Sekametelipostaus

Ihan ensimmäiseksi viikon paras uutinen!

Pääsin kouluun!!!

Tosin kyseessä on vain kuukauden mittainen ATK-koulutus, mutta silti. Laskeskelin tuossa, että olen hakenut kolmeen koulutukseen, mulla on yksi työhaastattelu tulossa (paikkaan johon en halua huonon palkan vuoksi ja johon en työkokemuksen puutteen vuoksi varmaan edes pääse...), oppisopimuspaikkakysely on mennyt alueen kirjastoihin (tosin 2 tuntia sitten), ja työpaikkahakemukset ovat voimassa S-ryhmällä, K-ryhmällä, Suomen Lähikaupoilla (siwa, valintatalo yms) sekä avoimet hakemuksen kunnalle ja kaupungille. Ja tämä on ainoa, mihin nappasi. Huomaa, että on kesä. Tosin olen ollut jatkuvasti haku päällä koko 4-5vuotisen työttömyyteni ajan, nyt vain on päässyt hakemukset ruuhkautumaan. Ideaali olisi päästä Kouvolan kirjastolle oppisopimukselle lokakuun alussa. Tietsikkakoulu loppuu muistaakseni 8.9, ja ehtisin hoitaa silmäleikkauksen ja siitä toipumisen sopivasti ennen hommien alkamista. Nyt kaikki ulokkeet pystyyn, että tärppäisi...

Lisäksi on tapahtunut jotain neulerintamallakin. Isäntä vaati telkkaritason alahyllyn sille tarkoitettuun käyttöön, joten mun piti hankkiutua nopeasti eroon kenkälaatikollisesta Raggegarnia. Lanka on unohtunut liukuoven taakse pölyttymään, koska on niin tolkuttoman kovaa ja karheaa, ettei sille ole ollut käyttöä. Sopivasti muistin isäni valittaen saapassukkien puutetta, ja mikä olisikaan kestävämpää lankaa kuin sellainen, josta täytyy kesken neulonnan nyppiä muovinpalasia pois. Pikkuisen pienemmillä puikoilla kun olisi tehnyt, olisi saanut taatusti istuvat kumisaappaat. Urgh. Mutta pääsinpähän langasta eroon. Vajaan viikon tikutuksena lopputuloksena Pietarin sukkasaalis (isännän sanoin)...

Vain puolisen kerää punasävyistä lankaa jäi parsintavaraksi. Hautautukoot mokoma sekalankalaatikon pohjalle. En enää ikunakuunaan osta tuota lankaa, vaikka olisi miten halpaa.

Ja tulihan sitä käytyä muun perheen viimeisen lomapäivän kunniaksi Tykkimäelläkin sunnuntaina. Kuten kuvasta huomaa, pieni viisivuotiaamme ei ole enää niin pieni. Rannekekin on jo täysikokoisen.

Äitin pieni on jo nii-in iso.
Ainakin omasta mielestään.
Paitsi silloin kun ukkostaa.
Tai tulee pärisevä kaksipyöräinen vastaan.
Tai tarvitaan joku pitämään kädestä, ottamaan syliin, puhaltamaan pipiin tai antamaan hyvänyönsuukko.

Mun rakkaat. Sekä iso ja pieni.