Laivareissu

Kuten aiemmin jo mainitsin, kävin typykän ja vanhempieni kanssa kahden yön ruotsinristeilyllä. Matka oli pikkuneidin ensimmäinen kesämökkiä pidempi reissu mihinkään, ja minullekin ensimmäinen laivareissu melkein kymmeneen vuoteen.
Isäntä makasi kotona influenssassa, eikä harmitellut yhtään, ettei mahtunut mukaan. Punkassa makuuksi se olisi kuulema mennyt kuitenkin.

Innokas matkaanlähtijä mummolassa

Patsasposeeraus hytissämme. Saimme typykän kanssa koko hytin itsellemme (iso)vanhempien punkatessa vastaavassa kopissa kantta alempana.

No nyt näyttää tutummalta :)

Papan sylkyssä odottamassa syömään pääsyä.

Buffetin antimia käytettiin hyväksi suorastaan runsaasti. Jopa Terhi santsasi, vaikka yleensä typykkä elää lähinnä ilmalla huolimatta tarjottavista antimista. Jälkiruoan kohdalla neiti joutui kuitenkin jättämään, kun kuulema maha huutaa jo armoa :)

Hetki ennen Tukholmaan astumista

Tarkkasilmäiset huomannevat ikkunasta kuvastuvan käsityöliikebongarin :)

Maailman herkullisimmat kaakaot ja väsy naapurimaantutkija.

Omenapiirakka, jonka vuoksi olisin ollut valmis vaikka pienimuotoiseen pahoinpitelyyn. Valitettavasti kielimuuri esti reseptin saamisen...

Kotimaassa, lopultakin. Aika vähällä kamalla neljä henkeä reissasi. Kolme kassia, ja tuliaisia varten samoin kolme muovipussia, joista itseasiassa kaksi olivat meidän.

Matkakäsityö. Suuret olivat suunitelmat sukkaparin suhteen, mutta loppujen lopuksi tämäkin pätkä on neulottu autossa matkalla takaisin kuusankoskelle.

Tuliaisiksi toin kasan karkkia, tupakkikartsan joka riittänee juhannukseen asti sekä typykälle Angry Birds-tähtiensotapossun.
Itselleni olin suunnitellut ostavani sitäsuntätä selektiivisen kosmetiikan saralta, mutta pitkään taxfreetä kierrettyäni päädyin kuitenkin ostamaan vain tuplapullon Cliniquen clarifying lotion nro ykköstä. Ostin joulun jälkeen samanmoisen pullon Kouvolan Sokoksesta ja pulitin putelista viitisenkymppiä. Laivalla rahaa kului vain vajaa kolmekymppiä.

Tutkin, haistelin ja ihastelin varmaan viittäkymmentä hajuvesipulloa, mukaan luettuna legendaarinen Chanel no5, mutta jätin kuitenkin väliin. Jostain syystä kaikki in vitro-tuoksut muuttuvat ihollani omituisiksi, enkä jaksa jatkuvasti hajustaa vain vaatteitani. Ainoat "kemialliset" hajuveteni ovat nettikilpailusta ainoinaan voitettu Valentino V Absolu jok aon ehdoton baarilempituoksuni
 
 ja Bossin Orange,

 jonka mieheni toi vuosia sitten laivareissulta. Käytän kyllä hajusteita päivittäin, mutta kyseessä ovat omatekemät sekoitukseni eteerisistä öljyistä* ja hajuttomasta perusöljystä, yleensä kookosöljystä. Omaa nenääni miellyttää enemmän yhden tai enintään kahden tuoksun selkeä yhdistelmä kuin kaupan hajuvedet, joissa kuulemma joissakin on jopa 750 ainesosaa. In vitro muuten tarkoittaa sananmukaisesti koeputkesta tai lasista kotoisin olevaa.
*Jos kiinnostuit omien tuoksujen sekoittelusta, suosittelen lämpimästi Pientä Tuoksukauppaa.

Joulukuun SNY-paketti

Syystä jota tiedä en, SNY-parini Heinukka hävisi marraskuun paketin lähetettyään kuin tuhka tuuleen, eikä ole ottanut yhteyttä Emoon eikä minuun. Toivottavasti hälle ei ole sattunut mitään vakavaa.
Tästä johtuen sain oman joulukuun pakettini vasta tammikuun puolivälissä Emon kasattua sellaisen muiden SNYläisten lähettelemistä enkelipaketeista.

 

Paketti oli herkullisen runsas, suorastaan ylenpalttinen. Kyllä tätä kärsi odottaakin :)

Suloisen siilikortin lisäksi paketista ilmaantui Dermosilin käsi-ja kropparasvat herkullisessa Red Orange-tuoksussa, suloisensöpö parsintasieni, helminauha ranteeseen keväisissä väreissä, hunajasaippua, mittanauha, joka näyttää sekä sentit että tuumat (tämä tuli tarpeeseen :)) mariannepussi ja kaksi dumlelakupatukkaa, jotka hävisivät vartissa parempiin suihin......

......vihreäsävyinen Fabel, vyyhti Zeldan värjäämää lankaa sävyssä "Tipu" ja vihreää Silke Alpaca-lankaa joka kiljuu puikoillepääsyä, muttei vielä tiedä mikä haluaisi olla isona. Keltainen pötkylä on nimeltään Arwetta, ja sisältää 100% super merinovillaa ja 20% nylonia (!?). En kommentoi.
Pääsiäistipun värinen lanka on kuitenkin sekavasta sisällyksestään huolimatta suloisen pehmeää, ja saattaisi nähdä tulevaisuuden tyttäreni vaatekappaleena. Kun vain keksisi, mitä tekisi 210 metristä 2,5-3 puikkoisesta langasta, tyttö kun on kuitenkin jo 120cm eikä aina jaksaisi vain pipoja ja sukkia väsätä.

Ehdotuksia otetaan vastaan :)

Uudenvuodentukka

Uutena vuonna 2012 äiti päätti repäistä.

Tästä lähtökohdasta on sitten kasvateltu neitsyttukkaa vuoden verran

Tänä vuonna oli tyttären vuoro.

Päädyimme kuitenkin polkkamalliin, vaikka tyttö olisi halunnut lyhyemmän.

Pitkät, luonnontilassa korkkiruuviset hiukset menevät tuhanteen takkuun ja harjaaminen on joka päivä tuskien taival.

Joten äiti antoi periksi ja haki sakset.

Joululahjoja

Vuoden aikana valmistuneita töitä tuntuu olleen niin järkyttävän vähän, että suurin osa taitaa näkyä näissä kuvissa. Pitäisi varmaan alkaa kirjaamaan töitä jonnekin ylös. Huoh.

Mutta itseneulottuihin lahjuksiin.

 Kolme paria merenkulkijoita. Ihana ohje :) Helppo, viehättävä ja sopiva seiskaveikalle. Ainoa miinus neulojan epämiehekkäästä värivalikoimasta kyseisestä langasta. Hyvin kyllä kelpasivat.

 Mustat pitsisukat Ullan ohjeella, valitettavasti en tullut laittaneeksi ohjeen nimeä ylös enkä nyt saa aikaiseksi penko Ullakkoa oikean nimen löytämiseksi.
Viininpunaiset Fredrikat sirojalkaiselle tädilleni. Ihanaa, kun löytyi oikeasti kaunis malli naisillekin paksusta langasta.

 Pitsisukat jalassa. Anteeksi kiemura kuva, oman jalan kuvaus on sanonko mistä.

 Naispuolista serkkuani ja vanhempaa sisartani lahjoin lapaset+cousteaupipoyhdistelmillä.

 Pikkusiskoni lähti joulun alla kolmen viikon reppureissulle pitkinpoikin Indonesiaa ja kaakkois-aasiaa, mutta ehti kuitenkin saada oman lahjasettinsä ennen lähtöään. Veikkaisin kuitenkin setin jääneen kotiin, reilun +30 lämpötiloissa nämä olisivat käyneet kidutuksesta. Eli siskon valitsemasta langasta polvipituiset sukat, panta ja kämmekkäät, joiden kaikkien palmikkokuvio Fredrika-sukista. Ihankuin olisi hiukan päässyt tulemaan neuroosinpoikanen kuvion suhteen?

Joulun jälkeen on valmistunut ystävälle myöhästyneeksi joululahjaksi vihreät Fredrikat, ja miehelleen samasta langasta Merenkulkijat. Oli jäänyt putki päälle hyvien mallien kanssa, joten mitä turhaan sitä katkaisemaan, vaikka joulu menikin jo?
Paketti on tosin odottanut eteisessä postiin vientiä jo jonkun aikaa napakan influenssa-aallon saatua perheemme otteeseensa. Paikallinen posti on nykyään sen verran kaukana, ettei sinne asti lähdetä haahuilemaan ilman joko tervettä kroppaa tai autoa. Kumpaakaan ei tällä hetkellä ole saatavissa valitettavasti. Joulukuun SNY-pakettikin nimittäin odottaa siellä noutajaansa virallisen Sny´ni tehtyä minulle oharit ja Emon lähetettyä minulle korvaavan paketin. Pipanat, tätä vauhtia paketti lähtee takaisin päin ennenkuin saan itseni siihen kuntoon että pääsen hakemaan sen.

Hengissä, ainakin jossakin määrin...

On ironista, että vuoden ensimmäinen blogien luku- ja kirjoitusmaraton onnistuu vain siksi, että mittari näyttää 38 ja risat. Jo viikon verran itsestään ilmoitellut flunssa riehaantui viikonlopun tukholman risteilystä, joten viikko aloitetaan sairaslomalla. Isäntä oli viime viikon kokonaan saissulla influenssan nostettua kuumeen liki neljäänkymmeneen, mikä sai allekirjoittaneen huolestumaan potilaan aivoaineksen koagulaatiosta puheiden muututtua lämpötilan noustessa tavallistakin höperömmiksi. Mutta hengissä tuo selvisi, ja nyt pöpöstä saa nauttia perheen naisväki.

Laivatuliaisia ollaan napsittu ja piirrettyjä katseltu tasaisella tahdilla. Aamu alkoi kahdeksan aikaan äidin omilla ohjelmilla, jatkui Disneyn Robin Hoodilla, Barbie Fairytopia-leffalla, välissä luettiin suuren suomalaisen kirjakerhon lähettämä Mauri Kunnaksen versio Aarresaaresta. Paketti kopsahti luukusta sopivasti kahden ohjelman välissä. Viimeisenä ruudusta näkyi Henkien kätkemä japaninkielisellä puheella, ilman tekstejä. Neidin pyynnöstä.
Äiti taas on lukenut alkuvuoden aikana kertyneitä blogipäivityksiä, mutta joutui lopettaman homman viikkoon. Koneparka alkaa ylikuumeta.

Toivottavasti harvat lukijani ovat pysyneet terveinä.
Mulla on nimittäin niin järkyttävä olo, että siirryn vaakatasoon kuumemittarin kera.

*sniisk*

Yliväsyneen vuodatuksia

Aamu on alkanut tänään 05.30 ave marian puhjettua soimaan samsungistani. Uuden puhelimen soittoäänivalikoimasta ainoa viisu, joka ei aiheuta välitöntä "nakkaa-rakkine-seinään"-reaktiota. Maailmanloppu antaa yhä odottaa itseään, mutta työpäivän kuluessa huomasin jo toivovani jotakin radikaalimpaa tapahtuvaksi.
Halpatavaratalo joulunalusviikolla, ja kempparipuolen ainoana paikallaolevana myyjänä.
Osastovastaava joutui päivystämään kassalla, ja allekirjoittaneella alkavat kassaopinnot vasta ensi vuoden puolella palautusruuhkan hellitettyä.
Flunssa ja polttavat jalkalihakset tervehtivät heti herätessä, neljä täyttä rullakkoa ja kourallinen hyllytyslistoja töissä.
Kuusi tuntia päivässä kyykkyyn-ylös-liikettä, yleensä kantamus käsissä, saa kyllä ajan myötä aikaan upean alavartalon, mutta näin loppuviikosta tuntuu kuin etureisien lihasten tilalle olisi kiinnitetty tuskalla kuorrutetut metalliputket.
Melkein karkasi luojan kiitos- huulilta kun rannekello näytti puoli kolmea. Väsyttävämpää viikkoa en ole koskaan kokenut. Ja se on aika paljon sanottu.
Mutta yhdestä asiasta olen varsin varma. Jos paniikkihäiriöni ei oireillut tavaratalon jouluruuhkassa, se tuskin tulee enää oireilemaankaan, ellei lääkitykseni nyrjähdä sijoiltaan. Koska ulkoisia ärsykkeitä tuli enemmän kuin laki salli ja lääkäri määräsi.

Olen yllätyksekseni huomannut pitäväni oikeasti työstäni.
Homma on järjestelmällistä ja pikkutarkkaa, sitä saa tehdä omassa rauhassa eikä asiakkaille tarvitse olla koko ajan hymyilemässä. Paitsi tietenkin silloin, kun he ottavat itse kontaktia avunpyynnön merkeissä. Tällaiselle pikkutarkalle introvertille unelmaduuni. Lisäksi homma on sen verran raskasta kropalle, ettei salille ehtimättömyys paljoa harmita.

On tässä kyllä miinuspuoliakin.

Olen iltaisin niin sippi, etten yleensä jaksa avata läppäriä. Tänäänkin aukaisin koneen vain, koska huuto.netin huutoni oli sulkeutunut, ja myyjä pisti tekstiviestin kysyäkseen, aionko maksaa huutoni. Hups.
Kun kerran kone oli auki, aloin lukea seuraamieni blogien uusia päivityksiä. Kone aukesi neljän pintaan, ja kello on nyt 22.36. Et silleen. Pehva puuduksissa ja päätä särkee. Oma moka.
Bloggerin mukaan seuraan tällä hetkellä 272 blogia, ja lukemattomia päivityksiä oli viideltä päivältä.

Selkää särkee kroonisesti. Osansa on kyllä kerran-kuukaudessa-särylläkin, mutta pääosa johtuu siitä, etten ole joutunut vuosiin kantelemaan aktiivisesti mitään painavampaa, ja nyt teen sitä kuusi tuntia päivässä. Kyllä minä tiedän, että pitää nostaa jaloilla, eikä selällä, mutta kyllä se selkä saa joka nostossa jonkinlaisen osuutensa. Ja joissain tilanteissa ergonomia on vain yhdeksänkirjaiminen sana.

Minua pidetään töissä jatkuvasti teininä. Okei, naamani on 5-10 vuotta nuorempi kuin loppu kroppa, mistä saan kiittää vain hyvää onnea ja mieltymystä selektiiviseen kosmetiikkaan. Tai ainakin toimivaksi todistettuun.
Olen ollut kolmen viikon aikana (asiakkaiden mukaan) liian nuori tietämään mitään autoista, kersa joka ei tiedä mitään ja -parhaimpana kaikesta- tettiläinen. Eli TET-harjoittelija. TET-jakso on 7-9-luokkalaisilla työelämään tutustuminen. Eli noin 14-16-vuotiailla. Minä olen 32. Rouva veti justjust sillä rajalla, olenko otettu vai pahasti loukkaantunut. Nyt jälkeenpäin pystyn hymyilemään tilanteelle, mutta sillä hetkellä olin vain loukkaantunut ja murhanhimoinen naamassani rehottavaa aikuisiän aknea kohtaan.
Vaihdoin vuosi sitten e-pillerimerkkiä Diane Novasta Zoelyn´iin. Zoelyn on uusin, innovatiivinen ehkäisypilleri, jonka pitäisi olla niin luonnonmukainen kuin tämänkaltainen valmiste voi olla. Jos luonnonmukaisuus on tätä, mie vaihan takaisin vanhaan. Painoa poksahti viitisen kiloa ylimääräistä, tukka ei pysy puhtaana puolta päivää pidempään, menkkakivut ovat palanneet ensi kerran sitten teini-iän ja ristiselän yläpuolinen kroppani on täynnä kipeitä ja rumia epäpuhtauksia. Älkää ymmärtäkö minua väärin. Nämä pillerit toimivat taatusti oivallisesti useimmilla. Minä vain en satu kuulumaan tähän ryhmään. Toisaalta tulihan minä aikoinani raskaaksikin pillereitä huolimatta, joten ehkä mulla on vain huono karma näiden suhteen. Mutta ilmankaan ei voi olla. Joten kunhan jouluna näen perhelääkärini, pyydän reseptin vaihtoa. Kätevää, kun lähisuvusta löytyy lekuri. :)

Ja viimeisenä, ja ehkä vähäisimpänä: työ tuhoaa käteni. Olen ollut hävettävän turhamainen kynsistäni siitä lähtien, kun onnistuin lopettamaan kynsien pureskelun. Kynteni kasvavat nopeasti ja vahvoina, ja olen viilannut ja lakannut niitä huolella. Ensimmäisen työviikon jälkeen puolet kynsistä olivat poikki, joten piti ottaa viila kauniisti käteen ja lyhentää loputkin sormenpään tasaan. Kädet ovat kammottavan kuivat ja liki tulehtuneen punaiset kuivan sisäilman ja työhanskojen vuoksi, eikä tassuja voi rasvata kuin tauolle mennessä, tai muuten joka paikka on täynnä rasvaisia sormenjälkiä. Kynnenkärjet liuskottuvat ja lohkeilevat, ja olen saanut epämääräisiä vaaleita pitkittäisviiruja kynsiini. Tekisi mieli vain liottaa näppejä öljypurkissa.

Jouluvalmistelut alkavat olla päätöksessään, ja huikea viiden päivän joululomani on alkanut.
Aika maata sohvalla kudin kädessä suklaarasian kanssa.
Aika lukea lapselle ja pelata lautapeliä.
Aika nukkua kunnolla.
Alkaen nyt.
Hyvää yötä, joulua ja mahdollisesti myös Hyvää Uutta Vuotta.

Allekirjoittanut....

...aloitti viime maanantaina työt paikallisessa Robinhoodissa, eikä ole ehtinyt koko viikkona istahtaakaan tietokoneen ääreen, ellei kyseessä ole ollut hintalappujen tulostaminen.
Tosi täysjärkistä aloittaa uudessa paikassa joulukuun alussa, kun edellisestä vähittäiskaupan duunista on yli kymmenen vuotta. Ja vielä Tokmannin liikkeessä. Lähimuisti parkuu erroria jatkuvasti, ja tolkuton asiakasvirta pitää aloittelijan varpaisillaan tavalla, johon ballerinatkaan eivät kykene.

Postausideoita olisi kuitenkin muutamaankin juttuun, mutta ajanpuutteen vuoksi saatte edeltävästä viikosta kaaosmaisen kokoomapostauksen. Yrittäkää kestää.

Viime lauantaina 1.12 isännän bändi 2 Wolves esiintyi lappeenrannan Lucky Monkey´sissä varsin hyvällä menestyksellä. Lippuriskillä mentiin, mutta tassuun jäi ihan mukavasti, vaikka tuotot jaettiin toisen bändin kanssa.
Meikäläinen lähti mukaan yhtyeen kuudentena jäsenenä, kuten kundit asian ilmaisi. Toimin matkan varrella roudarina, maskeeraajana ja lavamonitorien pätkiessä hetken äänimiehen apulaisenakin.
Kun kävin kyselemässä pikkusiskoni mahdollisuuksia päästä listalle, ilmeni että paikan tapana on ollut hoitaa lipunmyynti bändin jäsenien toimesta. Eli arvatkaa kuka paleli pikkutopissa lipunmyyntipisteessä. Onneksi siskorakas tuli ja luovutti toppatakkinsa hyötykäyttöön. Olin nimittäin suunnitellut vaatetukseni klubin sisätilojen mukaan, eikä suunnitelmissa todellakaan ollut kolmen tunnin nökötys alakertaan johtavien portaiden alapäässä, kun yläpäässä on ulko-ovi paikallisten osuvasti nimeämän Siperian joulukuiseen säähän. -20C ja tolkuton lumipyry. Oli hippasen kylmä.

Pyllyhame, hih

Kammottavan huono läppärin kameralla otettu kuva, josta näkyy yläosan vilpoisuus.

Toimistomallinen tukkani vaatii järettömän määrän kemikaaleja näyttääkseen joltain muulta kuin kukkahattutätimäiseltä. Klubi-iltaan valmistautuessa on paljon helpompaa vetää peruukki päähän. Tämä nimenomainen on ostettu huuto.netistä, enkä ole ostostani katunut.

Tässä liikkuvaa kuvaa keikasta. Äänenlaatu on sanonko mistä, koska kameran mikki otti milloin soittimista, milloin kajareista, ja välillä peeaastakin...

Joululahjojen teko on kokenut lievän inflaation, koska vietän kuusi tuntia päivästä purkaen rullakoita ja juosten asiakkaiden asioilla, enkä kotiin päästyäni ehdi enkä jaksa tehdä pakollisten kotitöiden lisäksi muuta kuin maata sohvalla. Merenkulkijoita on kuitenkin syntynyt toistakymmentä suvun miespuolisille, naisia taas lahjon pipo-lapaset-seteillä. Äidilleni ajattelin tehdä paljon blogeissa näkyneen frillahuivin, mutta olen toivottomasti polttanut päreeni langansukuisen kanssa. Kaikenmaailman sukkapuikkokonstit on kokeiltu, mutta alan epäillä, että pyöräytän äidille viimeisellä viikolla Fredrika-sukat ja nakkaan koko frillakerän vaatehuoneen takanurkkaan. Novitan neulomon myydään-palstalla taisi olla frillahuiveja myytävänä. Olisikohan siellä yhtään punaista jäljellä? Alan olla valmis menemään siitä, mistä aita on matalin ja erittäin epätyypillisesti ostamaan huivin.

Mutta nyt täytyy aloittaa henkinen valmistautuminen huomiseen työpäivään. Onneksi olen ensimmäiset kolme kuukautta Kelan palkoilla, eli minulla ei voi teettää ilta- tai viikonloppuvuoroja. Säälin niitä työkavereita, jotka viettävät iltansa jouluruuhkassa.