Mutta takaisin astialle. Tai asiaan. Tai ainakin asian viereen.
Kuulostanko sekavalle?
Ei hätää. Lopetin karkinsyönnin kuin seinään kahden viikon mässyttämisen jälkeen, eikä aivotoiminta ole oikein onnistunut korjaamaan itseään sokerinpuutteen aiheuttamasta järkytyksestä.
Katotaan, kauanko jaksan.
Crossarilenkkeilyn aloitin tänä aamuna. 40 minuuttia ja sitten tuntui kuin sydäri tulisi, vaikka ohjelma oli kevyimmällä.
Pohjalta ei pääse kuin ylöspäin, sanokaa minun sanoneen.
*ottaa itseään niskasta kiinni ja laittaa kuvat lataantumaan*
Syy siihen, miksi tekstuurilakkoja ei yleensä koristella tekstuurilakoilla:
Älkää välittäkö putsaamattomista kynsinauhoista. En alunperin tarkoittanut näitä kuvia julkaisuun, mutta tämä menee kastiin "ei näin" aiemmin esitettyjen erikeeperpeeloffien kanssa.
Eli siis. Lopputuloksena on järkyttävät köntit, ja ainakin minun oli mahdotonta saada täpliä edes muistuttamaan siistejä palloja.
Muutenkin tuo valkea lakka on järkyttävän voimakkaasti kökkeröiseksi kuivuvaa. Raejuustolakaksi tätä jossain tiluleerattiin, ja allekirjoitan sen nimityksen täysin. Hiuksiin tarttuvia rosoisia möykkyjä riittää. Taidan käyttää tämän lakan tulevaisuudessa joulutonttujen partoihin. Tai joulukorttien koristeluun, kuten Künsii-blogin hannele keksi.
Ja syylliset näette yllä. China Glazen Texture-sarjan musta ja valkea.
Mustasta itseasiassa pidin. Lopputulos on tasaisen "rosoinen", kuten kunnon hiekkalakan kuuluukin, eikä sisällä mitään ylimääräisiä hömpötyksiä.
Ja sitten naamataulua. Pyydän anteeksi pölähtänyttä ilmettä ja yöpaitaa. Kuvat on otettu kuuden jälkeen aamulla, sllä lähdimme ajamaan Kotkaa kohti seitsemältä. Typykälle oli sairaalan puolesta varattu silmälääkäriaika oikein mukavasti uuden vuoden aatoksi klo 8.30, joten eihän se auttanut kuin nousta laittoman aikaisin.
Hyvin minulta on hävinnyt taas kaikki vihreys silmistä. Allaolevaa kuvaa katsoessa vaikuttaa siltä, kuin irikseen olisi ilmestynyt ruskeita läiskiä. Kuitenkaan peilillä katsoessa en sellaisia erota, vaan silmäni ovat vihreät kuten aina. Voiko ihmissilmän väri muuttua vielä yli kolmikymppisenä, vaikkei ole iriittiä tai muuta sairautta?
Luomilla siis Inglotin upea tumma turkoosi/teal 338. Aivan ihana sävy, vaikken olekaan varma toimiiko kovin hyvin minulla.
En jaksanut aamutuimaan ruveta hifistelemään kirkasta väriä enempää, joten pohjustuksena UDPP ja vaaleana luomivärinä joku viidestä Inglotin vaaleasta beigestä. Niitä on päässyt vähän kertymään...
Rajauksena aikoinaan lehtitilauksen kylkiäisenä saati Calvin Klein´in geelirajaus, johon olen aivan rakastunut. Tummanruskea sävy cocoa sheen. Ripsivärinä vedenkestävä FLE.
Minulta kysyttiin (taas kerran), missä olen teettänyt ripsipidennykseni. Vastasin (taas kerran), etten harrasta sellaisia, kun omissa on pituutta riesaksi asti. Tosin hiukan tuuhennusta tähän rivistöön voisi kyllä hankkia....
Alussa esittelemäni kynnet olivat niin järkyttävät, että rapsaisin tiplut pois ja vetäisin päälle uudet kerrokset. Yksivärisinä kynnet toimivatkin, mutta huomasin valkeassa lakassa toisenkin omituisen jutun. Lakka ei kulu n. normaalisti, vaan kökkäreet tipahtelevat omia aikojaan, ja saavat aikaan kaljuja laikkuja.
Sitä suurempi syy säästää askartelykäyttöön.
Jatkamme testailuja. Ehkä tästä lakasta tulisi hyvä lumiukko?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti