maanantai 12. syyskuuta 2016

Wrapunzelhaaste päivä 3: Rachel's turban tutorial

Tästä tutoriaalista olikin tullut uudistettu versio, jota käytin ohjeena. En ole tarkistamut miten se eroaa alkuperäisestä, mutta kuvista päätellen erot eivät ole silmään pistäviä.
Tahdon kyllä laajemman valikoiman noita t-paitahuiveja, musta on aina käytännöllinen, mutta tuo vaaleanruskea.... Ei vain ole mun väri. Rachelin käyttämä violetti etenkin houkuttaisi, rakastan syviä värejä.




Pyydän anteeksi kehnoa valaistusta. Aurinko paistaa asuntoomme niin omituisessa kulmassa, että parveke on ainoa paikka saada edes kohtalaisia kuvia. Jos ei välitä valon ja varjon temppuilusta...


Näissä kahdessa tein ohjeen mukaan. Molemmat liepeet kiedotaan samaan suuntaan ja solmu jää toisen kulmakarvan päälle. Omaa silmääni tämä ei kauheasti viehättänyt, sillä solmusta on vaikea saada siisti ja tasainen.

Siksi tein myös oman version, jossa solmun jälkeen liepeet kääritään omille puolilleen sen mukaan, kumpaan suuntaan ne solmusta osoittavat. (Mahdollisimman vaikeasti selitetty...)


Lopputulos viehättää paljon enemmän omaa silmääni. Kai se on se symmetrisyys...


Lääkitys tökkii ja koko viikonlopun kestäneen paniikkikohtauksen vuoksi autonominen hermostoni on ihan sekaisin. Kohtaukset vaikuttavat heikentävästi myös kognitiivisiin kykyihin, onneksi väliaikaisesti, joten tekstiin saattaa karata tavallista enemmän virheitä ja epäjohdonmukaisuuksia. Jos jotain sattuu teille lukijoille silmään, pistäkää palautetta niin korjaan asian.

2 kommenttia:

  1. Koko viikonlopun kestänyt paniikkikohtaus, huh, kuulostaa hirveältä. :( Toi turbaani on muuten tosi makee, sopii sulle loistavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, olen itse niin mieltynyt "hännällisiin" malleihin, että tällainen turbaanimalli tuntuu oudolta.
      Paniikkikohtaus on hirveä, vaikka se kestäisi vain pari minuuttia kuten useimmilla. Mulla on neurologin mukaan jokin ristikytkentä, jonka vuoksi kohtauksissa on voimakkaita migreenin piirteitä, päänsärky poislykien onneksi. Tähän ei todellakaan mitään hedaria kaipaa lisäksi, kun makaa kylppärin lattialla tuskanhiessä kykenemättä halitsemaan ruumiintoimintoja, vain toivoen että vois kaivaa aivot pois päästään...
      Olen saanut kohtauksia ala-asteikäisestä lähtien, ja lääkitys pitää olon tasaisena yleensä. Satunnaiset romahdukset tulevat yleensä näin syysaikaan, mikä on harmi koska alkysyksy on muuten lempivuodenaikani.
      Hups, tulipa sairaskertomus...

      Poista