Kuulumisia

Kävin aamusella lääkärissä.
Vatsavaivat ja omituiset ihottumat ovat alkaneet vaivata niin pahasti, että mun kaltainen neulakammoinenkin uskaltautuu terveyskeskukseen.
 Lopputuloksena aanelosen verran listaa perjantaiselle labrakäynnille.
Onneksi sentään saa syödä ensin.
Laajat allergiatestit, ja keliakiatestit taas kerran.
Äitini sai keliakiadiagnoosin vajaa 30 vuotta sitten, sisareni kuuli oman tuomionsa viime kesänä. Joten en ylläty jos tulos on positiivinen.
Selkeästi vehnän syönti pahentaa vatsaoireita, ja käteen maaliskuun alussa ilmestynyt sitkeä vuoroin märkivä, vuoroin kuivuva ihottuma ilmoitti itsestään heti sen jälkeen, kun oli syöty kahdet synttärit putkeen.
Lakritsaa vain tulee ikävä. Äitini suri eniten pullan puutetta, sisareni taas oluenjuonnin lopettamista. Hän ei ole mikään alkoholisti, mutta harmitus olisi minullakin kova, jos punaviini kiellettäisiin jostain syystä kokonaan. Se vain on se maku....

Huomisaamu alkaa yhdeksältä matkalla Helsinkiin. Ensin piipahdus isomummilla ja sisarella (sillä toisella), ja sitten Ikeaan. Ostoslista on tulostettu, ja kämpän irtaimiston roudaus alkaa kunhan isäntä kotiutuu kaupasta.
Uusi sohva ylimääräisillä päällisillä,

vaatekaappi,

 

sängynpääty,

 

seinähyllyjä typykän huoneeseen,

 

laattoja parvekkeelle,

 

 kolme isompaa ja yksi pienempi kirjahylly ja

 helmereitä työtason alle ihan omaksi työpöydäkseni.

 

Loppuviikko meneekin sitten kasaamisen ja sijoittelun merkeissä. Muutimme tähän asuntoon viime elokuussa, ja yhä makkarimme nurkassa nököttää toistakymmentä banaanilaatikollista kirjoja. Ja  tietenkin siellä ovat aina ne, jotka haluaisi lukea justnytheti. Makkarin yhdelle seinälle sijoittuvatkin tulevaisuudessa kaksi valkoista Billy-hyllyä sekä vaatekaappi, joka on susiruma, mutta saa pintaansa sisustustarran/d-fix-kalvoa/jotainmuuta heti kun keksin mitä. Herääminen kello viideltä siihen, että mies kompastuu vaatehuoneessa pölynimuriin ei kuulu suosikkeihini, joten kamat on parempi siirtää makuuhuoneeseen ennenkuin joko pölkkäri, perhesopu tai miehen varpaat sanovat sopimuksen irti.

Ja samaisen huoneen toiselle sivulle tulevat helmerit ja vanhempien varastosta bongattu liimapuulevy. Mie saan lopultakin tietokone/meikkauspöydän!!!

Tähän asti läppäriä on käytetty olohuoneen sohvalla istuen, meikit taas ovat erinäisissä nyssyköissä tai levällään eteisen peilipöydällä.

Ei voi sanoa muuta, kuin että onneksi pidän huonekalujen kasaamisesta.

Ja sitten joskus tällainen....

...sisältöineen.

Haastetta pukkasi

Mrs Nobodyn kirjoittaja muisti meikäläistä pikkuista haasteella, jonka taka-ajatuksena on saada lisänäkyvyyttä pinille, alle 1000 lukijaa omaaville blogeille.

Sain tällaiset kysymykset:

1. Mikä on sinun erikoisin tai kummallisin taitosi?

V: Osaan tärisyttää silmiäni. Pelottavan näköistä, vaikka itse sanonkin.

2. Mistä oman elämäsi seikasta olet kaikkein kiitollisin?
V: Siitä, että vanhempani lähettivät minut helsinkiin, kun olin 13.

3. Jos sinun tulisi valita ainoastaan yksi kirja, jonka saisit lukea elämäsi aikana, mikä se olisi?
V: Aika toivotonta, koska olen tähän mennessä lukenut tuhansia. Ehkä Ensyclopedia Britannica.

