sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Shokkiväripohdintaa

Viime kirjoituksessa pohdin harmaantumista, ja sen vaikutusta omaan identiteettiini.

Olen saanut hiuksiani kasvatettua oman väriseksi hyvin, eripituiset suortuvat ovat pisimmillään solisluihin osuvia.

Nyt kerrottuani aikuistumisen kiistämättömistä merkeistä, olen saanut, hienovaraisia ja vähemmän hienovaraisia, ehdotuksia hiustenvärjäämisen aloittamisesta uudelleen.

En onneksi välittömältä lähipiiriltä, sentään.

Äänetön kapinallisuus alkaa nostaa päätään......

Jos en saa olla oma itseni, mitä minun sitten pitäisi olla?
Ja jos minun halutaan värjäävän hiukseni, niin saanko itse päättää edes värin?

Kapinallisuus kasvaa....


 Miten olisi tällainen?

  Tämä tummempi tosin miellyttäisi omaa silmää enemmän.....

 Rihannalla on minulle sopiva sävy. Tumma oliivi on lempparini vaatteissa, joten miksei myös päässä?



Kate Perry näyttää upealta tummassa myrkynvihreässä. Tahtoo.....

 Houkuttelevin vaihtoehto on kuitenkin harmaa.

 Sillä kun aikansa värjää tällaiseksi....

...on lopputulos kuin huomaamatta tällainen, eikä päätään tarvitse vaivata värjäyksen ulos kasvattamisella.

Saatan lähestyä keski-ikää, mutten silti aio näyttää elähtäneeltä.

Sopivatko shokkivärit muille kuin alle 25-vuotiaille?

Ja onko tämä kapinaa vai kitinää?

Ensi keskiviikkona menen paikalliseen ekokampaamoon syntymäpäivärestaurointiin. Äitini kustansi minulle leikkaus-hoitopaketin, ja ajattelin kysäistä samalla kampaajalta mielipidettä omista pohdinnoistani.
Kiinnostaisiko teitä kertomus käynnistäni?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti