Hengissä ollaan, helteestä huolimatta.

Mistähän johtuu, että kun kerran jättää postauksen tekemättä, seuraavan tekeminen on kahta hankalampaa. Ja kun pitää viikon tauon, se lipsahtaa kuukaudeksi ja yht´ äkkiä tajuaa, että se kuukausikin on venähtänyt kolmeksi.

Elämä on kuitenkin jatkunut entistä tahtiaan.

Olin koenaamana Glitz&Glamin Minnalle, jonka postaus Lancomen meikkivoiteista tullee ilmoille joskus lähikuukausina. Löysin uuden suosikin, jonka testipurnukan käytän onnessani loppuun kesän aikana.

Neuleita on syntynyt useampi kappale. Viimeisenä sisaren valmistumislahja, jonka kanssa meinasi tulla itku ihan aikuisten oikeasti. Ihana merinosilkkilanka, mutta metallipuikot (puisissa ei ollut tarpeeksi ohuita myynnissä) ja sisälämpötila kolmenkympin pahemmalla puolella. Eli silmukat tarrasivat kiinni kuin henkensä hädässä, ja mustaa karvaa oli joka paikassa. Siis joka paikassa. Jopa tyttären silmissä. Viimeiset kerroksen neuloin kuudelta aamulla torstaina, jotta sain huivin likoon ja parisängyn patjan väliin pingottumaan.
Kuvia on kamerassa (joka lopulta löytyi lankakorista... *köh*), katsotaan missä vaiheessa saisin ne koneelle asti...
Mutta pippalot vietettiin tänään lauantaina, tuore sairaanhoitaja sai eilen Lappeenrannassa sinisen kansion käteen ja kuoharin ja kakkukahvit tänään. Ei kuulema tunne oloaan yhtään aikuisemmaksi, vaikka muutaman päivän päästä tulee neljännesvuosisata täyteen.

Tiedättekö sen tunteen, kun tajuaa lasten kasvaneen aikuisiksi. Minussa ja sisarellani on yhdeksän vuoden ikäero, ja muistan hyvin pienen nyytin joka tuhisi sylissäni ja hamusi sormeani.

Tänään aikuinen nainen esitteli minulle avomiehensä ja antoi luettavaksi valmistumispaperinsa ammattikorkeakoulusta.

Vanha olo.

Taidan käydä vetämässä ryppyvoiteen naamaan ja keskittyä katsomaan Suomi-Tshekki-ottelua.

*heiluttaa siniristilippua*

Kirjahyllyn vastaukset.

1. Oletko mies vai nainen? Avalonin valtiatar
2. Kuvaile itseäsi: Kymmenen onnen (H)Anna
3. Mitä elämä sinulle merkitsee? Aikamatka
4. Kuinka voit? Siipirikko
5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi: Maailma vailla loppua
 6. Mihin haluaisit matkustaa? Lumen ja tuhkan maa
 7. Kuvaile ystäviäsi: Riistanvartijan perhe
 8. Mikä on lempivärisi? Auringon kehrä (Mii <3 oranssi)
 9. Millainen sää on nyt? Tuulten viesti
 10. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika? Yövartiosto
 11. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi? Tarina vailla loppua
 12. Millainen on parisuhteesi? Inferno (No okei, ei oikeasti, mutten löytänyt muuta enkä jaksanut mennä tutkimaan muita hyllyjä)
13. Mitä pelkäät? Piru, noita ja näyttelijä.
 14. Päivän mietelause: Zen ja juoksemisen taito.
 15. Minkä neuvon haluaisit antaa? Ching Ping Mei
16. Miten haluaisit kuolla?Murtumaton linnake.

Olisin saanut paremmankin, mutta pysyttelin niissä kolmessa hyllyssä, joiden sisällön näin nousematta sohvalta.....

Mikä käsityö olet?

Kodin kuvalehden sivuilta löytyi hauska testi.

Olet reipas räsymatto.
Näet uusia mahdollisuuksia kaikkialla ja nautit, kun keksit uutta käyttöä vanhoille materiaaleille. Tykkäät tehdä reilulla otteella, sentti on mittanauhassasi pienin mitta. Mutta mitä sit turhaan jännittämään, eikös tässä pitänyt saada valmista ja nauttia tekemisestä?
Sinulle seuraavaksi projektiksi voisi sopia aurinkomatto, jonka tekeminen onnistuu ilman kangaspuitakin.

Möh.

Ulkona on pimeää.
Tai aurinko häikäisee.
Ainakin siellä on kylmää.
Ja sisälläkin on kylmä.
Villasukat nukkaavat.
Lankaa on ihan liikaa.
Muttei kuitenkaan mitään kivaa.
Ohjepino kasvaa ja tulostin laulaa.
Keskeneräiset työt eivät valmistu.
Koska tekijä on koukuttunut facebookin peleihin.
Kukaan ei siivoa meillä.
Koska minä en jaksa.
Eikä huvita.
Blogatakaan ei viitsi.
Mutta jos en tätäkään kirjoita, morkkis nousee huikeaksi.
Kädet ovat rohtuneet.
Ja huulet.
Ja nilkat.
Jokapaikka on kuiva ja kutiseva.
Miksei mulla ole kunnollisia unisukkia?
Koska en jaksa neuloa sellaisia.
Silmänaluset ovat mustat.
Koska naama on aivan kalpea.
Blascon Tattoo Cover onneksi pelastaa. (Hei., jotain positiivista tässä postauksessa)
Molemmat kiinanruusut kuolivat.
Eivät kestäneet ikkunalasin läpi hohkaavaa pakkasta.
Mie en jaksa.

Onnea on kahvimuki ja karkkipussi.

Poistun peiton alle Ajan Pyörän kanssa.

Katotaan uudestaan pääsiäisen aikaan.

-26´C...

...ja se tunne, kun luomet jäätyvät räpytellessä toisiinsa.

Onnea on keskuslämmitys.

Elämäni ensimmäinen leimaus

Tai teknisesti ottaen toinen, mutta ensimmäinen kerta oli niin järkyttävää rävellystä, että yleensä vajavainen itsesensuurini veti punaiselle välittömästi. Eivät nämäkään huipputasoa ole, kaukana siitä, mutta täytyy jonkun näyttää myös se, mikä on realistista. Ja kuvista ajanmyötä havaitsee oppimisen ja kokemuksen tuoman kehitysen.

Eli varoituksen sana. Jos ette kestä nähdä epätarkkuuksia, tahroja tai suttuisia kynsinauhoja, poistukaa ihailemaan vaikkapa tänne tai tänne.

Kynteni ovat tällä hetkellä surullisen huonokuntoiset töpöt johtuen epäonnisesta peel off-kokeilusta erikeeperin kera. Kuitenkin pidän jatkuvasti kynteni lakattuina suojan ja esteettisen ulkomuodon vuoksi. Ja siksi, että minua alkaa itkettää kun katson kuoriutuneita kynsiäni.

Olen onnistunut keräämään varsin laajan kokoelman a-englandin lakkoja, ja halusin yhdistää savuisen lilan Guineveren...

... ja tumman, holohileisen violetin Lady of the Laken.

Sitten leimaamaan. Paikallisen sanomalehti alustaksi. Vanulappuja, kynsilakanpoistoainetta, stampperi, skraba (mikä sen nimi nyt olikaan...), lakat (myös päällyssellainen) ja laatta sekä sivellin tuhrujen poistoa varten. Tässä kuvassa leimailu on jo tehty, minkä vuoksi kuvasta voi bongata myös pinon käytettyjä vanulappuja.

Ostin aikoinani huuto.netistä nimettömän jättilaatan, joten en osaa sanoa tarkemmin laatan nimeä. Yritin keksiä kohtuullisen idioottivarman mallin, joka ei peittäisi liikaa siltä varalta, että leimat leviävät. Rinkulat vaikuttivat kohtalaisen hyvältä vaihtoehdolta. Bongaa kuvasta kamera :)

Muistinvirkistyksenä Charming Nailin Konad-tutoriaali täppärillä. Ja siististi kauempana sotkujen ulottumattomissa. En tiedä, miten näyttö reagoi kynsilakkaan tai sen poistoaineeseen, mutten todellakaan halua asiaa testata.

Samat lakat alla ja päällä. Ei kannata ruveta liian eksoottiseksi, kun vasta treenailee. Haukut muuten ihanalle löllöXLstamperille. Himputin leimauspää tipahteli keskenkaiken irti. Jos tämä alkaa sujua, voisi harkita investoivansa suorakaiteen muotoiseen jättistamperiin. Ei tarttisi kokoajan olla putsaamassa.

Törkeän rakeinen kuva, jota mikään kuvankäsittely ei parantanut. Mutta demonstroi hyvin parasta työasentoa. leimattava käpälä pöydän päällä, paperi välissä. Ei mitään onnistumisen mahdollisuutta, jos yrität pitää leimattavaa kättä ilmassa. Kokeiltu.

Putsausta vaille valmis tassu. Ei oikeastaan mikään hirveän huono. Värit sointuvat kyvin toisiinsa, ja joissakin kohdin epätarkat leimat antavat vain kolmiulotteisen vaikutelman. Mitä lakkojen laatuun leimauksessa tulee, oli vaaleampi Guinevere ehdottomasti parempi. Lady of the Lake ei siirtynyt kunnolla laatasta stamperiin, joten kuviot jäivät vajaiksi. Johtuiko hileisyydestä vai mistä, en tiedä.

Mutta tällaista tällä kertaa.

Käsityörintaman kuulumisia

Naamaa on esitelty viima aikoina useasti, kynsiä samaten. Pistetäänpä ilmoille myös viimeaikoina syntyneitä kätten töitä.

Revontuli nimettömästä, hyvinmarinoituneesta mohairsekoitteesta. Toistaiseksi vielä pingotuksessa, päätyy lahjalaatikkoon kuhan saan aikaiseksi irrottaa patjanvälistä. Piti mennä Typykän kummitädille joululahjaksi, mutta ylläripylläri aika ei riittänytkään. Onneksi löysin lahjalaatikosta sopivankokoiset sukat ja tuuppasin ne pakettiin suklaan seuraksi.

Tässä Veera Välimäen Lankaleikki-kirjasta Väripala ilman väripalaa. Eli onko tämä sitten Väripalaton?
Lankana (myös)  hyvinmarinoitunut terrakotan värinen tweedsekoite Lidlistä. Lanka käytetty viimeiseen senttiin, jopa siinä määrin, että nappien ompelussa meinasi tulla ongelma. Äiti tykkää, lapsi ei niinkään. Kutittaa kuulemma. Kun tulis pakkaset, tätä voisi käyttää ohuen pitkähihaisen päällä. Taitaa vaan tulla krookukset ennen pakkasia, sanoivat meteorologit mitä tykkää...

Napit ovat söpöt, ostettu huuto.netistä kuten monet muutkin puunappini. Myyjää en nyt tähän hätään muista, harmi.

Isosisko toivoi valkoisia pehmosukkia kotona pidettäväksi. Langaksi valikoitui täysakryylinen lanka, jonka kestävyydestä en mene takuuseen. Pehmeää tosin on kuin pilven poski. Meikäläisen tekeleissä tosin takuuseen kuuluu  ensimmäinen parsinta, ja sisko tuumasi pitävänsä näitä vain kotona, joten liekö sen niin väliä vaikkei saapassukkana kestäiskään. Nämä lähtivät loppiaisen jälkeen helsinkiin päin. Malli on Novitan Sukkalehdestä.