen vihreä.

Tästä tulikin näköjään kosmetiikkapostaus. Yrittäkää kestää :)


lauantai 26. toukokuuta 2012

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Omituista

Sain työvoimatoimistosta työtarjouksen. Vanhusten avustajaksi ja seuralaiseksi. Ehkä sinänsä ihan kivaa hommaa, vaikkei työn tarvitse välttämättä kivaa olla, kunhan siitä saa rahaa. Mutta vuosien mittaan on todettu moneen kertaan, ettei kukaan ole niin inhottava, että ansaitsisi minut hoitajakseen. Omaan vinksahtaneen huumorintajun, alikehittyneen hoivavietin ja olemattoman sietokyvyn kaikenlaiseen oikutteluun. Pystyn pitämään ominaispiirteeni kurissa tasan Typykän suhteen, mutta ajatuskin siitä, että viettäisin päivän jotakuta hoitaen ja avustaen on ... Kamala. En tiedä kummalle osapuolelle kamalampi, mutta olen onnellinen, että paikkaan oli jo ehditty palkata joku toinen.
Omituista kyllä, minua harmittaa.
Sain tarjouksen paikkaan, johon en halunnut, en päässyt, ja nyt harmittaa etten päässyt. Epäloogista.

Ja pisteenä i´n päälle bloggeri ei taaskaan liitä kuvia.

Tämä vaatii suklaata.

maanantai 21. toukokuuta 2012

Valmistuneita ja valmistautumista

Ensiksi valmistuneet neuleet, joiden kuvat kieltäytyivät näkymästä edellistä kertaa kirjoittaessani.

Ensimmäisenä Helmi-myssy, jonka mallina palvelee typykän Pauliina-nukke.


Seuraavana alkuvuoden laukussani pyörinyt matkakäsityö eli Fabel-sukat varpaista alkaen. Kerä per kinttu. Toiseen sukkaan tuli sen verran tiukka päättely, ettei sukansuu mahtunut mastodonttipohkeeni yli. Pitää korjata asia ennen syksyä ja villasukkien aktiivikäyttö aikaa. Mutta aika hienot tulivat, vaikka itse sanonkin.

Sitten valmistautumiseen. Punainen pantterimekko sai eniten (2) ääntä, joten laitoin sen huolimatta havainnosta, että kolttu ei ollutkaan konepestävä kuten olin luullut. Onneksi onnistuin olemaan suttaamatta mekkoa, vaikka hauskaa oli, tanssittiin ja juovuttiin. Tuli taas todistettua, että jos ottaa kuppia vain 1-2 kertaa vuodessa, kannattaisi pysyä yhdessä sortissa. Punaviini, siideri ja Bailey´s eivät sovi yhteen.

Meikkineuvoja kopsailin Jangsaralta . Mallina Doll-eyes.
Enkö näytäkin nukkemaiselta?
 Ilman salamaa. Hyvin näkyy, miten toinen silmä karsastaa...

Meikissä käytetty UDPP pohjustuksena, Make up storen vaalean- ja tummanruskeat luomarit (purkit hukassa, en voi tarkistaa sävyjä. Teen sen kyllä, jos jotakuta kiinnostaa), Rimmelin ikivanha valkea helmiäisluomiväri sisäkulmassa ja kulmaluulla sekä Yves Rocherin musta nestemäinen rajausväri. Ja Lumene Natural Code musta ripsiväri. Kulmissa Diorin siniharmaasta viisikosta keskimmäinen musta luomiväri ja sana NC ripsari. Diorista on paletin nimi kulunut pois...

Tähän olisi vielä kuulunut irtoripset, mutta en sellaisia omista. Ripsiä on yleensä enemmän kuin tarpeeksi ihan omasta takaa.

