Revontuli nimettömästä, hyvinmarinoituneesta mohairsekoitteesta. Toistaiseksi vielä pingotuksessa, päätyy lahjalaatikkoon kuhan saan aikaiseksi irrottaa patjanvälistä. Piti mennä Typykän kummitädille joululahjaksi, mutta ylläripylläri aika ei riittänytkään. Onneksi löysin lahjalaatikosta sopivankokoiset sukat ja tuuppasin ne pakettiin suklaan seuraksi.
Tässä Veera Välimäen Lankaleikki-kirjasta Väripala ilman väripalaa. Eli onko tämä sitten Väripalaton?
Lankana (myös) hyvinmarinoitunut terrakotan värinen tweedsekoite Lidlistä. Lanka käytetty viimeiseen senttiin, jopa siinä määrin, että nappien ompelussa meinasi tulla ongelma. Äiti tykkää, lapsi ei niinkään. Kutittaa kuulemma. Kun tulis pakkaset, tätä voisi käyttää ohuen pitkähihaisen päällä. Taitaa vaan tulla krookukset ennen pakkasia, sanoivat meteorologit mitä tykkää...
Napit ovat söpöt, ostettu huuto.netistä kuten monet muutkin puunappini. Myyjää en nyt tähän hätään muista, harmi.
Isosisko toivoi valkoisia pehmosukkia kotona pidettäväksi. Langaksi valikoitui täysakryylinen lanka, jonka kestävyydestä en mene takuuseen. Pehmeää tosin on kuin pilven poski. Meikäläisen tekeleissä tosin takuuseen kuuluu ensimmäinen parsinta, ja sisko tuumasi pitävänsä näitä vain kotona, joten liekö sen niin väliä vaikkei saapassukkana kestäiskään. Nämä lähtivät loppiaisen jälkeen helsinkiin päin. Malli on Novitan Sukkalehdestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti