perjantai 31. tammikuuta 2014

Möh.

Ulkona on pimeää.
Tai aurinko häikäisee.
Ainakin siellä on kylmää.
Ja sisälläkin on kylmä.
Villasukat nukkaavat.
Lankaa on ihan liikaa.
Muttei kuitenkaan mitään kivaa.
Ohjepino kasvaa ja tulostin laulaa.
Keskeneräiset työt eivät valmistu.
Koska tekijä on koukuttunut facebookin peleihin.
Kukaan ei siivoa meillä.
Koska minä en jaksa.
Eikä huvita.
Blogatakaan ei viitsi.
Mutta jos en tätäkään kirjoita, morkkis nousee huikeaksi.
Kädet ovat rohtuneet.
Ja huulet.
Ja nilkat.
Jokapaikka on kuiva ja kutiseva.
Miksei mulla ole kunnollisia unisukkia?
Koska en jaksa neuloa sellaisia.
Silmänaluset ovat mustat.
Koska naama on aivan kalpea.
Blascon Tattoo Cover onneksi pelastaa. (Hei., jotain positiivista tässä postauksessa)
Molemmat kiinanruusut kuolivat.
Eivät kestäneet ikkunalasin läpi hohkaavaa pakkasta.
Mie en jaksa.

Onnea on kahvimuki ja karkkipussi.

Poistun peiton alle Ajan Pyörän kanssa.

Katotaan uudestaan pääsiäisen aikaan.


perjantai 24. tammikuuta 2014

-26´C...

...ja se tunne, kun luomet jäätyvät räpytellessä toisiinsa.

Onnea on keskuslämmitys.

tiistai 14. tammikuuta 2014

Elämäni ensimmäinen leimaus

Tai teknisesti ottaen toinen, mutta ensimmäinen kerta oli niin järkyttävää rävellystä, että yleensä vajavainen itsesensuurini veti punaiselle välittömästi. Eivät nämäkään huipputasoa ole, kaukana siitä, mutta täytyy jonkun näyttää myös se, mikä on realistista. Ja kuvista ajanmyötä havaitsee oppimisen ja kokemuksen tuoman kehitysen.

Eli varoituksen sana. Jos ette kestä nähdä epätarkkuuksia, tahroja tai suttuisia kynsinauhoja, poistukaa ihailemaan vaikkapa tänne tai tänne.

Kynteni ovat tällä hetkellä surullisen huonokuntoiset töpöt johtuen epäonnisesta peel off-kokeilusta erikeeperin kera. Kuitenkin pidän jatkuvasti kynteni lakattuina suojan ja esteettisen ulkomuodon vuoksi. Ja siksi, että minua alkaa itkettää kun katson kuoriutuneita kynsiäni.

Olen onnistunut keräämään varsin laajan kokoelman a-englandin lakkoja, ja halusin yhdistää savuisen lilan Guineveren...


... ja tumman, holohileisen violetin Lady of the Laken.


Sitten leimaamaan. Paikallisen sanomalehti alustaksi. Vanulappuja, kynsilakanpoistoainetta, stampperi, skraba (mikä sen nimi nyt olikaan...), lakat (myös päällyssellainen) ja laatta sekä sivellin tuhrujen poistoa varten. Tässä kuvassa leimailu on jo tehty, minkä vuoksi kuvasta voi bongata myös pinon käytettyjä vanulappuja.

Ostin aikoinani huuto.netistä nimettömän jättilaatan, joten en osaa sanoa tarkemmin laatan nimeä. Yritin keksiä kohtuullisen idioottivarman mallin, joka ei peittäisi liikaa siltä varalta, että leimat leviävät. Rinkulat vaikuttivat kohtalaisen hyvältä vaihtoehdolta. Bongaa kuvasta kamera :)

Muistinvirkistyksenä Charming Nailin Konad-tutoriaali täppärillä. Ja siististi kauempana sotkujen ulottumattomissa. En tiedä, miten näyttö reagoi kynsilakkaan tai sen poistoaineeseen, mutten todellakaan halua asiaa testata.

Samat lakat alla ja päällä. Ei kannata ruveta liian eksoottiseksi, kun vasta treenailee. Haukut muuten ihanalle löllöXLstamperille. Himputin leimauspää tipahteli keskenkaiken irti. Jos tämä alkaa sujua, voisi harkita investoivansa suorakaiteen muotoiseen jättistamperiin. Ei tarttisi kokoajan olla putsaamassa.


Törkeän rakeinen kuva, jota mikään kuvankäsittely ei parantanut. Mutta demonstroi hyvin parasta työasentoa. leimattava käpälä pöydän päällä, paperi välissä. Ei mitään onnistumisen mahdollisuutta, jos yrität pitää leimattavaa kättä ilmassa. Kokeiltu.


Putsausta vaille valmis tassu. Ei oikeastaan mikään hirveän huono. Värit sointuvat kyvin toisiinsa, ja joissakin kohdin epätarkat leimat antavat vain kolmiulotteisen vaikutelman. Mitä lakkojen laatuun leimauksessa tulee, oli vaaleampi Guinevere ehdottomasti parempi. Lady of the Lake ei siirtynyt kunnolla laatasta stamperiin, joten kuviot jäivät vajaiksi. Johtuiko hileisyydestä vai mistä, en tiedä.

Mutta tällaista tällä kertaa.

lauantai 11. tammikuuta 2014

Käsityörintaman kuulumisia

Naamaa on esitelty viima aikoina useasti, kynsiä samaten. Pistetäänpä ilmoille myös viimeaikoina syntyneitä kätten töitä.


Revontuli nimettömästä, hyvinmarinoituneesta mohairsekoitteesta. Toistaiseksi vielä pingotuksessa, päätyy lahjalaatikkoon kuhan saan aikaiseksi irrottaa patjanvälistä. Piti mennä Typykän kummitädille joululahjaksi, mutta ylläripylläri aika ei riittänytkään. Onneksi löysin lahjalaatikosta sopivankokoiset sukat ja tuuppasin ne pakettiin suklaan seuraksi.


Tässä Veera Välimäen Lankaleikki-kirjasta Väripala ilman väripalaa. Eli onko tämä sitten Väripalaton?
Lankana (myös)  hyvinmarinoitunut terrakotan värinen tweedsekoite Lidlistä. Lanka käytetty viimeiseen senttiin, jopa siinä määrin, että nappien ompelussa meinasi tulla ongelma. Äiti tykkää, lapsi ei niinkään. Kutittaa kuulemma. Kun tulis pakkaset, tätä voisi käyttää ohuen pitkähihaisen päällä. Taitaa vaan tulla krookukset ennen pakkasia, sanoivat meteorologit mitä tykkää...

Napit ovat söpöt, ostettu huuto.netistä kuten monet muutkin puunappini. Myyjää en nyt tähän hätään muista, harmi.


Isosisko toivoi valkoisia pehmosukkia kotona pidettäväksi. Langaksi valikoitui täysakryylinen lanka, jonka kestävyydestä en mene takuuseen. Pehmeää tosin on kuin pilven poski. Meikäläisen tekeleissä tosin takuuseen kuuluu  ensimmäinen parsinta, ja sisko tuumasi pitävänsä näitä vain kotona, joten liekö sen niin väliä vaikkei saapassukkana kestäiskään. Nämä lähtivät loppiaisen jälkeen helsinkiin päin. Malli on Novitan Sukkalehdestä.

tiistai 7. tammikuuta 2014

Uudenvuoden ulkomuotoa

Ensimmäiseksi, kiitos kaunis uudesta lukijasta. Hieman häkellyttävää huomata, että on saanut lukijakseen jo useamman bloggaajan, jonka sivuja itse seuraa innosta hihkuen :) Tässähän suorastaan punastuu...

Mutta takaisin astialle. Tai asiaan. Tai ainakin asian viereen.

Kuulostanko sekavalle?

Ei hätää. Lopetin karkinsyönnin kuin seinään kahden viikon mässyttämisen jälkeen, eikä aivotoiminta ole oikein onnistunut korjaamaan itseään sokerinpuutteen aiheuttamasta järkytyksestä.

Katotaan, kauanko jaksan.

Crossarilenkkeilyn aloitin tänä aamuna. 40 minuuttia ja sitten tuntui kuin sydäri tulisi, vaikka ohjelma oli kevyimmällä.

Pohjalta ei pääse kuin ylöspäin, sanokaa minun sanoneen.