Tässä vielä peruukin kanssa. Jostain syystä onnistun näyttämään ihan mieheltä :)

lauantai 19. toukokuuta 2012

Hmph

Bloggeri kieltäytyy liittämästä kuvia, joten saatte vain pikapostauksen. Käsitöistä on valmistunut pikkuinen Helmi-myssy langonlapselle ja fabelista tehdyt varpaista varteen-polvisukat jotka ovat alkuvuoden pyörineet laukussa mukana tylsien hetkien varalta. Kuvat löytyvät, mutta saatte ne joku toinen päivä.
Odotettavissa Suomi-Venäjä pelin seurantaa, meikkausta illan bileisiin Jangsaran tutojen ohjeilla, en vain vielä ole onnistunut päättämään värejä, satunnaisia rumia sanoja törkättyäni mascaraharjalla silmään jommankumman tehtyä maalin juuri kesken ripsarinlevityksen ja illemmalla (epä)korrektia alkomahoolin käyttöä.
Ehkä jätän huomisen krapulapostauksen kuitenkin väliin. Tai sitten en.

torstai 17. toukokuuta 2012

Haastetta pukkas

Auring*n ihanat-blogin Inka muisti minua 11 kysymyksen haasteella. Ideana on siis vastata 11 haastajan laatimaan kysymykseen ja esittää sitten 11 uutta kysymystä 11 toiselle bloggaajalle. Saamani kysymykset ovat:

1. Lempivärisi?
V. Pidän kaikista syksyisistä, tummista väreistä. Poltetusta oranssista, tummista vihreistä, petrolinsinisestä ja lämpimistä ruskean sävyistä.

2. Hartain toiveesi?
V.Olla onnellinen. Eli että olisi sopivassa suhteessa rahaa, terveyttä (niin henkistä kuin fyysistäkin), rakkautta ja mielekästä tekemistä. Tällä hetkellä suurimman osan noista saavuttaisi ihan vain saamalla työpaikan.

3. Haaveammattisi?
V. Leipuri-kondiittori. Näin seitsemänvuotiaana dokumentin Fazerin tehtailta, ja päätin samantien, että tuota mie haluan tehdä työkseni. Ja onnistuinkin, opiskelujen ajan ja 3 viikon ajan valmistumisen jälkeen. Kunnes jauhoallergia puhkesi niin pahaksi, etten enää pysty edes leipätaikinaa alustamaan. Tasan ei mene nallekarkit.
Nyt elättelen toivoa pääsystä kirjastoon tai kirjakauppaan töihin. Opiskelin kauppiksessa kymmenisen vuotta sitten, ja hankkiuduin paikalliseen Suomalaiseen kirjakauppaan työharjoitteluun. Rakastin hommaa, ja minua pyydettiin pari kertaa harjoittelun jälkeenkin kiireapulaiseksi. Valitettavasti paniikkihäiriön puhkeaminen katkaisi opiskelut, muuten olisin taatusti kammennut itseni valmistumisen jäkeen töihin sinne.

4. Silmiesi ja hiustesi väri?
V. Silmäni ovat lämpimän tummanvihreät. Hämärässä valaistuksessa ne näyttävät tummanruskeilta. Hiuksiani värjäsin liki 20 vuotta oranssinpunaiseksi, joka sopi ja pysyi niin hyvin, että oletin oman hiusvärini olevan myös punertava, kuten tädilläni. Tammikuun 2.päivä tänä vuonna kuitenkin päätin toteuttaa kauan ajatelleeni uudenvuodenpäätöksen, ja pyysin kampaajaystävääni leikkaamaan hiukseni pois juurikasvun rajaa myöten. Nyt päässäni sojottaa reilu 5cm lähinnä hiekkarannanvaaleaa neitsythiusta, joka on erittäin mieltynyt vertikaaliseen kasvutapaan. Ärsyttävän pankintätimäinen kampaus, en malta odottaa, että tämä kasvaa säädyllisen pituiseksi. Tavoite olisi taas pystyä istumaan palmikon päällä, kuten teini-ikäisenä, mutta siihen en taida yltää enää tämän elämän aikana.

