Laivareissu

Kuten aiemmin jo mainitsin, kävin typykän ja vanhempieni kanssa kahden yön ruotsinristeilyllä. Matka oli pikkuneidin ensimmäinen kesämökkiä pidempi reissu mihinkään, ja minullekin ensimmäinen laivareissu melkein kymmeneen vuoteen.
Isäntä makasi kotona influenssassa, eikä harmitellut yhtään, ettei mahtunut mukaan. Punkassa makuuksi se olisi kuulema mennyt kuitenkin.

Innokas matkaanlähtijä mummolassa

Patsasposeeraus hytissämme. Saimme typykän kanssa koko hytin itsellemme (iso)vanhempien punkatessa vastaavassa kopissa kantta alempana.

No nyt näyttää tutummalta :)

Papan sylkyssä odottamassa syömään pääsyä.

Buffetin antimia käytettiin hyväksi suorastaan runsaasti. Jopa Terhi santsasi, vaikka yleensä typykkä elää lähinnä ilmalla huolimatta tarjottavista antimista. Jälkiruoan kohdalla neiti joutui kuitenkin jättämään, kun kuulema maha huutaa jo armoa :)

Hetki ennen Tukholmaan astumista

Tarkkasilmäiset huomannevat ikkunasta kuvastuvan käsityöliikebongarin :)

Maailman herkullisimmat kaakaot ja väsy naapurimaantutkija.

Omenapiirakka, jonka vuoksi olisin ollut valmis vaikka pienimuotoiseen pahoinpitelyyn. Valitettavasti kielimuuri esti reseptin saamisen...

Kotimaassa, lopultakin. Aika vähällä kamalla neljä henkeä reissasi. Kolme kassia, ja tuliaisia varten samoin kolme muovipussia, joista itseasiassa kaksi olivat meidän.

Matkakäsityö. Suuret olivat suunitelmat sukkaparin suhteen, mutta loppujen lopuksi tämäkin pätkä on neulottu autossa matkalla takaisin kuusankoskelle.

Tuliaisiksi toin kasan karkkia, tupakkikartsan joka riittänee juhannukseen asti sekä typykälle Angry Birds-tähtiensotapossun.
Itselleni olin suunnitellut ostavani sitäsuntätä selektiivisen kosmetiikan saralta, mutta pitkään taxfreetä kierrettyäni päädyin kuitenkin ostamaan vain tuplapullon Cliniquen clarifying lotion nro ykköstä. Ostin joulun jälkeen samanmoisen pullon Kouvolan Sokoksesta ja pulitin putelista viitisenkymppiä. Laivalla rahaa kului vain vajaa kolmekymppiä.

Tutkin, haistelin ja ihastelin varmaan viittäkymmentä hajuvesipulloa, mukaan luettuna legendaarinen Chanel no5, mutta jätin kuitenkin väliin. Jostain syystä kaikki in vitro-tuoksut muuttuvat ihollani omituisiksi, enkä jaksa jatkuvasti hajustaa vain vaatteitani. Ainoat "kemialliset" hajuveteni ovat nettikilpailusta ainoinaan voitettu Valentino V Absolu jok aon ehdoton baarilempituoksuni
 
 ja Bossin Orange,

 jonka mieheni toi vuosia sitten laivareissulta. Käytän kyllä hajusteita päivittäin, mutta kyseessä ovat omatekemät sekoitukseni eteerisistä öljyistä* ja hajuttomasta perusöljystä, yleensä kookosöljystä. Omaa nenääni miellyttää enemmän yhden tai enintään kahden tuoksun selkeä yhdistelmä kuin kaupan hajuvedet, joissa kuulemma joissakin on jopa 750 ainesosaa. In vitro muuten tarkoittaa sananmukaisesti koeputkesta tai lasista kotoisin olevaa.
*Jos kiinnostuit omien tuoksujen sekoittelusta, suosittelen lämpimästi Pientä Tuoksukauppaa.