tiistai 3. tammikuuta 2017

Vuosi 2016

Vuosi 2016 on onnellisesti takanapäin.
Vuoteen mahtui sekä onnea, että epäonnea.

Työllisyyden kannalta vuosi oli oivallinen. Aloitin SPR´n Kuusankosken osaston kirpputorilla joulukuussa 2015 ja sitä iloa kesti kokonaisen vuoden. Pidin työstäni, ja vuoden pakollinen sosiaalisuus ja huolettomuus raha-asioista toivat ansaitun hengähdystauon pätkätyöläisen arkeen. Onneksi olin järkevä, ja liityin heti alkukuukausina sekä Yleiseen työttömyyskassaan, että rahastosäästäjäksi. Nyt saan seuraavat kuukaudet ansiosidonnaista päivärahaa, minkä lisäksi OP´n rahastoissa on yli tonni varallisuutta keräämässä korkoa pahan päivän varalle.

Töissä

Mitä terveyteen tulee, tai enemmänkin farmaseuttisiin asioihin, vuosi oli katastrofi. Vuoden alussa vaihdoin yhdistelmäpillerit minipillereihin ikäni ja tupakoinnin vuoksi. Lopputuloksena massiivinen hiustenlähtö ja kuukautiskivut.

Hankin lähetteen sterilisaatioon päästäkseni hormonaalisen ehkäisyn riesasta, ja kävin leikkauksessa kesäkuussa. Leikkauksen jälkeen hiustenlähtö karkasi käsistä (tai siis päästä) ja heräsin aamuisin tukko tyynynäni.


Kiva juttu turkoosilla tukalla. Jok´ikinen haituva näkyi taatusti.

Tästä oli kuitenkin se ilo, että tutustuin Wrapunzel-yhteisöön ja aloin peittää päätäni. Ei enää huonoja hiuspäiviä, ikinä.

Half crisscross

Hormonaalisen ehkäisyn lopettaminen sai kroppani kemiat heittämään häränpyllyä, mikä laukaisi aikuisiän aknen ja ahdistushäiriön. Akneen sain Isotretinoin Actavis-kuurin, jota syön näillä näkymin ainakin toukokuuhun asti. Toivottavasti yksi kuuri riittää, sillä vaikka en pahoja sivuoireita olekaan saanut, nivelsäryt ja paha huulten kuivuminen alentavat elämänlaatua. Ja kuivuminen on näin kahden syödyn kuukauden jälkeen vasta alussa.

Ahdistushäiriö on pysynyt kurissa iltalääkitystä (Ketipinor) lisäämällä ja terapian jatkamisella. Kahden viikon välein käyn psykiatrisen sairaanhoitajan juttusilla. mikä helpottaa oloa kummasti.

En ole koskaan piilotellut mielenterveysongelmiani, sillä suhtaudun asiaan kuin diabeetikot omaan sairauteensa. Sen kanssa on vain elettävä. Kyseessä on omalla kohdallani voimakkaasti periytyvä sairaus, ja tiedän, etten ole omilla elintavoillani ongelmia itselleni aiheuttanut esimerkiksi huumeiden tai alkoholin käytöllä. Homma pysyy kasassa jatkuvalla lääkityksellä ja hoidolla, joskus pitää käydä sairaalassa jos lääkitys ei toimikaan kuten pitää, eikä siinä ole sen ihmeellisempää kuin dialyysissä käynti.

Tällä hetkellä näen itseni peilistä vain katsetta nostamalla.

Kuvasta katsoo nainen, jolla on lyhyt, suoraan ylöspäin kasvava ruskea tukkapörrö, jossa sojottaa tupsu harmaita keskellä päälakea. Kalvakka iho on täynnä punaisia finniarpia, ja ryhti on hiukan lysähtänyt. (Oikaisen selkääni)

Mutta hiukset kasvavat. Arvet ovat peitettävissä meikillä, eikä tuoreita näppyjä näy. Pyöreät vihreät silmät katsovat takaisin suoraan ja avoimina, ahdistumatta ja ahdistamatta. Silmänaluset eivät ole mustat, eivätkä posket lommoilla.

Tästä on hyvä jatkaa.

2 kommenttia:

  1. Huh, huh, kertoo kyllä oikeasti miten kovista aineista puhutaan, kun ehkäisypillereitä syödään, kun vaihtaminen saa oman toiminnan niin sekaisin, että hiukset tippuu päästä. :( Onneksi hiukset ovat tulossa takaisin! Hyvää uutta vuotta! <3

    VastaaPoista