torstai 28. toukokuuta 2015

Hikinen iltapäivä

Kesä tuli lopultakin. Kolmena päivänä keittiön ikkunan mittari on kohonnut yli kahdenkympin, ja tytär viipottaa päivät pitkät pihalla lenkkareissa, t-paidassa ja lakki päässä. Eikä kotiin tule ennenkuin haetaan.
Onneksi kesäloma alkaa lauantaina, voi neiti ulkoilla vaikka aamusta iltaan, kunhan käy välillä sisällä haukkaamassa jotain.
Sisälämpötilat alkavat myös kohota turhan korkeiksi.
Vajaa vuosi sitten muutettuamme ihastuimme miehen kanssa parvekkeemme edessä kasvavaan suureen, kaksirunkoiseen koivuun. Puu varjosti mukavasti olohuonetta estäen lämpötilan nousun liian korkeaksi, esti talvella lunta satamasta parvekkeelle eikä roskannutkaan paljoa.

Arvatkaas mihin heräsimme tänä aamuna?

Jep, se siitä varjosta sitten.












Postausideoita on vaihteeksi kasakaupalla.

Gently Out of Time´n Tiahaar oli hankkinut muutaman erittäin lupaavan näköisen nestemäisen huulipunan.
Kävin uteliaisuuttani kurkkimassa Born Pretty Storen sivuilla, ja koska tuotteet olivat paitsi upean näköisiä, myös törkeän halpoja (alennuksessa 1,99$/kpl) menin ja ostin kaikki 38 sävyä. Hups.

Joten kesän aikana on odotettavissa sarja meikkikuvia, jokainen eri huulivärillä. Olen muutamaa sävyä jo testannut meikkaamalla heti herättyäni kevyesti ja nappaamalla summamutikassa purkista yhden sävyn, jonka olen vetänyt naamaan. Vain yhteen olen ollut hiukan pettynyt, se kun ei kestänyt huulilla siistinä kuin vähän yli 8 tuntia. Eli nämä siis k-e-s-t-ä-v-ä-t! Eivätkä edes kuivata!

Okei, onhan näissäkin huono puolensa. Tuntuvat pikkuisen tahmeilta, vaikka ovatkin kuivuneet. Mutta oikeasti, voisin myydä kaikki muut huulipunani, kiiltoni, kynäni yms pois eikä harmittaisi yhtään. Nyt jopa munkaltainen, joka ei koskaan muista korjata huuliväriään ja sen vuoksi painelee tärkeämmissä tilaisuuksissa aina pelkällä huulirasvalla, voi mennä vaikka työhaastatteluun tummanpunaisissa huulissa, eikä tarvitse pelätä levinnyttä väriä, huulipunaa hampaissa tai väriä paidankauluksessa. Okei, olen rakastunut. Lompsa ei rakastanut yhtä paljon, sillä 38 punaa ei ole ilmaisia könttänä ostettuna, mutta melkein saman hinnan olisi saanut maksaa yhdestä Sensain huulipunasta.
Köyhät kyykkyyn ja niin poispäin.

Muutenkin tuli shoppailtua alennustuotteita. Miss Windy Shopissa oli kaikki mekot ja alushameet alennuksessa, ja koska olen toivoton mekkofani ja vielä toivottomampi osamaksuostaja, päätin hoitaa yhdellä kertaa seuraavan viiden vuoden vaateostokset ja samatien laajentaa garderobini sisältämään työpaikkakelpoisia kolttuja.
Kuvia tulossa kuhan keritään. Kiitos työpöytäni, bloggaaminen samoin kuin kaikki muukin tietokonetoiminta on helpottunut huomattavasti. Vasta nyt huomaa miten rasittavaa aikaisempi lap-top-tyyli oli.
Eikä pidä väheksyä meikkaamisen helpottumista, kaikkien meikkien sijaintia samassa paikassa (jei, ne mahtuivat yhteen helmeriin), kaikkien kynsilakkojen sijaintia samassa paikassa (vielä suurempi Jei, en olisi ikinä uskonut niiden mahtuvat siihen toiseen helmeriin...) ja ihanaa isoa peiliä, joka säikäyttää isännän liki päivittäin, se kun on kohti sänkyämme. Kaikkea ei voi saada.

Lauantaina on Typykän ensimmäinen kevätjuhla ja todistusten jako. Katsotaan, tupsahtaako hymytyttöpatsas. Olisikin ensimmäinen tähän sukuun, itse kun ruukasin saada koulussa sylkeä enkä suosiota. Neiti ei onneksi ole perinyt sosiaalisuusgeenejään äidiltä, vaan pärjää iloisesti melkein kaikessa seurassa.
Opettajan lahjaksi pipersin Emma Karvosen Kuun uni-huivin, jonka koeneuloin aikoinaan. Tästä versiosta tosin tuli pingottamattomuuden vuoksi pienen puoleinen, mutta koska saajakin ylettyy mua vain olkapäähän, voisi normaali päiväpeittokoon pingoitukseni tuottaa ongelmia.
Lankana uusi rakkauteni Cascade Heritage. Typykkä valitsi mallin, minä värin. Toivottavasti tulee mieleinen, mutta koska Ope tuntuu viihtyvän farkuissa, lie ainakin väri Denim mieluinen.


keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Kevätflunssasta päivää

Ensimmäinen tauti sitten muuton. Aika hyvin, viime asunnossa tuntui olevan jatkuvasti jokin tauti päällä. Tosin tavoilleni uskollisena olen napannut normilentsusta jonkin maratonversion, koska olo on tasasen huono jo toista viikkoa.


Joten saatte tyytyä kissakuviin, tästä naamasta ei kuvia näytetä. Riittää, että näen oman pärstäni peilistä aina pään nostaessani.

Jostain syystä Bloggeri ei anna minun vastata kommenteihin, Mutta Ialle tiedoksi, että jos tulet hakemaan :)

Lääkäri soitti maanantaina.

Ei keliakiaa, vaan rutkasti pahentunut vilja-allergia. Tarkkoja lukuja en osaa sanoa, sillä paperit odottavat noutamistaan paikallisessa terveyskeskuksessa, mutta lopputulos on kuitenkin se, että ainakin kotimaiset viljat tulevat tipahtamaan ruokavaliostani, todennäköisesti lopullisesti.

Onni, että tulin pyytäneeksi allergiakokeiden päivitystä, sillä alunperinhän tarkoitus oli vain testata keliakia iho-oireiden ilmestyttyä.

Mutta mukavampaan aiheeseen.

Kuka on ehtinyt käydä nuuhkimassa The Body Shopin uutuussarjaa, Virgin Mojitoa?

Ukkoni kävi juuri hakemassa paketin automaatista, ja olin pyörtyä ihastuksesta avattuani paketin. Jopa umpinuhaisella nenällä pystyin haistamaan ihanan raikkaan limen ja mintun sekaisen makeuden, joka suorastaan sai oloni tuntumaan, jos ei terveeltä, niin ainakin monta astetta pirteämmältä kuin hetkeä aikaisemmin. Lotrasin kämmenpohjallisen body splash´ia niskaani, hiuksiini ja ranteisiini, ja avot! Suoranaista teleportaatiota Copacabanan rannoille mojitolasi kädessä ei tapahtunut, mutta nenä aukesi, selkä suoristui ja olo piristyi. Voiko muuta toivoakaan, jos realismissa pysytellään? Body butter, body sorbet ja suihkugeeli siirtyivät kylppäriin odottamaan, että kunto kestäisi kastautumisen, mutta tuoksuvesipullo parkkeerasi eteisen pöydälle jatkuvaan käyttöön. Harmi että kyseessä on rajoitettu erikoiserä. Jos vähänkään olette kallellanne raikkaisiin tuoksuihin, suosittelen käymään paikallisessa tbs´sä nuuskimassa.

Mutta näihin kuviin, näihin tunnelmiin:






P.S. ja muistetaan kannustaa Leijonia!

edit. Tuli puhuttua läpiä päähän. Olihan mulla helmikuussa lentsu...

tiistai 5. toukokuuta 2015

Raskauaika ohi, valmis koti syntyi. Ja ihan terve.

...mitä ei voi emännästä sanoa.

Muutimme uuteen asuntoomme tyttären koulun perässä 9kk sitten. Eilen maanantaina saimme viimeiset tavarat paikoilleen. Konstikas raskausaika päättyi viimeinkin, ja lopputuloksena on koti, jossa kaikelle on paikka, ja kaikki on (toistaiseksi) paikallaan.

Elämä ruukaa muutenkin olemaan konstikasta, ainakin näin äiti/emäntäroolista katsottuna, mutta kun siihen yhdistää vilkkaan kahdeksanvuotiaan, ja miehen joka tekee raskasta kaksivuorotyötä, kärsii hahmotushäiriöstä eikä pätkääkään perusta kotitöistä, tekee monesti mieli tyhjentää säästötili ja muuttaa Thaimaahan. Yleensä ajatus katkeaa jo tässä kohtaa muistettuani ettei säästötilillä ole kuin parisataa.
Eli suunnitelma B on napata sakkia niskasta kiinni, potkaista molemmat pellolle, laittaa Radio Rock soimaan ja alkaa itse hommiin, kunhan on ensin saanut itsensä kiihdytettyä tarpeeksi suivaantuneeseen mielentilaan.

Lopputulos ei ole yhtään hullumpi.

Vai mitä sanotte?


 Mitä luulette, valittaako ukko vielä tämän jälkeen, ettei löydä vaatekaapistaan mitään?
Vai pistänkö vielä nimilaput hyllynreunoihin tyyliin
*mustat T-paidat
*mustat T-paidat kuvalla
*muut T-paidat
*pitkähihaiset paidat
jne..
 Tilaihme ovet kiinni.

 Mullon työpöytä!!! JEE!! *tähän pari hiphippomppua* Ignooratkaa kuvasta meikkaamaton bloggaaja.
Uusia kirjahyllyjä. Ikeasta ei saa enää Billy-sarjaa kokovalkoisena, mutta ei se pahasti haittaa, kun ei sarjaa ole valkeana ennestään.

Tässä sensijaan näkee firman värimuutokset. Vanhaa punaruskeaa ei löydy mistään, joten oli pakko ottaa mustanruskea. Vaalea tammiviilu olisi pistänyt vielä pahemmin silmään.
Mutta toisaalta, kirjahyllyjä löytyy tästä kämpästä joka väriä ja mallia muutenkin....


 *deletoi kuvakavalkadin sekalaisista kirjapinoista ripoteltuina kaikille talon tasaisille pinnoille*

 Okei, nämä eivät ole kirjoja. Otukset olivat asustelleet jätesäkissä makkarissamme, ja pääsivät viimeinkin arvoiselleen paikalle.
 Ei iloa ilman vaurioita. Molemmat pikkusormenkynteni ja toinen peukalonkynteni repesivät puolivälistä kynsipetiä, joten teräkalusto oli pakko typistää. Onneksi a-englandin Rosebower toimii aina.

Viikon päästä puhelinaika lääkärille verikokeiden tuloksista.

Pitäkää peukkuja.