tiistai 5. toukokuuta 2015

Raskauaika ohi, valmis koti syntyi. Ja ihan terve.

...mitä ei voi emännästä sanoa.

Muutimme uuteen asuntoomme tyttären koulun perässä 9kk sitten. Eilen maanantaina saimme viimeiset tavarat paikoilleen. Konstikas raskausaika päättyi viimeinkin, ja lopputuloksena on koti, jossa kaikelle on paikka, ja kaikki on (toistaiseksi) paikallaan.

Elämä ruukaa muutenkin olemaan konstikasta, ainakin näin äiti/emäntäroolista katsottuna, mutta kun siihen yhdistää vilkkaan kahdeksanvuotiaan, ja miehen joka tekee raskasta kaksivuorotyötä, kärsii hahmotushäiriöstä eikä pätkääkään perusta kotitöistä, tekee monesti mieli tyhjentää säästötili ja muuttaa Thaimaahan. Yleensä ajatus katkeaa jo tässä kohtaa muistettuani ettei säästötilillä ole kuin parisataa.
Eli suunnitelma B on napata sakkia niskasta kiinni, potkaista molemmat pellolle, laittaa Radio Rock soimaan ja alkaa itse hommiin, kunhan on ensin saanut itsensä kiihdytettyä tarpeeksi suivaantuneeseen mielentilaan.

Lopputulos ei ole yhtään hullumpi.

Vai mitä sanotte?


 Mitä luulette, valittaako ukko vielä tämän jälkeen, ettei löydä vaatekaapistaan mitään?
Vai pistänkö vielä nimilaput hyllynreunoihin tyyliin
*mustat T-paidat
*mustat T-paidat kuvalla
*muut T-paidat
*pitkähihaiset paidat
jne..
 Tilaihme ovet kiinni.

 Mullon työpöytä!!! JEE!! *tähän pari hiphippomppua* Ignooratkaa kuvasta meikkaamaton bloggaaja.
Uusia kirjahyllyjä. Ikeasta ei saa enää Billy-sarjaa kokovalkoisena, mutta ei se pahasti haittaa, kun ei sarjaa ole valkeana ennestään.

Tässä sensijaan näkee firman värimuutokset. Vanhaa punaruskeaa ei löydy mistään, joten oli pakko ottaa mustanruskea. Vaalea tammiviilu olisi pistänyt vielä pahemmin silmään.
Mutta toisaalta, kirjahyllyjä löytyy tästä kämpästä joka väriä ja mallia muutenkin....


 *deletoi kuvakavalkadin sekalaisista kirjapinoista ripoteltuina kaikille talon tasaisille pinnoille*

 Okei, nämä eivät ole kirjoja. Otukset olivat asustelleet jätesäkissä makkarissamme, ja pääsivät viimeinkin arvoiselleen paikalle.
 Ei iloa ilman vaurioita. Molemmat pikkusormenkynteni ja toinen peukalonkynteni repesivät puolivälistä kynsipetiä, joten teräkalusto oli pakko typistää. Onneksi a-englandin Rosebower toimii aina.

Viikon päästä puhelinaika lääkärille verikokeiden tuloksista.

Pitäkää peukkuja.

3 kommenttia:

  1. Ihanaa että maailmassa on vielä muitakin kirjahamstereita. :)

    VastaaPoista
  2. Heeei saisit tulla siivoamaan minunki vaatekaapit! :D

    VastaaPoista