5. Onko sinulla sisaruksia?
V. Minulla on vanhempi isosiskopuoli, sekä nuoremmat sisar ja veli.

6. Paras näkemäsi elokuva?
V. En juurikaan katso elokuvia, luen tarinat paljon mieluumin kirjoina. Pidän aasialaisista wushu-elokuvista, Tyttö ja helmikorvakoru-leffasta sen tunnelman vuoksi sekä Taru sormusten herrasta-trilogiasta sen tarjoaman silmäkarkin vuoksi. Tosin tarinana luen sen mieluumin kirjoina.

7. Lempimusiikkisi?
V. Melodinen hevi ja klassinen. Inhoan rap-musiikkia ja suomenkielistä iskelmää. Muusikon vaimona helpottaa kovasti, jos oma musiikkimaku on edes sinnepäin kuin puolison soittama.

8. Ensimmäinen ulkomaanmatkasi?
V. Kun muistaisi. Vanhempani ovat aina käyneet vähintään kerran vuodessa lomamatkalla, joten ensimmäinen matka on ollut varmaan parivuotiaana jossain kanarian saarilla.

9. Lempiaine koulussa?
V. Historia ja biologia. Tosin inhosin historian tunteja, koska luin kirjan läpi samana päivänä kuin sain sen käsiini, ja luin tunneilla Sinuhe egyptiläistä oppikirjan takana kun muut tankkasivat Suomen sodan vuosilukuja. Jouduin muutamaan kertaan rehtorin puhutteluun, koska en jaksanut pysyä ruodussa tunnilla, koska kyllästyin hitaampien tahdissa kulkievaan opetukseen.

10. Harrastuksesi?
V. Lukeminen. Käsityöt, lähinnä neulominen. Itämainen tanssi, jonka uusimman opetuskauden tosin missasin myöhästyttyäni kansalaisopetuksen hakuajoista.

11. Mitä haluaisit sanoa tämän kirjan omistajalle (= kysyjälle)?
V.?

Minä lähetän nämä kysymykset:

1. Mistä löysit blogini?
2. Mitä haluaisit tehdä elämässäsi, muttet ole uskaltanut?
3. Jos saisit muuttaa maailmassa yhden asian,  mikä se olisi?
4. Mitä kadut?
5. Mikä tekee sinut onnelliseksi tänään?
6. Mitä näet, kun katsot ikkunasta ulos!
7. Mitä näet, kun katsot peiliin?
8. Onko sinulla lempitaiteilijaa?
9. Miksi? (viitaten ylempään)
10. Mikä on kaunein maisema, jonka voit kuvitella?
11. Jatka lausetta: En ole koskaan....

Hmm, aika eskapistisa ja abstrakteja kysymyksiä. Mutta pysyypähän blogin linja. Kysymykset haluan lähettää:

Virvelle Ostolakkoon
Sannille Karkkipäivään
Jossulle Jossun Neuleisiin
Vilmalle Sisäiseen villapaitaan
Tikrulle MadeByMyself-blogiin
Suville 50 villapeikkoa-blogiin
Annen blogiin
Jaanalle maahan
Red Dragonille Heidin Aherruksiin
Tiinalle Napit puuttuu-blogiin
Purnauskikselle

tiistai 15. toukokuuta 2012

Pistetääs äänestys :)

Kaveri täyttää viikonloppuna 30 vuotta, ja juhlat ovat suuret niin vierasmäärältään kuin puitteeltaankin. Bileet nimittäin järjestetään päivänsankarin avokin vanhempien navetassa, jossa tosin toivonmukaan on ollut elikoita viimeksi joskus vuosikymmeniä sitten.

Minulle iski perinaisellinen ongelma: En tiedä, mitä pistäisin päälle. Isännästä ja typykästä saa hätätilanteessa makutuomareita, mutta nythän minulla on käytössä laajempi katsojakanta, jolla ei liene minkäänlaisia jääviysongelmia. Tai jos on, älkää mulle kertoko.

Sain kasaan kolme eri asukokonaisuutta, jotka isäntä ihanan ihmisenä suostui kuvaamaan. Kriteereinä oli likaa pelkäämättömyys, mukavuus ja kaveribileisiin sopiva rentous. Puitteet on sellaiset, että prinsessamekolla on ihan turha lähteä hillumaan, koska pyykkiä tulee taatusti, mutta pelkissä farkuissa on aika onho lähteä isoja bileitä viettämään.

Sivumennen sanoen, jos se näyttää peruukilta, se myös on peruukki. Lyhyt tukka on huoleton, mutta silti hyvin "ei minua" joten pippaloihin on mukava pistää vähän enemmän tukkaa päähän. Tosin tämä hiusto alkaa olla tiensä päässä. Seuraavaksi voisi ostaa jonkin hiukan vähemmän muovisen näköisen...

Joten te saatte päättää, ja sana on vapaa.

Ensimmäisenä pin-up-tyylinen lepardimekko. Ja nimenomaan lepardi. Ainakin typykän mielestä. Kukka korvan takana riittää asusteeksi ja pitkähihainen on välttämätön iltajuhliin todennäköisesti lämmittämättömässä tilassa.

Mastodonttipylly...

Pysyy...pysyy...

Ihana kellohelma

Hieman arkisempi yhdistelmä, mutta kuitenkin jotenkin niin mun näköinen. Huivi pitää hiuston mukana menossa, vaikka hiukan tanssituttaisi. Tai jotain muuta, ilmaiset juomat kun on tiedossa...



Samettinen "pyrstö"hame ja Linkin raitapaita. Noille rintsikanolkaimille pitää tehdä jotain...
Tästä setistä ei ole kuin kaksi kuvaa, Sillä vaikka olisi hoikanpuoleinen, vaakaraidat saavat helposti näyttämään tolkuttoman mahakkaalta. Päässä pannaksi taiteltu pääkallokuvioinen huivi.


Meikistä meinasin ottaa yksittäiskuvan, mutta kuivalle iholle sutaistu meikkipuuteri ja ilman rajausta laitettu halpispuna eivät läpäisseet (liki olematonta) itsesensuuriani, joten säästelen läheisemmät pärstäkuvat onnistuneempaan päivään.
Pistäkääs kommenttiosioon mielipiteenne onnistuneemmasta yhdistelmästä, niin voi sunnuntaina lahjoa teitä kuvilla ja tunnelmilla paikan päältä, mikäli saan kuvausluvan.

maanantai 14. toukokuuta 2012

Junasukkia ja silmukkamerkkejä

Nonih, ensimmäiset junasukat valmiit ja kuvattu.



Olin neulomon toiveketjuun laittanut vienon pyynnön saada silmukkamerkkejä, jos niitä jollakulla pyörii ylimääräisenä. Kaikki tuntuvat olevan aina joko hukassa tai kiinni töissä. Tänään postissa kopsahti kirjekuori sisällään nämä suloiset nallemerkit. Lähettäjän nimestä en saa selvää, mutta postituskaupunki on näköjään Alastaro. Kiitos kovasti lähettäjälle, nämä tulevat tarpeeseen.

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Hyvää äitienpäivää!

Kälylleni kävi hyvä tuuri. Tai miten sen nyt ottaa. Pääsee viettämään ensimmäistä äitienpäiväänsä samana päivänä kuin ensimmäistä kokonaista päiväänsä äitinä. Ja innokas täti on neulonut elämänsä ensimmäiset junasukat, tosin lyhennetyillä varsilla koska innoissaan ensimmäiseksi valkattu lankakerä olikin vähän vajaa. Söpöt tuli silti, vaikkakin siniset. Pitänee kysäistä kälyn mielipidettä tyttövauvojen värivalinnoista. Itse vastustin typykän kohdalla pikkutyttöjen pelkkään vaaleanpunaiseen pukemista niin ansiokkaasti, että tuli välillä isovanhempien kanssa jopa riitoja aikaiseksi. Miehen suvun uusin jäsen tulee ainakin sedän vaimolta saamaan melkoisen kasan valkeita, violetteja ja kirkkaanpunaisia vaatteita. Lankavaraston ainoa 30g vaaleanpunainen nöttönen päätynee neulotun nallen mekon raidoiksi, sitten kun siihen asti pääsen.
Nyt puikoilla Helmi-myssy .

Itse sain äitienpäivälahjaksi luvan nukkua kerrankin niin pitkään kuin nutkuttaa, eli isäntä heräsi typykän kanssa ylös samaa matkaa. Otin tilaisuudesta vaarin ja katsoin eilen FOX´ilta Criminald Mind´sin tuplajakson ja valvoin puoliyöhön. Olen viimeksi valvonut niin pitkään varmaan.... viime syksynä...?

Konkreettiseksi lahjaksi sain mieheltä Jekaterinburg-Romanovien viimeiset päivät-kirjan.








Ja tietenkin tänään tilataan pizza, joten äidin ei tarvitse kokata. Valuutta ei riitä ulkona syömiseen, ja äitini on Mallorcalla ystävättärensä kanssa, joten ei ole tiedossa päivällistä sieltäkään päin.
On muuten ensimmäinen äitienpäivä, jolloin emme mene syömään isovanhemmille. Auton puutteessa emme pääse Anjalaankaan miehen vanhemmille. Tosin sielläpäin ollaan varmaan niin uuden lapsenlapsen lumoissa, etteivät äitienpäivää muistakaan.

lauantai 12. toukokuuta 2012

MINUSTA TULI TÄTI!!!!!

Tosin avioliiton kautta, mutta mitä väliä? Miehen veli sai kihlattunsa kanssa esikoisensa tänä aamuna klo 7.33. Typykkä on onnesta soikea, onhan hän nyt serkku. Ja mie selailen netin ilmaisohjeita ja tulostelen vauvanvaateohjeita. Ehkä nyt pitää ottaa itteään niskasta kiinni ja korjata asennetta minineuleita kohtaan.

perjantai 11. toukokuuta 2012

Mammuttitauti

Minulla on mammuttitauti. Käsitöissä siis. Tarvitsisin sukkia. Ja pari kesäpipoa. Lapasia ei ole, ja isännän kynsikkäät sanoo sopimuksensa irti päivänä minä hyvänsä. Ja sukuun olisi syntymässä näinä päivinä vaavakin. Eli tilausta pienille neuleille olisi. Ja palavaa tarvetta. Mutta mitä mulla on puikoilla?
Kaksi kesämekkoa. Pusero. Neulottu iltapuku. Kaksi pitkää liiviä. Vauvallekin tein peiton. Miksi en saa aikaiseksi tehdä edes junasukkia? Eilen yritin aloittaa, mutta purin. Ei vain inspaa pienet työt. Täytyy olla vähintään 120cm pikkutypykälle mekko.
Jonka sain eilisen Suomi-Ranska-pelin aikana neulottua kainaloihin. Olisi pitänyt sovittaa nyt aamulla, olisin voinut neuloa yläosan tytön ollessa tarhassa.
Unohtui.
Ja väsyttää.
Peli loppui kymmenen hujakoissa.
Sängyssä 22.30. Isäntä nukahti 22.40. Kuorsaus alkoi 22.45. Minä nukahdin joskus välillä 23.30-00.30. 01.05 kaatosade jysähti tuulen avustuksella ikkunaan. Nanosekuntia myöhemmin typykkä juoksi tyyny toisessa kainalossa ja rakas pehmokissa toisessa kainalossa väliimme.
Sitten ei enää nukuttukaan. Ainakaan äiti. Sekakuorotuhinasta päätellen toiset kyllä nukkuivat.
Olen ainoa, joka voi mennä päikkäreille milloin haluan, kunhan se tapahtuu ennen iltapäiväkolmea. Aion käyttää optioni tunnin sisällä.
Pitää nauttia mahdollisuudesta niin kauan kuin mahdollista. Työkkäriin on aika kun lopussa.

Tule jo kesä ja päiväunet parvekkeella...

 Ja tässä todellisuus.....

torstai 10. toukokuuta 2012

Kuvia

En keksi mitään sanottavaa, joten saatte kuvia viikonlopun pihareissulta. Saldona kuvien lisäksi auennut kämmenpohja, tärähtänyt häntäluu ja kolahtanut ylpeys. Se, mitä lapsi edellä, ei ehkä kannata vanhemman perässä.

Pesänalkua leikkikentän pöydällä?

Pieniä aurinkoja.

Miksi tämä tyhmä kamera ei tarkenna?

Leikkijä karkasi....

Pieniä aurinkoja.





keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Päivän epistola

Kirjoittaminen tuntuu vakiintuneen malliin "viesti aamussa". Katsotaan, pysyykö tahti samana vielä alkuinnostuksen haihduttua. Tosin jos alkaisin pitää kosmetiikkablogia, päivityksiä tulisi viisi päivässä parin kuukauden ajan ennenkuin pääsisin edes ajan tasalle tämänhetkisissä varastoissani. Tai jos alkaisin päivittää lankavarastojani. Ehkä en lähde sille linjalle.
Vai mitä te haluaisitte lukea? Saa antaa ehdotuksia.
Aamu on ollut kaunis. Isäntä oli punkanpohjalla kun tulimme typykän kanssa lenkkariostoksilta, eikä noussut vaikka houkuttelin ensin syömään ja sitten illemmalla katsomaan suomen peliä. Ei kommenttia. Eikä ylösnousua. Oli mukava katsoa kerrankin matsia ilman viereisen sohvan kommenttiraitaa. Miehellä ja tyttärellä on sama vika. Kumpikin on täysin kykenemätön lukemaan kirjaa tai katsomaan telkkaria ilman jatkuvaa puheenporinaa.
Ja kyllä, tunnustan olevan penkkiurheilija. Suomen maaottelu telkkarista, teemuki käden ulottuvilla ja neule käsissä on minun käsitykseni täydellisestä illasta. Taidan olla tulossa vanhaksi.


Jottei tämä jäisi täysin ilman kuvia, saatte kansikuvat keittiön ja olohuoneen tämän hetkisistä opuksista. Jouduin luovuttamaan Richard Adamsin kanssa. Ylitumma fontti, kilometrin pituiset lauseet  ja kankea teksti tekivät lukemisesta niin takkuista puuhaa, etten pystynyt pitämään juonesta kiinni. Paha puute kirjalle, jota luetaan pätkittäin ruoanlaiton lomassa. Siirryin pohjoismaiseen myyttifantasiaan. Myös olkkarin puolella.



Pirkko Arstilan olen tottuneempi näkemään tv´n puolella, mutta hän on erittäin varteenotettava myös kirjoittajana. Suosittelen.

                                            

Anteeksi tärähtänyt kuva. Näitä kirjoja löytyy trilogian verran. Olen lukenut vasta ensimmäisen luvun, mutta lupaavalta vaikuttaa.

tiistai 8. toukokuuta 2012

Aamun värejä

Kävin viemässä tytön tarhaan. Kiivettyäni kolme kerrosta rappuja kotieteiseen, vilkaisin peiliin. Punakankalpea naama, yllä hiekanruskea tukka joka sojottaa suoraan ylöspäin. Kasvatusvaihe vuodenvaihteen siiliksi leikkaamisen jälkeen on kovassa vauhdissa. Naaman puolivälistä katsoivat vastaan tummanvihreät silmät. Lopputulos oli niin epäesteettinen, että poistuin peilin edestä vaihtamaan kotivaatteet ja puuhailemaan omiani.
Tuntia myöhemmin istun olohuoneessa. Katson itseäni ja ympäristöä uudelleen.