*ottaa itseään niskasta kiinni ja laittaa kuvat lataantumaan*


Syy siihen, miksi tekstuurilakkoja ei yleensä koristella tekstuurilakoilla:


Älkää välittäkö putsaamattomista kynsinauhoista. En alunperin tarkoittanut näitä kuvia julkaisuun, mutta tämä menee kastiin "ei näin" aiemmin esitettyjen erikeeperpeeloffien kanssa.

Eli siis. Lopputuloksena on järkyttävät köntit, ja ainakin minun oli mahdotonta saada täpliä edes muistuttamaan siistejä palloja.
Muutenkin tuo valkea lakka on järkyttävän voimakkaasti kökkeröiseksi kuivuvaa. Raejuustolakaksi tätä jossain tiluleerattiin, ja allekirjoitan sen nimityksen täysin. Hiuksiin tarttuvia rosoisia möykkyjä riittää. Taidan käyttää tämän lakan tulevaisuudessa joulutonttujen partoihin. Tai joulukorttien koristeluun, kuten Künsii-blogin hannele keksi.

Ja syylliset näette yllä. China Glazen Texture-sarjan musta ja valkea.

Mustasta itseasiassa pidin. Lopputulos on tasaisen "rosoinen", kuten kunnon hiekkalakan kuuluukin, eikä sisällä mitään ylimääräisiä hömpötyksiä.


Ja sitten naamataulua. Pyydän anteeksi pölähtänyttä ilmettä ja yöpaitaa. Kuvat on otettu kuuden jälkeen aamulla, sllä lähdimme ajamaan Kotkaa kohti seitsemältä. Typykälle oli sairaalan puolesta varattu silmälääkäriaika oikein mukavasti uuden vuoden aatoksi klo 8.30, joten eihän se auttanut kuin nousta laittoman aikaisin.


Hyvin minulta on hävinnyt taas kaikki vihreys silmistä. Allaolevaa kuvaa katsoessa vaikuttaa siltä, kuin irikseen olisi ilmestynyt ruskeita läiskiä. Kuitenkaan peilillä katsoessa en sellaisia erota, vaan silmäni ovat vihreät kuten aina. Voiko ihmissilmän väri muuttua vielä yli kolmikymppisenä, vaikkei ole iriittiä tai muuta sairautta?

 Epäinhimillisestä heräämisajankohdasta johtuen silmäni punoittavat. En ole vielä keksinyt, miten kuvankäsittelyohjelmallani saisi piilotettua pikkuvirheitä.


Luomilla siis Inglotin upea tumma turkoosi/teal 338. Aivan ihana sävy, vaikken olekaan varma toimiiko kovin hyvin minulla.

En jaksanut aamutuimaan ruveta hifistelemään kirkasta väriä enempää, joten pohjustuksena UDPP ja vaaleana luomivärinä joku viidestä Inglotin vaaleasta beigestä. Niitä on päässyt vähän kertymään...
Rajauksena aikoinaan lehtitilauksen kylkiäisenä saati Calvin Klein´in geelirajaus, johon olen aivan rakastunut. Tummanruskea sävy cocoa sheen. Ripsivärinä vedenkestävä FLE.

Minulta kysyttiin (taas kerran), missä olen teettänyt ripsipidennykseni. Vastasin (taas kerran), etten harrasta sellaisia, kun omissa on pituutta riesaksi asti. Tosin hiukan tuuhennusta tähän rivistöön voisi kyllä hankkia....


Alussa esittelemäni kynnet olivat niin järkyttävät, että rapsaisin tiplut pois ja vetäisin päälle uudet kerrokset. Yksivärisinä kynnet toimivatkin, mutta huomasin valkeassa lakassa toisenkin omituisen jutun. Lakka ei kulu n. normaalisti, vaan kökkäreet tipahtelevat omia aikojaan, ja saavat aikaan kaljuja laikkuja.
Sitä suurempi syy säästää askartelykäyttöön.


Jatkamme testailuja. Ehkä tästä lakasta tulisi hyvä lumiukko?

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Uure vuore ohjeit:

Ot käpy pois kenkäst.
Kaar vesi pois saappaast.
Nost ämpär silmiltäs.
Jua kuppis tyhjäks.
Ol ilone, ol valone, ol pulune.
Älä lait kät sirkkeli.
Älä purot kirvest kintuil.
Älä unohr kotti avaimi.
Älä karot annetui syrämei.

    
Heli Laaksonen

Hyvää vuotta 2014.
Olkoon lankakoppanne täynnä ihanuuksia, helmerinne täynnä suloisuuksia ja sylinne täynnä kehräystä.

Uudenvuodenostokset Titityystä

Paikkasin joululahjojen langanpuutetta Titityyn nettikaupassa.
Ostin syksymmällä itselleni Veera Välimäen Lankaleikin, ja olen nyt hissuksiin neulonut minua miellyttäviä ohjeita.
Typykkä on jo saanut Tinasotilaan, joka näkyy tässä postauksessa.
Nyt puikoilla on Väripala, tosin ilman helman eriväristä palasta. Saan siihen sujuvasti upotettua Lidlistä aikoinaan ostamani tweedlangan, jolle en keksinytkään sopivaa käyttötarkoitusta.
Mutta kun se oli terran väristä...

Isäntä pääsi yllättämään kameran kanssa, kun nautin vasta-avatun paketin sisällöstä kaikin aistein. Oletteko koskaan pannneet merkille, miten hyvältä langat tuoksuvat?



Oli hieman noloa huomata tämä kuva isännän vlogin päivän videon kansikuvana....

Mutta sisältöön.

Ostin tämmöistä, (Cascade 220 2414 ginger)

 ..josta tulee isona...

 ..tämmöinen.

Sitten kasa tämmöistä.... (Cascade 220 9572 cabernet)

 ..josta tulee isona ja paljon ylivalottunutta kuvaa tummenpana...


..tällainen.

Omituista kyllä, ohjeen mukaan ylläolevaan menee paljon vähemmän lankaa kuin ...

..tähän, johon varasin



 tätä lankaa.(Cascade 220 Heathers 7811 purple jewel)
Taidan tehdä liivin ensin. Jos lankaa jää siitä yli, voin käyttää ylimenevän hupputakin reunaan raidoiksi.

Uusi vuosi on syöty.
Ja vähän juotukin.
Tapoihimme kuuluu viettää Uusi Vuosi Isännän vanhemmilla.
Kun Typykkä on täydessä vauhdissa isovanhempien pyörityksessä, käymme mieheni kanssa hautausmaalla viemässä kynttilän Isännän mummin haudalle, ja sitten tuopillisella paikallisessa. Juon hyvin harvoin, ja olutta tuskin koskaan. Taisin parikymppisenä juoda itseni irti moisesta viljatuotteesta ylikäytön seurauksena.
Nyt yli kolmikymppisenä litra olutta sai aikaan vain taipumuksen hymyillä ja jatkuvan wc´ssä juoksun.

Hyvä syy pysyä erossa mokomasta taas loppuvuosi
.
Uusi vuosi vaihtui vihreänä (jotkut sanovat mustana, mutta vihreää se oli ainakin Anjalankoskella...) ja melkoisella paukkeella.

Kuten aina.

Mutta uudet vuodet ja uudet kujeet.

Mitään en luvannut, mutta kunnolle tarttis tehdä jotain.
Paino on hyvä, mutta kolmanteen kerrokseen kiipeäminen alkaa ottaa pumpun päälle.
Joten kunhan huomenna vien Typykän tarhaan, voisin pyyhkäistä pölyt crosstrainerin päältä ja kokeilla, montako tuntia menee lenkkiin, joka aikoinaan vei 40 minuuttia. Crossarissa, kuten myös kuntopyörässä on se hyvä puoli, että samalla kun jalat tekevät töitä, voi käsissä pitää neuletta tai kirjaa. Eikä kuntoilu vaadi samanlaista liikkeisiin keskittymistä kuin painoharjoittelu, joka kuuluu iltatoimiin.

Älkää pelätkö, ei tästä liikuntablogia tule. Tosin kuvien jako voisi toimia kannustimena kiristää kroppaa, koska juuri nyt vaatteiden alla lymyää melkoinen jokinorsu.

Mutta itsesensuurin on tultava vastaan jossakin kohtaa, ja mulla se menee raskausarpien esitelyssä.

Millaisia lupauksia/päätöksiä te olette tehneet?