perjantai 6. helmikuuta 2015

Harmaita hiuksia ja keltainen takki

Niin köyhältä kuin sanaleikki saattaakin vaikuttaa, harmaiden hiusten saaminen on aiheuttanut minulle enemmän harmaita (mentaalimielessä) kuin yksikään hiuksiin liittyvä operaatio elämäni aikana.

Hyvähän sun on sanoa....
Syntyessäni olin aivan mustatukkainen. Muutaman vuoden iässä hiukseni olivat liki valkoiset, samoin kuin sisarellani yhä.
 Noin 12-vuotiaana tein ensimmäisen värjäyskokeilun vaalennusvoiteella. Vaikutusta ei ollut nähtävissä, mutta pikkuhiljaa väri muuttui tummemmaksi ja tummemmaksi, kunnes 16-vuotiaana värjäsin hiuksiani sinimustiksi. Lopputulos oli hätkähdyttävä kalmanvaalealla iholla ja keijumaisen hennolla kropalla.

Punainen oli käynyt piipahtamassa päässäni, mutta jäi pysyväksi opiskeluajan loputtua, ja pysyi viisitoista vuotta, sävyn vaihtuessa ajan myötä tummahkosta 6.66´sesta kirkkaanoranssiin 7.46seen.
2011/12 uutena vuonna tukka lähti kokonaan. Kyllästyin pitkään, punaiseksi värjättyyn pehkoon ja halusin kasvattaa omanväriset hiukset. Lopputulos oli yllättävän miellyttävä. Se, mikä oli ala-asteikäisenä maantienvärinen suttupehko, oli kolmikyppisessä päässä pronssinruskea ja kiiltävä.

Kesällä 2014 kuitenkin harmaita hiuksia alkoi ilmaantua, yksin, kaksin ja lopulta suortuvittain. Pähkäilin asiaa hetken aikaa. Vaihtoehdot olisivat olleet harmaiden peitto oman värisellä värillä, joka olisi ollut loputon savotta. Eikä saman sävyistä väriä olisi helppo löytää. Budjetillani ei myöskään anneta hommaa jatkuvasti ammattilaisen huoleksi.
Toinen vaihtoehto oli jättää homma sikseen. Katselin aikani pronssinväristä pehkoa, johon aurinko oli vaalentanut kullansävyisiä suortuvia, ja tiheneviä hopeisia karvoja, jotka haalistivat yleisilmettä ja lisääntyessään tekivät omat raitansa räsymattomaiseen ilmeeseen. Ei kiva.

Kolmas, ja toteutettu vaihtoehto oli tukan värjäys harmaaksi. Tällä tavoin värjäämisestä voi jossain vaiheessa luopua täysin, eikä värin kasvatteluun tarvitse uhrata aikaa. Harmaa on ihmisen luonnollisin hiusväri, sillä meille kaikille tulee harmaat hiukset, jos elonpäiviä riittää. Lisäksi harmaa on ollut viime aikoina jonkinlainen muotiväri, joten värin saaminen on kohtuullisen helppoa, jos vain on valmis tilaamaan ulkomailta. Kotisuomesta saatavat crazy colorin ja directionsin semipermanent-värit ovat hopeansävyltään hyvin mietoja, ja toimivat lähinnä keltaisen taittoon.
Keltaiset latvat, harmaa tyvi ja sinisiä raitoja. Jee...
Kauniin valkoiset hiukset niillä kyllä saa, joten voin suositella lämpimästi paperinväristä pehkoa kaipaaville. Harmaata niillä ei saa, edes tuntikausien vaikutusajalla.
Tähän mennessä parhaan harmaan sävyn olen saanut hopeashampoolla, mutta lopputulos on vähintään yhtä usein sinitarran sävyinen kuin harmaa. Ei selkeästi mitään eksaktia tiedettä. Sinisistä hiuksista ei ole kuvaa. Tarkoituksella, uskokaa minua.
Nyt odottelen ebaysta harmaata kestoväriä. Toivon saavani sillä tasaisen vaaleanharmaan sävyn, joka peittäisi alleen tällä hetkellä tukassa kummittelevat keltaisen, sinisen ja valkoisen sävyiset raidat ja läikät.

Ans kattoo. Toivotaan parasta pelätään pahinta.

Se, mikä nyppii eniten, on se, että jos olisin päättänyt haluta itselleni violetin tai pinkin tukan, se olisi onnistunut ensimmäisellä yrittämällä. Syytä hopean ja harmaansävyjen vähäpigmenttisyydelle en ole löytänyt, mutta niillä korteilla pelataan, mitä jaossa ollaan saatu. Jos tämä purkki toimii, tulen ostamaan tästä lähtien värini ebayn kautta, enkä edes yritä sompailla kaupan tarjonnan kanssa.


Mutta se hiusten raastamisesta.
 
Tein joululahjoiksi kasan sinisiä, harmaita ja mustia sukkia. Booring......

Uhkasin ääneen aloittavani joululahjojen valmistumisen jälkeen ihan vain itselleni kirkkaankeltaisen villatakin. Kirkkaankeltaista lankaa ei kuitenkaan löytynyt varastoista, ja loppujen lopuksi tämä tummankeltainen miellyttää omaa silmää enemmän kuin tipunkeltainen, mitä mielessäni ajattelin uhkauksen esittäessäni.
Malli on iki-ihana 134-1 Dropsilta. Mulla on itseasiassa langat vielä mustaan ja siniseenkin tällaiseen, mutta ehkä kuitenkin yksi tällä mallilla riittää. Hihoja jouduin pidentämään lennossa melkein kymmenellä sentillä, kun halusin ranteetkin peittoon, joten onneksi Facebookin neulojayhteisöt auttoivat.


 Kyllä, malli on leipääntynyt. Loskakeli parvekkeella flunssaisena ei houkutellut hymyilemään. Tosin kuvaajana toiminut isäntä olisi voinut vähän huomauttaa ilmeestä.... Mutta ainakin hiusten nykyinen väri erottuu hyvin.


  Loppulangat muotoutuivat pipoksi ja kämmekkäiksi Fredrica-sukkien mallineuleella.

5 kommenttia:

  1. Ihan mahtava ton villatakin selkäkuvio!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekee hienon illuusion vyötäröstä :)

      Poista
  2. Olet niin kaunis ja nuoren näköinen että vaikea edes kuvitella sinua harmaahapsi-ongelmaiseksi! Mutta tässä asiassa on todellakin hyvät neuvot kalliit. Siis tarpeelliset :)
    Itse pärjäsin jonkin aikaa raidoittamalla, mutta kova ja kallis homma, joten blondautin kampaajalla koko pään ja nyt käyn 7 viikon välein värjäyttämässä pelkän tyven ja varovasti hopeashampoota päälle. Mutta viikko pari ennen värjäystä ei kantsi hopeashamppoota enää käytää, että muuta värjäystulosta siinä maantienvärisessä osiossa.
    Ja upee neule, hirmusuuritöinen, hieno saavutus varmasti nähdä itsekin se valmiina!
    -Hellu ja Blackie Kahden Naisen Loukussa-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuoresta naamasta on sekä haittaa että hyötyä.. Ikätoverit näyttävät etenkin hymyillessään lähinnä iloisilta rusinoilta, mulla on kaksi paperinohutta viivaa kulmien välissä. Kukin vanhenee tavallaan. Takin tekemiseen meni vain pari viikkoa, se pääsi taas unohtumaan patjojen väliin pingottumaan. Lanka oli Dropsin Karismaa, eli varsin paksua.

      Poista
  3. Upeat "kudelmat" ja kaunis nainen! Ilmeesi on tosiaan vähän jyrkkä, ihnan pisti hymyilemään tuo kommenttisi siitä :)

    VastaaPoista