Neulojan postipäivä

Maanantai avautui tummanharmaana ja kaatosateisena.
Mieleeni tuli teini-iän vaateostokset äidin kanssa. Kieltäydyin järkähtämättä hyväksymästä harmaita vaatteita, vaikka ne olisivat olleet miten tarjouksessa/muodikkaita/klassisia/tms.
Vihaan harmaata yhä.
Niin vaatteissa, kuin sisustuksessakin. En ymmärrä ihmisiä, jotka kuorruttavat kotinsa harmaan eri sävyissä, kun 9/12 vuodesta ulkona ei muuta näykään. Ikkuna on ihmiset yksi suurimpia sisustuselementtejä.

Mutta makunsa kullakin.

Tälläisinä päivinä toivoisi omistavansa auton.

Onneksi sadetakkini on sentään kirkkaankeltainen Rukka.

Ja mulla on maailman tyylikkäimmät kumisaappaat, niissä on korko ja pitkät varret, joten hameessa kulkukin onnistuu ilman suurempia kosteusvaurioita. Aikoinaan huuto.netistä ostetut Nokialaiset, muuten.

Tosin olen herkutellut ajatuksella näistä:

tai näistä:

Väriterapiaa suttusumun keskelle. Alemmat mätsäisivät oivallisesti sadetakkini kanssa, muuten :)
Mutta otsikkoon. Postiluukusta jysähti tänään niin komeasti, että säikähdin. Kananliha kuitenkin vaihtui ihastuksen hihkuntaan (juu, siitä huolimatta , että olen 33...), kun huomasin saapuneet.
Pahimman jymähdyksen aiheutti tämä:

Hmm, onpas sivuilla suttuisia kuvia. Mutta, joka tapauksessa cdon.comista aikoja sitten varattu ja maksettu opus päätti viimeinkin saapua osoitteeseeni edeltäjiensä seuraan. Kunhan saan alta pois tämänhetkisen lempikirjani Mia Kankimäen Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, ja lempietsiväni Pendergastin uusimman, aloittanen taas kerran koko saagan alusta. Luen mieluiten kirjat yhteen putkeen, jottei tarina katkea keskeltä. Se kuitenkin aiheuttaa sen, että sarjan ensimmäiset osat on luettu sen seitsemään kertaan, kun koko revohka tulee aloitettua alusta aina uuden osan ilmestyttyä.

Toinen ilonaihe oli uusin Moda. Google ei löydä tämän numeron kuvaa vielä, ja kamerani piuha on jossain paikassa nimeltä jemma. Taas. Lehdestä löytyi valitettavasti vain yksi neule, joka puhutteli mua, mutta koska postipäivän viimeinen ja todellinen helmi oli tämä,

ei vähäinen valikoima minua paljoa painanut. Tästä opuksesta nimittäin löytyy tehtävää vaikka loppuvuosikymmeneksi.


Mutta nyt keltaista päälle ja kaatosateeseen, mahdollinen kuski ei vastaa joten pakko tuonne on lähteä taapertamaan.

Mutta eihän me olla sokerista, eihän?