4. Jos voisit olla päivän ajan joku historiallinen henkilö, kuka olisit?
V: 1300-luvun suomalainen vallasrouva.

5. Jos voisit muuttua päiväksi eläimeksi, miksi eläimeksi haluaisit muuttua?
V: Haluaisin olla hyvän omistajan kotikissa.
 
6. Mikä on mielestäsi paras lautapeli/korttipeli?

V: Othello/Uno

7. Milloin lauloit viimeksi ?

V: Ei mitään muistikuvaa. En osaa laulaa kolmea nuotia perätysten sävelessä, minkä vuoksi en useinkaan rääkkää ympäristöäni moisella.

8. Soitin,josta lähtee ihanin ääni?
V: Kitara

9. Mikä asia saa sinut lähes aina hymyilemään?
V: Kissanpennut

10. Mikä on sellainen asia, mistä ei mielestäsi saa vitsailla?
V: Uskonto. En itse ole uskonnollinen, mutta ihmisille tärkeitä asioita ei saa halventaa.

11. Mikä on mielestäsi uskomattomin asia minkä ihminen on tehnyt (hyvässä tai pahassa)?
V: Laskeutui alas puusta. 

Haasteen saa napata se, joka tahtoo. Koska runosuoni sykkii tyhjää, pistän samat kysymykset eteenpäin.

Pääsiäistä ilmassa....

....pajunkissa bongattu.

Valmistuneita

Hiihdon MM-kisat ovat kohdallani otollista neulonta-aikaa. Silmillä on seurattavaa, joka jättää kädet vapaaksi, eikä muuta perhettä voisi vähempää kiinnostaa, joten saan olla olkkarissa rauhassa. Novitan neuletakista valmistui takakappale ja puolitoista etukappaletta, tosin takakappale menee uusintaan huomattuani toisen puikonpään olleen kokoa 4,5 ja toisen 5,5 (addi click).
Typykkä ilmoitti haluavansa uudet lapaset, kun vanhat ovat kuulemma aina märät. Mikäs siinä. Parista antamastani mallista neiti valitsi kissat (ylläripylläri) ja langaksi oranssin ja mustan Maijan.

Yritin ensin onteloneuletta, mutta liekö vika tekijässä vai mallissa, lopputulos näytti lähinnä sipulipussilta. No, ilmat ovat sen verran lämpimät täälläpäin Suomea, että eiköhän neiti noilla tarkene kevään. Tai sitten yllytyshullu äiti neuloo vielä pari muutakin paria.

Vuodenvaihteessa aloitettu Shetland Skirt oli yllättävän miellyttävä neulottava, vaikka langan historia onkin huvittava. Tyhjensin varastoistani kaikki Novitan 7-veljestä ja Nalle-langat, annoin vajaat kerät typykän koululle ja täydet kerät anopille joululahjaksi. Tiedän hänen pitävän Novitan langoista, mutta itse olen alkanut vierastaa niitä tikkuisen ja muoviseksi muuttuneen tuntuman vuoksi.
Ja mitä sain anopilta joululahjaksi?
Neljä kerää violettia Nallea.
Pisteet värivalinnasta.
Joten pikamietintään, mitä näistä voisi tehdä. Sukkalangan luulisi kestävän hameessa huopumatta pepun kohdalta, mutta nyppyyntymistä tuskin tarvitsee hirveästi pelätä. Tämä hame oli ollut tekolistalla jo pitkään, nähtyäni kaverini vaaleanvihreän version.

Mikä on päivän väri?

P.S. Jestus, eihän mulla ole vyötäröä lainkaan. Asialle tarttee tehrä jottain.

Harmaat hiukset, lopultakin

Enpä uskonut alkujaan, että tästä vielä postaussarjan saisi aikaiseksi. Kaikkeen sitä päätyy.  Alkaessani harkita hiusten harmaaksi värjäämistä, huomasin, ettei suomeksi löydy aiheesta juurikaan tietoa. Youtube auttaa, jos kielitaitoa riittää ja on halukas ostamaan tuotteet ulkomailta. Kuitenkin suomessa on (nuoria) ihmisiä jotka himoavat harmaita haivenia etuajassa, ja ehkä kirjoituksistani on heille apua.

Edellisessä postauksessa näkyi hiusteni silloinen sävy. Hyvin vaalea, melkein valkea vaaleankeltaisilla, lähinsä voinsävyisilla raidoilla ja tummalla tyvikasvulla. Blondasin tyven muutama päivä takaperin. Ensin hiukset kostutettiin runsaalla kookosrasvalla, annoin vaikuttaa pari tuntia. (muistiinpano mentaalipäivyriin: osta se suihkumyssy!) Sitten, ilman huuhtelua, schwarzkopf´in Platinum Blonde-vaalennusaine tyveen ja annetaan vaikuttaa n.40 minuuttia. Kookosrasva kosteuttaa voimakkaasti hiuksia, parantaa vaalennusaineen levittyvyyttä ja jostain syystä tuntuu parantavan vaalennustulosta. Testasin kerran uteliaisuudesta enkä enää "kuivaan" tapaan vaihda. Suosittelen, jos hiusten kuivuminen vaivaa.
Tämmöinen tuli

 Pyydän anteeksi meikitöntä naamaa. Ensimmäinen kuumeeton päivä melkein kahteen viikkoon. Damn you, flunssa.

Semipermanentteihin väriin pettyneenä ostin ebaysta kaksi pakettia harmaata permanent-väriä. Eli termiä tuntemattomalle, tämä on kestoväri. Toimimattomat olivat suoravärejä.

Nokkapulloa tai hoitoainetta paketissa ei tule, joten vanha rakas pari käyttöön:

 Paketin sisältö:

 Pyyhe harteille, hanskat käteen ja, isännän sanoin; reippaina käymme rekkain alle. Lopputuloksesta ei tässä vaiheessa harmainta hajuakaan.

 Tuubien sisältö: jäykkää kuin p*ru. Muistiinpano mentaalipäivyriin. Tee tuubin kärkeen mahdollisimman suuri reikä. Tässä oikeasti haba kasvaa.

 Nestepullojen sisältö oli myös paljon paksumpaa, kuin suomessa myytävissä väreissä. Kuin shampoota.
Sekoitellessa huomasin kaksi asiaa.
Ensinnäkin tuoksu on tuttu. Selkeästi hiusväriä. Tosin onko se aina haissut noin vahvasti? En ole värjännyt kestovärillä muutamaan vuoteen, joten voi olla, että olen unohtanut.
Toiseksi pöperö on hyvin paksua. Nokkapullosta tätä olisi ollut ihan turha edes yrittää ulos. Koostumus muistutti lähinnä helmenhohtoista vanukasta. Onkohan minulla joskus ollut hiusnaamio, jossa oli sama koostumus... Melkein lohkeavaa.

 Levitys oli hyvin helppoa. Ei valu sitten millään. Putoaa kylläkin, joten sivellin kädessä ei kannata ruveta fiilistelemään. Onneksi ei jättänyt tummansiniseen pyyhkeeseen pysyvää jälkeä. Tarkasti levittämällä yksikin paketti olisi varmaan riittänyt, mutten halunnut riskeerata.

 Ohjeet olivat thain kielellä, joka ei omaan repertuaariini kuulu. Kurkin peilikuvaani tiheään tahtiin, ja 25 minuutin kuluttua päätin pesaista, kun massa oli muuttanut värinsä melkein mustaksi. En kuitenkaan halua valurautapannun väristä päätä.

 Lopputulos oli aika tummanharmaa, mutta kahden syväpuhdistavalla shampoolla tehdyn pesun jälkeen laitoin päähäni kourallisen suurta rakkauttani, Macadamia Deep Repair Masque-hiusnaamiota. Annoin naamion vaikuttaa naisten 30km hiihdon ajan ennen huuhtelua. Okei, tunnustan. En malttanut lähteä kesken kisan kylppäriin. Olen toivoton penkkiurheilija, mitä talvilajeihin tulee.
Tukasta tuli upean pehmeä, ja pienen föönauksen jälkeen värikin oli hyvin mieleinen. Tummempi tästä tuli, kuin tuotteen mallikuvassa, jonka näitte viime postauksessa, mutta en pane hanttiin. Ja saattaahan tämä kulua.

 Tyvessä näkyy hieman kellahtavaa. Hopeashampoon tarvetta väri ei siis poista. Selkeästi pohjasävy vaikutti muutenkin värin lopputulokseen. Tummemmat, kellahtavat osiot värjääntyivät aavistuksen tummemmiksi antaen kaunista elävyyttä väriin.

Minä pidän. Kovasti.
Tuote on merkiltään Master Color Cream, sävy MG 705 Titanium Blonde. Valmistaja, jos oikein pakettia tulkitsin, on DCash Professional.
Paketissa on englanninkielellä inci ja varoitukset, mutta ohjeet itsessään ovat thaiksi ja joksikin toiseksi kieleksi, jota en tunnista. Kirjaimista veikkaisin hindiä tjsp.
Ohjeita ei kuitenkaan tarvitse, jos on aikaisempaa kokemusta kestoväreiksi. Voide ja neste sekaisin, päähän, pese kun vaikutusaika on ohi. Koska vaikutusaikaa ei ole annettu, kannattaa katsella peiliin aika tiheästi, ja pesaista välillä ohimotupsu ja tarkistaa väri siitä. Muista kuitenkin, että harmaaksi värjätty hius voi olla märkänä paljon tummempi kuin kuivana. Suosittelen testitupsun värjäämistä, jos jänskättää.
Myyjää en muista, mutta paketti tuli vajaassa kahdessa viikossa Thaimaasta. Jos omaa pikkuisenkin paksumman tai pidemmän tukan, kannattaa samantien tilata kaksi pakettia. Minun ohuisiin, polkkamittaisiin hiuksiin olisi ehkä riittänyt tarkasti levittäen yksi paketti, mutta halusin välttää varmasti läikikkään lopputuloksen ja tein mieluumin liikaa, kuin liian vähän.

Siinä minun kokemukseni. Aion ostaa uudestaan.

Ai niin, postikuluineen 9,5-13€. Eli jos satutte bongaamaan ilmaiset postikulut, tämän saa halvemmalla kuin tavallisen värin lähikaupasta.

Harmaita hiuksia ja keltainen takki

Niin köyhältä kuin sanaleikki saattaakin vaikuttaa, harmaiden hiusten saaminen on aiheuttanut minulle enemmän harmaita (mentaalimielessä) kuin yksikään hiuksiin liittyvä operaatio elämäni aikana.

Hyvähän sun on sanoa....

Syntyessäni olin aivan mustatukkainen. Muutaman vuoden iässä hiukseni olivat liki valkoiset, samoin kuin sisarellani yhä.
 Noin 12-vuotiaana tein ensimmäisen värjäyskokeilun vaalennusvoiteella. Vaikutusta ei ollut nähtävissä, mutta pikkuhiljaa väri muuttui tummemmaksi ja tummemmaksi, kunnes 16-vuotiaana värjäsin hiuksiani sinimustiksi. Lopputulos oli hätkähdyttävä kalmanvaalealla iholla ja keijumaisen hennolla kropalla.

Punainen oli käynyt piipahtamassa päässäni, mutta jäi pysyväksi opiskeluajan loputtua, ja pysyi viisitoista vuotta, sävyn vaihtuessa ajan myötä tummahkosta 6.66´sesta kirkkaanoranssiin 7.46seen.
2011/12 uutena vuonna tukka lähti kokonaan. Kyllästyin pitkään, punaiseksi värjättyyn pehkoon ja halusin kasvattaa omanväriset hiukset. Lopputulos oli yllättävän miellyttävä. Se, mikä oli ala-asteikäisenä maantienvärinen suttupehko, oli kolmikyppisessä päässä pronssinruskea ja kiiltävä.

Kesällä 2014 kuitenkin harmaita hiuksia alkoi ilmaantua, yksin, kaksin ja lopulta suortuvittain. Pähkäilin asiaa hetken aikaa. Vaihtoehdot olisivat olleet harmaiden peitto oman värisellä värillä, joka olisi ollut loputon savotta. Eikä saman sävyistä väriä olisi helppo löytää. Budjetillani ei myöskään anneta hommaa jatkuvasti ammattilaisen huoleksi.
Toinen vaihtoehto oli jättää homma sikseen. Katselin aikani pronssinväristä pehkoa, johon aurinko oli vaalentanut kullansävyisiä suortuvia, ja tiheneviä hopeisia karvoja, jotka haalistivat yleisilmettä ja lisääntyessään tekivät omat raitansa räsymattomaiseen ilmeeseen. Ei kiva.

Kolmas, ja toteutettu vaihtoehto oli tukan värjäys harmaaksi. Tällä tavoin värjäämisestä voi jossain vaiheessa luopua täysin, eikä värin kasvatteluun tarvitse uhrata aikaa. Harmaa on ihmisen luonnollisin hiusväri, sillä meille kaikille tulee harmaat hiukset, jos elonpäiviä riittää. Lisäksi harmaa on ollut viime aikoina jonkinlainen muotiväri, joten värin saaminen on kohtuullisen helppoa, jos vain on valmis tilaamaan ulkomailta. Kotisuomesta saatavat crazy colorin ja directionsin semipermanent-värit ovat hopeansävyltään hyvin mietoja, ja toimivat lähinnä keltaisen taittoon.

Keltaiset latvat, harmaa tyvi ja sinisiä raitoja. Jee...

Kauniin valkoiset hiukset niillä kyllä saa, joten voin suositella lämpimästi paperinväristä pehkoa kaipaaville. Harmaata niillä ei saa, edes tuntikausien vaikutusajalla.

Tähän mennessä parhaan harmaan sävyn olen saanut hopeashampoolla, mutta lopputulos on vähintään yhtä usein sinitarran sävyinen kuin harmaa. Ei selkeästi mitään eksaktia tiedettä. Sinisistä hiuksista ei ole kuvaa. Tarkoituksella, uskokaa minua.
Nyt odottelen ebaysta harmaata kestoväriä. Toivon saavani sillä tasaisen vaaleanharmaan sävyn, joka peittäisi alleen tällä hetkellä tukassa kummittelevat keltaisen, sinisen ja valkoisen sävyiset raidat ja läikät.

Ans kattoo. Toivotaan parasta pelätään pahinta.

Se, mikä nyppii eniten, on se, että jos olisin päättänyt haluta itselleni violetin tai pinkin tukan, se olisi onnistunut ensimmäisellä yrittämällä. Syytä hopean ja harmaansävyjen vähäpigmenttisyydelle en ole löytänyt, mutta niillä korteilla pelataan, mitä jaossa ollaan saatu. Jos tämä purkki toimii, tulen ostamaan tästä lähtien värini ebayn kautta, enkä edes yritä sompailla kaupan tarjonnan kanssa.

Mutta se hiusten raastamisesta.
 
Tein joululahjoiksi kasan sinisiä, harmaita ja mustia sukkia. Booring......

Uhkasin ääneen aloittavani joululahjojen valmistumisen jälkeen ihan vain itselleni kirkkaankeltaisen villatakin. Kirkkaankeltaista lankaa ei kuitenkaan löytynyt varastoista, ja loppujen lopuksi tämä tummankeltainen miellyttää omaa silmää enemmän kuin tipunkeltainen, mitä mielessäni ajattelin uhkauksen esittäessäni.

Malli on iki-ihana 134-1 Dropsilta. Mulla on itseasiassa langat vielä mustaan ja siniseenkin tällaiseen, mutta ehkä kuitenkin yksi tällä mallilla riittää. Hihoja jouduin pidentämään lennossa melkein kymmenellä sentillä, kun halusin ranteetkin peittoon, joten onneksi Facebookin neulojayhteisöt auttoivat.

 Kyllä, malli on leipääntynyt. Loskakeli parvekkeella flunssaisena ei houkutellut hymyilemään. Tosin kuvaajana toiminut isäntä olisi voinut vähän huomauttaa ilmeestä.... Mutta ainakin hiusten nykyinen väri erottuu hyvin.

  Loppulangat muotoutuivat pipoksi ja kämmekkäiksi Fredrica-sukkien mallineuleella.

Harmaahapsesta My Little Ponyksi...

...Ei mitä kaikkea kivaa voi tapahtua, kun tuotekuvaus ei pidä paikkaansa ja punapigmentti tekee ylläreitä.

Pohjustuksena kerrottakoon niille, jotka päätyvät paikalle linkin tai googlen kautta:
Polkkamittaiset neitsythiukseni riehaantuivat loppukesästä harmaantumaan urakalla, joten päätin oikaista ja värjätä tukkani kauttaaltaan harmaaksi. Eipähän tarvitse kasvatella väriä pois myöhemmin.

Ystäväporukallamme on tapana kokoontua eräiden joukon jäsenien lapsuudenkotiin, jossa kaverini kotikampaamotilat sijaitsevat. Kuukauden-parin välein akkalaumamme kokoontuu kälkättämään, kikattamaan ja kaunistautumaan metsän keskelle nauttien ei-niin-vakavasta seurasta ja hyvästä syötävästä. Koska en omaa tukkaani ole värjänny tai leikkauttanut liki kahteen vuoteen, olen jäänyt pois tilaisuuksista, ja tällä kertaa kavereiden tapaamisen hurma kostautui sillä, etten muistanut kameran olemassaoloa tarpeeksi aloissa ottaakseni alkuvaiheista kuvatodisteita.

Vanhoja kuvia penkoessani löysin kuitenkin otoksen, jossa näkyy luonnollinen värini, vaikka pituus onkin eri:

 Lähtötilanne oli siis tämä. Pronssinvärinen polkka kullansävyisillä, auringon vaalentamilla raidoilla ja tujauksella värittömiä jääkarhunkarvoja.

 Ase 1. Tuju mutta hellävaraiseksi tunnettu vaalennusaine, jossa sekä voide, että jauhepussi. Ei räjäytä kuivaa tukkaani atomeiksi, kuten esim. L´oreal Preferancen platinum-sarja. Se setti on aivan jahvesta, jos omaa hiukankaan kuivemman hiuslaadun.

Vaalennuksen lopputuloksesta en muistanut kuvaa ottaa, mutta sellainen tipunkeltainen, tiedättehän te.

Sitten seuraava vaihe. Taitetaan tipua pois. Aseina Color Maskin Silver ja Plum. Kaikkihan tietävät violetin olevan keltaisen vastaväri, mistä syystä mm.hopeashampoot ruukaavat olla violetteja väriltään.

Näitä sekoitettiin suhteessa 1/4 tl lilaa + 1 dl hopeaa. Mittakupin sisältö oli  väriltään hämmentävän voimakkaan magentanpunaista, mikä aiheutti lieviä epäilyjä taiton voimakkuudesta.

Pöperö vaikutti päässäni vajaan tunnin samalla kun muita värjättiin ja leikattiin.

Pesupaikalla aloin epäillä onnettomuutta. Kampaajani vaikeni haudanhiljaiseksi, mitä pidemmälle huuhtelu eteni.
 "Ööö... mä pesen tän vielä syväpuhdistavalla..."
Okei....

Peilin edessä näky oli tämä:

 Karkkipinkki tyvi ja söpön persikansävyiset pituus ja latva.

"Eikös tuohon tullut vielä yksi tökötti?", hihkaisi kaveri nurkasta cosmopolitanin takaa.

Ainiin, olihan meillä vielä tämä:

 Eli purkillinen Silveriä päähän, ja sitten odotellaan. Mielessä kävi jo epäilys tiskipöydän värisestä pehkosta.
Vaikutusajan lopullisesta määrästä ei oltu yksimielisiä, mutta koska ohjeen mukaan pöperön voi antaa vaikuttaa jopa 4 tuntia, päätettiin jättää pääni huuhtelu illan viimeiseksi toimenpiteeksi.

 Pikaselfie silver päässä. Sanoin näyttäväni amerikkalaiselta kotirouvalta uimalakki päässä...

Arviolta kolmen tunnin vaikutusajan jälkeen pääni pestiin, ja lopputulos näkyy alla.

Heh, Saara Sarvas tykkäisi varmaan näistä hiuksista kuin hullu puurosta, mutta mulle tämä on turhankin söpö.
Elelen kuitenkin onnellisena pastellipäänä viikon verran, kunnes saan uudet silverit postissa ja paapottuani hiukseni siihen kuntoon, että sitä uskaltaa uudestaan vaalentaa.
Ja jos harmaa alkaa kyllästyttää, voin sekoittaa tipan plumia hoitoaineeseen ja elää hetken hattarapäänä.

Mutta sitä en siltikään ymmärrä, miten violetista väristä voi tulla pinkki.

Tätä kirjoittaessani istun desin verran kookosöljyä tukassani, pää paketoituna suihkumyssyn, idealsiteen (estää valumisen myssyn reunojen alta) ja villapipon alle. Normaalistikin kuiva päänahkani tykkäsi hapanta vaalentamisesta, ja öljyhaude tunnetusti liuottaa väriä.

Kahtotaan, kahtotaan mitä tästä vielä tullee.