Mukissa Silver Pearls-tee. Kynsillä Essien Tea&Crumpets. Puikoilla petrolinvärinen Debbie Bliss Cashmerino dk. Päällä tummanvihreä loimusametti ja ruskea pellavasekoite.
 Lämpimiä ja miellyttäviä värejä. Parempi katsoa eteensä ja alas, kuin juuttua tuijottamaan peiliin.

maanantai 7. toukokuuta 2012

Väsyttää...

Typykkä könysi puoli kahdelta aamulla vuoteeseemme ikkunaa takovan kaatosateen säikäyttämänä. 160cm on liian vähän kahdelle isolle ihmiselle ja yhdelle poikittain nukkuvalle 120-senttiselle. Tosin neidin saapuminen katkaisi hyvin epämiellyttävän unen, johon liittyi kummituskartano ja Shemar Moore (joka ei todellakaan ollut hyviksen roolissa). Yleensä en muista uniani, mutta tämä oli niin ahdistava, että on jäänyt tahraksi ajatusteni taustalle, kummittelemaan haaleana muistikuvana kun mieleni ei täyty "käyttöajatuksista".


Aamulla heräsimme äänekkääseen linnunlauluun. Taivas oli yhä pilvessä, mutta sade oli lakannut, ja keittiön mittari näytti kunnioitettavaa kolmea lämpöastetta. Ja me muka Etelä-Suomessa? Tosin Lapissa oli kuulema tullut viikonloppuna lunta. 


Päiväkotimatka meni kastematoja väistellen. Raukkaparat olivat paenneet hukuttavaa vesitulvaa päätyäkseen autojen ja polkupyörien alle. Me sentään pompimme pitkin asfalttia yrittäen olla osumatta. 


Tytär keri yön tapahtumista pitkän tarinan nimeltä Sadehirviöiden tuho. Olisipa ollut nauhuri mukana.


Paluumatkalla löysin pienen auringon tienpientareelta.


Ja kotona odotti tee keittäjäänsä ja blogi, joka on saanut ensimmäisen virallisen lukijansa. Kiitos kovasti, LadyBug.

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Luettavaa

Minulla on tapana levitellä kirjoja ympäri asuntoa paikkoihin, joihin pysähdyn hetkeksi. Perheellemme on normaali näky katsoa keittiöön ja nähdä äiti, joka sekoittaa kattilan sisältöä istuen keittiöjakkaralla kirja kädessä, edes huomaamatta ruokaa. Tai joutua hakkaamaan wc´n ovea, kun joku on juuttunut pesemään hampaita ja lukemaan romaania. Omat hetket on otettava sieltä, mistä ne saa.
Tällä hetkellä löytyi keskeneräisinä....

..sängyltä teinivampyyreja...

.....crosstrainerilla vähän aikuisempia vampyyreja....

...olohuoneen pöydällä neulekirja ja iloisia afrikkalaisia....

...keittiön penkillä sarjakuvia ja klassikkokirjailijaa....

...ja kylpyhuoneesta romanttista historiaa.


Elämä ADHD-aikuisen vaimona ja hyperkineettisen pikkutytön äitinä vaatii paljon, mutta myös antaa paljon. Tässä blogissa sivutaan tosielämää, mutta painotutaan todellisuudesta pakenemiseen kuvien, sanojen ja äänien avulla. Jaan kanssanne kirjoja, kauneutta, käsitöitä, kappaleita ja kuvia joiden ansiosta välillä onnistuu unohtamaan sen, mitä ulkopuoliset vaativat.