Elämäni ensimmäinen leimaus

Tai teknisesti ottaen toinen, mutta ensimmäinen kerta oli niin järkyttävää rävellystä, että yleensä vajavainen itsesensuurini veti punaiselle välittömästi. Eivät nämäkään huipputasoa ole, kaukana siitä, mutta täytyy jonkun näyttää myös se, mikä on realistista. Ja kuvista ajanmyötä havaitsee oppimisen ja kokemuksen tuoman kehitysen.

Eli varoituksen sana. Jos ette kestä nähdä epätarkkuuksia, tahroja tai suttuisia kynsinauhoja, poistukaa ihailemaan vaikkapa tänne tai tänne.

Kynteni ovat tällä hetkellä surullisen huonokuntoiset töpöt johtuen epäonnisesta peel off-kokeilusta erikeeperin kera. Kuitenkin pidän jatkuvasti kynteni lakattuina suojan ja esteettisen ulkomuodon vuoksi. Ja siksi, että minua alkaa itkettää kun katson kuoriutuneita kynsiäni.

Olen onnistunut keräämään varsin laajan kokoelman a-englandin lakkoja, ja halusin yhdistää savuisen lilan Guineveren...

... ja tumman, holohileisen violetin Lady of the Laken.

Sitten leimaamaan. Paikallisen sanomalehti alustaksi. Vanulappuja, kynsilakanpoistoainetta, stampperi, skraba (mikä sen nimi nyt olikaan...), lakat (myös päällyssellainen) ja laatta sekä sivellin tuhrujen poistoa varten. Tässä kuvassa leimailu on jo tehty, minkä vuoksi kuvasta voi bongata myös pinon käytettyjä vanulappuja.

Ostin aikoinani huuto.netistä nimettömän jättilaatan, joten en osaa sanoa tarkemmin laatan nimeä. Yritin keksiä kohtuullisen idioottivarman mallin, joka ei peittäisi liikaa siltä varalta, että leimat leviävät. Rinkulat vaikuttivat kohtalaisen hyvältä vaihtoehdolta. Bongaa kuvasta kamera :)

Muistinvirkistyksenä Charming Nailin Konad-tutoriaali täppärillä. Ja siististi kauempana sotkujen ulottumattomissa. En tiedä, miten näyttö reagoi kynsilakkaan tai sen poistoaineeseen, mutten todellakaan halua asiaa testata.

Samat lakat alla ja päällä. Ei kannata ruveta liian eksoottiseksi, kun vasta treenailee. Haukut muuten ihanalle löllöXLstamperille. Himputin leimauspää tipahteli keskenkaiken irti. Jos tämä alkaa sujua, voisi harkita investoivansa suorakaiteen muotoiseen jättistamperiin. Ei tarttisi kokoajan olla putsaamassa.

Törkeän rakeinen kuva, jota mikään kuvankäsittely ei parantanut. Mutta demonstroi hyvin parasta työasentoa. leimattava käpälä pöydän päällä, paperi välissä. Ei mitään onnistumisen mahdollisuutta, jos yrität pitää leimattavaa kättä ilmassa. Kokeiltu.

Putsausta vaille valmis tassu. Ei oikeastaan mikään hirveän huono. Värit sointuvat kyvin toisiinsa, ja joissakin kohdin epätarkat leimat antavat vain kolmiulotteisen vaikutelman. Mitä lakkojen laatuun leimauksessa tulee, oli vaaleampi Guinevere ehdottomasti parempi. Lady of the Lake ei siirtynyt kunnolla laatasta stamperiin, joten kuviot jäivät vajaiksi. Johtuiko hileisyydestä vai mistä, en tiedä.

Mutta tällaista tällä kertaa.